Lue keskustelun säännöt.
Onko ero ainut vaihtoehto?ov
16.01.2012 |
En kertakaikkiaan opi millään lailla sietämään miehen edellisestä liitosta olevaa kakaraa. Olen yrittänyt, enkä sitä mitenkään lapselle suoraan näytä mutta mua ahdistaa auvan älyttömästi niillä viikoilla, kun hän on meillä. Ahdistun jo päivää aikaisemmin, kun tiedän hänen tulevan. Pojassa on piirteitä, joista en tykkää. Tätä on kestänyt jo vuosikausia..olen ehkä oppinut jollain lailla sietämään tilannetta, mutta sisälläni vellova paha olo ei katoa. Miestäni rakastan ja meillä menee hyvin, vauvakuumettakin on ja molemmat haluaisimme yhteisen lapsen. Pelkään vaan, että pahenevatko tunteeni tuota ylimääräistä kohtaan entisestään:( Onko kukaan saanut vastaavassa tilanteessa apua psykologilta tms? Pääseekö tästä joskus eteenpäin vai onko pakko erota? Tilannetta ei yhtään helpota, että tuo lapsi asuu meillä puolet ajasta..joka toinen viikonloppu olisi helpompi kuin yrittää jakaa arkensa jonkun kanssa, josta ei pidä.
Kiitos avusta!
Kommentit (31)
siitä tulee vielä huonompi ja välinpitämättömämpi kakkosen kohdalla, koska ottaa vielä rennommin sen kohdalla. Menee kato rutiinilla !!!
Etkä tule sitten tänne vinkumaan, että no teimpä sitten lapsen sen kanssa ja oikeassa olit, ei sitä isää kiinnosta sen lapsen eikä sun hyvinvointi!!!
ero-ero-ero-ero-ero-
ero-ero-ero-ero-ero-
ero-ero-ero-ero-ero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellään ei ole tarpeeksi aikuismaista asennetta ja vastuuta edes yrittää - hakea tarvittaessa vaikka ammattiapua, jutella psykologille. Kaikkia kiinnostaa vain se, miltä itsestä tuntuu.
Ja ei kun lisää lapsia suunnitellaan....
Ap., etkä tajua, että sulla nyt ei vain kertakaikkiaan ole kaikki asiat omass päässäsi ja perheessäsi niin selviä, että kannattaisi alkaa lisääntyä?
Sinä yrität tehdä välinpitämättömästä miehestä perhettä sinulle ja tulevalle lapsellesi. Äiti haluaa tunkea lapsen teille.
Tuossa kuviossa kukaan ei voi hyvin. Kaikkein vähiten se turvaton lapsi.
Miksette jatka kaikki matkaanne vaan eteenpäin, ehkä mies löytää lapselle äitipuolen, joka tuntee empatiaa ja sinä löydät miehen, jolla ei ole painolastia.
ERO!
Kellään ei ole tarpeeksi aikuismaista asennetta ja vastuuta edes yrittää - hakea tarvittaessa vaikka ammattiapua, jutella psykologille. Kaikkia kiinnostaa vain se, miltä itsestä tuntuu.
Ja ei kun lisää lapsia suunnitellaan....
Ap., etkä tajua, että sulla nyt ei vain kertakaikkiaan ole kaikki asiat omass päässäsi ja perheessäsi niin selviä, että kannattaisi alkaa lisääntyä?
Kyllä minä ymmärrän nämä asiat..omaa lastani en antaisi näin kohdeltavan. Tarkoitan tällä siis hellyyden, rajojen,rakkauden puutetta. Jos minä tässä vielä lisäännyn, tiedän että lapsellani tulee olemaan ainakin yksi rakastava ja huolehtiva vanhempi eli minä itse. Valitettavasti en pysty miehen pojalle sellainen olemaan. Ap
Siis onko näin, että sulla on tässä kuviossa myös oma lapsi? Suhtaudutko häneen myös välinpitämättömästi, vai joutuuko miehesi lapsi ainoana kokemaan tässä teidän "perheidyllissä" jatkuvan ulkopuolisuuden tunteen ja syrjimistä?
Jos näin on, niin neuvona sulle muutama asia: mene itseesi, kasva aikuiseksi ja hae apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sun nyt kuitenkin erota ja etsiä mies, jolla ei ole lapsia ennestään? Kun heti ekassa lauseessa nimität miehen lasta kakaraksi. Ihan aikuisten oikeasti, vauva-aika ja väsymys ei todellakaan tuota tilannetta helpota. Säälittää miehesi lapsi.
mutta täytyy osata käyttäytyä oikeudenmukaisesti!! Lapsikin saattaa olla hankala kun vaistoaa ja saa tuntea olevansa ei tykätty. Pitäisikö lapsen osata käsitellä tälläisiä tunteita? Pitäisikö?
Eiköhän tämä asia olisi pitänyt ottaa niin perusteellisesti huomioon ennen avioliittoa? Mun puolesta ap saisi hävetä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kalseutenne takia uutta Breivikiä!
Ja miksi te kaksi meinaatte vielä lisääntyä?
Jossa miehelläni edellisestä liitosta kaksi lasta. Minä pidän mieheni lapsista, ainakin suurimman osan ajasta. Olemme onnellisia siinä, että luonteet ja kemiat jotenkin natsaavat.
Saimme jokin aika sitten uuden vauvan. Isosisarukset olivat hyvin innoissaan ja ottivat tulokkaan hyvin vastaan. Tällöin mulla alkoi (ehkä hormonipöllyssä?) nousta ajoittain ristiriitaisia tunteita. Nämä lapset, joista olin ennen pitänyt, ajoittain tuntuivat "taakalta" kun olisin halunnut hiljentyä ja levätä vauvan kanssa. olin myös ylisuojeleva vastasyntynyttä kohtaan ja hyvin tarkka siitä miten annoin isompien häntä käsitellä. Olisin kyllä varmaan ollut vaikka isommat olisivat biologisesti omia, en ole maailman rennoin äiti :)
Kesti aikaansa, että nämä ristiriitaiset tunteet menivät. Siihen vaikutti se, että näin kuinka upeasti isommat sisarukset pienempää hoisivat, aidosti rakastaen, sekä myös tietoinen päätös omalta puoleltani pitää mölyt mahassa ja ymmärtää, että omat tunteet tulevat ja menevät. Ja meillä siis myös vastaavanlainen isä, joka jättää kaikista lapsista kasvatusvastuun minulle. Olen sen päättänyt ottaa, jaksan kyllä. Jos jotain levottomuutta ja hankaluutta hänen lapsissaan on, näen sen johtuvan elämäntilanteesta johon lapset ovat syyttömiä.
Mielestäni ero ei ole teille välttämättä ainoa vaihtoehto. Tilanne voi muuttua ihan sidettäväksi jos olet valmis näkemään työtä sen eteen. Älä kuitenkaan anna vauvakuumeen sekoittaa päätäsi ruusunpunaisilla ajatuksilla vaan muista nämä asiat
1. Teidän parisuhteessanne tulee aina olemaan muuttujana mukana ex. Miten hän voi, missä hän asuu, haluaako hän nähdä lastaan, aikooko haastaa teidät huoltajuusoikudenkäynteihin, miten hänen vointinsa vaikuttaa lapsen vointiin
2.Jos päätät olla uusperheessä, joudut ottamaan paljon vastuuta miehesi lapsesta, silloinkin kun etä sitä haluaisi. Hän saattaa olla ajoittain huonovointinen ja huonotapainen, mikä tulee heijastumaan lapseesi/lapsiisi joita saat. Kestätkö tämän? Sinun pitäisi kuitenkin pystyä olemaan puolueeton perheen lapsille, muuten teet kaikille hallaa. Muistathan laskea myös esim. taloudelliset resurssit; montako lasta haluat, moneenko teillä on varaa/aikaa? Onko riski, että sinulta jää "omia" lapsia tämän lapsipuolen takia tekemättä?
3. Sinun pitää pystyä keskustelemaan miehesi kanssa kaikesta. Ei välttämättä kannata ikinä sanoa, että "hei en tykkää sun muksusta" - tällä ei varmaan saa mitään rakentavaa irti miehestä, aikamoinen loukkaus josta vaikea päästä yli. Erottele sanomisesi tyyliin; "olen sitä mieltä että Villen käytös tässä asiassa on huonoa ja meidän pitäisi yhdessä miettiä miten se saadaan muutettua..." Teillä pitää miehesi kanssa olla yhteiset säännöt ja kasvatuslinjat, sitä tärkeämpi niin jos keskusteluyhteyttä exään ei ole ja siellä eri säännöt.
Valinnan paikka elämässäsi ap on nyt. Oletko 100% mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja väännä vielä yksi kersa tuohon kuvioon ...Mielestäsi minun pitäisi siis luopua kodistani, rakastamastani miehestä ja sotkea vielä oman lapsenikin elämä muuttamalla vain sen takia, että tähän asiaanko ei ole olemassa muuta ratkaisua? Ap
Sä väännät sen itsekkään naamasti perseestäsi ja yrität käyttäytyä niinkuin aikuinen ihminen. Eli yrittää luoda suhdetta siihen lapseen. Hän tulee miehesi kanssa samassa paketissa eikä sinulla hyvä ihminen ole minkään valtakunnan oikeutta syrjäyttää häntä isänsä elämästä sen takia että SINULLA on ongelma.
Vaihtoehdot on kasva aikuiseksi, tai eroa ja lopeta lapsen elämän terrorisoiminen omalta osaltasi.
Ja sinä joka vertasit naapurin lapsiin, etkö tosiaan ymmärrä eroa? AP on itse valinnut olla lapsen kanssa olemalla miehen kanssa ja nyt hän hakee oikeutusta sille että saisi työnnettyä lapsen pois kuvioista..
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos todella rakastat miestäsi niin opit rakastamaan jollain tasoa myös hänen lastaan. Lapsi on kuitenkin miehellesi todella tärkeä, hänen lihaa ja vertaan. Lapsi on niin syytön aikuisten välisiin asioihin.