Miksei masentunut saa haluta eläkkeelle jos tietää eläkkeen parantavan?

(Olen itsekin masentunut). En yhtään tiedä mihin tämä aloitus liittyy, mutta ongelma yleensäkin lienee siinä, että ihmiset eivät haluaisi maksaa omalla työllään toisten ei-mitään-tekemistä. Masennusta ei kai vieläkään pidetä edes minään sairautena joten ihmiset ajattelevat, etteivät halua kustantaa jonkun kotona loikoilua.

ihminen parantuisi sen verran että pystyy käymään töissä. Ihminen on kuitenkin laumaeläin ja moni sit jää neljän seinän sisään huonoin seurauksin.

Jos noin on, et ole masentunut eli mene töihin.

Miten eläkkeelle siirtyminen voisi sen masennuksen parantaa?

ja täytyy olla velvollisuus myös kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän vuoksi. En mä halua kustantaa kenenkään kotona makoilua.



Ja aika yksinkertainen täytyy ihmisen olla, jos ainoa mihin pystyy on kotona toimettomana makaaminen. Jos taas pystyy vaikka harrastamaan, ja tekemään niitä kivoja asioita, niin silloin ei varmasti ole oikeasti masentunut, vaan syvästi laiska.



Olen itsekin ollut masentunut, tiedän miten kamalaa se on. Mutta ei siihen enää enempi eristäytyminen olisi mitään apua tuonut. Onneksi en sille tielle edes yrittänyt lähteä.

alennusta elokuvista, teatterista ja junalipuista ja toimeentulo paranee muutenkin, kun ei tartte hypätä toimeentulotukiluukulla.

Kuka muka työllistäisi puolikuntoisen kun terveitäkin työttömiä on tarjolla.

Mene töihin on sama kuin sanoisit mulle, että keksipä parannus aidsiin, ei onnistu ei.

on ihan riittävästi annettavaa tälle yhteiskunnalle.

Ja mistä mä yhtäkkiä mitään töitä löytäisin, ei mulla oo mitään koulutusta mihinkään työhön??

on ihan riittävästi annettavaa tälle yhteiskunnalle.

Ja mistä mä yhtäkkiä mitään töitä löytäisin, ei mulla oo mitään koulutusta mihinkään työhön??

Ja kouluun voi mennä aikuisenakin.

Masennus on kyllä oiva tekosyy kaikelle lorvimiselle, sekin on oikein hyvin tässä nähty.

etkös sä aina sano, että sä et oo masentunut? Koeta nyt päättää hyvä ihminen!

sun mielestä muka sopii? Tradenomeja on ihan tarpeeksi ja lähäriksi en taida näillä avuilla haluta tai päästä???

Että mitäs työtä otat mut tekemään ja tärkein: Paljonko maksat?

Töitä kyllä löytyy vaikka huomenna, mut kun palkkaakin pitäis saada.

Kuten minäkin haluan, että sinä menet töihin, etkä ole käsi ojossa minun kukkarollani.



Myöskään sinä et voi vaatia, että yhteiskunnan asenteet teitä elämäntapamasentuneita kohtaan muuttuisivat yhtään suopeammiksi. Eivät muutu. Ja mitä enemmän teikäläisiä alkaa olla, sen varmemmin teidän etuuksianne tullaan leikkaamaan kovalla kädellä. Ja se on todella tervetullutta.

mutta lupaan ja vannon vajoavani taas sängynpohjalle kuukaudeksi jos kuntoutustuki lakkaa.

Sieltä en sit ihan vapaaehtoisesti enää nousekaan.

mitä hoidan mummoja.

Ja aika yksinkertainen täytyy ihmisen olla, jos ainoa mihin pystyy on kotona toimettomana makaaminen. Jos taas pystyy vaikka harrastamaan, ja tekemään niitä kivoja asioita, niin silloin ei varmasti ole oikeasti masentunut, vaan syvästi laiska.

Monella vakavista masennuksista kärsivillä kyseessä on jättimäinen ristiriita omakuvan ja ympäristön välillä. Sitä ei itse tiedosta joten eipä sitä sit pysty korjaamaankaan. Sanotaan että lapsi on saanut negatiivisista tunteistaan lapsuudenkodissaan niin rankan rangaistuksen, että hän on joutunut tukahduttamaan ne kokonaan eikä tiedä enää niiden olemassaolosta. Ainoa tapa millä ne näkyvät, on masennus ja ahdistus silloin kun ko. ihminen kokee tietämättään negatiivisia tunteita.

Ihmisellä itsellään on se käsitys, että hän on niin mahdottoman hyväluontoinen ja kiltti ihminen! Hän on vaan niin mukava tyyppi, ettei koskaan tunne kiukkua ja vihaa. Työelämässä hän kuitenkin todellisuudessa joutuu jatkuvasti kiukkua aiheuttaviin tilanteisiin, jotka sitten jylläävät pinnan alla ja aiheuttavat todella ahdistavia ja raskaita olotiloja "ilman syytä". Ja nämä siis ihan faktisesti kuormittavat kehoakin niin että sillä on vaikutusta nukkumiseen, rasituksesta palautumiseen jne.

Saikulla tai eläkkeellä ihminen pystyy itse säätelemään kuormituksensa määrää ja ennen kaikkea pitämään yllä sitä minäkuvaa, että minä olen ihminen jolla ei ole negatiivisia tunteita. Vetäytymällä kaikesta mikä haastaa tasapainon ja varaamalla vaistomaisesti riittävästi aikaa palautumiseen ja tasapainon ylläpitämiseen. Näin ihminen voi elää kohtalaisen "normaalisti".

Töihin paluu ei vaan onnistu muuten kuin masiiviisella lääkityksellä tai purkamalla vääränlainen minäkuva. Toisin sanoen tutustumalla siihen pinnan alla muhivaan "todelliseen itseen".

Ja kerro mulle, olen siis ihan oikeesti halunnut jo monta vuotta tietää että miten sinne töihin mennään ja minne töihin?

sun mielestä muka sopii? Tradenomeja on ihan tarpeeksi ja lähäriksi en taida näillä avuilla haluta tai päästä???

Että mitäs työtä otat mut tekemään ja tärkein: Paljonko maksat?

Töitä kyllä löytyy vaikka huomenna, mut kun palkkaakin pitäis saada.

se eläkkeelle pääsy tuota tilannetta helpottaisi?

Elämä nyt vaan on sellaista, että jokainen joutuu sen paikkansa työelämässäkin etsimään - usein pitkänkin kaavan mukaan - ja jos et ole kykenevä noihin hommiin, niin sitten haet/teet jotain muuta. Simple as that.

ole jo totuus eli kyseinen henkilö ei ole masentunut vaan laiska paska joka ei halua tehdä töitä.

Miten kummasti se eläke parantais muuten? =D =D

Ei helvetti mitä luuserisakkia suomesta löytyy ja tälläkin on varmaan jo lapset opetettu sossus ja kelan asiakkaiksi.

Ja kerro mulle, olen siis ihan oikeesti halunnut jo monta vuotta tietää että miten sinne töihin mennään ja minne töihin?

senkun menet kysymään töitä, jos ei ole koulutusta mene kouluun, siksi kai sinulle sitä kuntoutustukea maksetaan että kuntoutuisit ja menisit kouluun tai töihin tai molempia.

Minusta eläkkeelle meneminen ei ole hyvä vaihtoehto. Toki akuutissa vaiheessa ihminen tarvitsee sairaslomaa (mikä saattaa kestää pitkäänkin) ja terapiaa sekä lääkkeitä, pahimmillaan jopa sairaalahotoa.



Mutta eläke ei ole hyvä asia, perustelut:



-Masentunut ei saa jäädä kotiin makaamaan, vaan tarvitsee ns. elämän itselleen. Kun alkaa toipua, ei ole hyvä jos ei tee mitään, masentununeella usein on osa ystävistä kadonnut, ei harrasta mitään jne. eli elämä on kotona tv:n katselua tmv.



-On hyvä että on päivissä rutiinia, eli tekee asioita, vaikka masentuneella kaikki vaatii enemmän aikaa, ihan siis lähteminen vaikka kauppaan, terve ihminen vaan ottaa ja lähtee kauppaan. Masentuneella menee enemmän aikaa, toimii hitaammmin.



Minut pelasti työharjoittelu kivassa paikassa, jossa tilanteeni ymmärrettiin. Jos en päässyt töihin (tapahtui harvoin) se oli ok, en saanut mitään pahoja katseita tmv. Työ oli rentoa ja tein lyhyitä päiviä 4 päivänä/vko. Pikkuhiljaa toivuin, ja menin ihan oikeaan työelämään.



Edelleen vaikka ns. terve olenkin, teen työtä jossa voin itse vaikuttaa tuntimäärään, eli on minimitunnit viikossa ja päälle saa tehdä lisätunteja. Näppärää kun voimien mukaan teen huonoina aikoina n. 20h/vko ja hyvinä 40h/vko, sairaslomaa masennuksen vuoksi en ole 2-3 vuoteen tarvinnut.

Mä tajusin nyt vasta kuka AP on joten perun edellisen viestini.

Tietenkin pitää päästä eläkkeelle.Ootko muuten harkinnut vankilaa? Sytytä koko kerrostalo tulee niin pääset lepäilemään pitkäksi aikaa.Siinä pääset kusipäästä,tulevasta skitsosta ja ADHD;sta eroon lopullisesti.