Kirppispöytä varattu, mutta mä en raaski luopua lasten leluista. Mikä avuksi?

Sitten voit muistella kuvista mitä kaikkea lapsella oli, ei vie paljon tilaa :)

eli ei ole minun tehtäväni niistä luopua. Näin se vain on, alaikäiselle lahjaksi annettu on lapsen, ei vanhemman eikä sen, joka lelun lahjoitti.

vauvan helistimistä asti ja pururenkaista???!! Ohhoh, mahtaa olla isot tilat säilyttää kaikkea... varsinkin jos on useampi lapsi

vauvan helistimistä asti ja pururenkaista???!! Ohhoh, mahtaa olla isot tilat säilyttää kaikkea... varsinkin jos on useampi lapsi

Vain rikkimenneet, lähinnä halvemmat muovilelut, on viskattu pois. Meillä on viisi lasta ja kaikilla on ollut paljon leluja, toki osa yhteisiä. Ajattelen kuitenkin että nuo ovat mukavia muistoja myöhemminkin, ja saavatpa vaikka sitten lapsenlapset aikanaan leikkiä vanhempiensa vanhoilla leluilla, aivan kuten omat lapsemme mummolassa tekevät.

Osa on otettu meille lasten käyttöön, paria säilön aarteenani ja loput on mummolassa kaikkien lastenlasten käytössä.

Mun miehellä ei ole käytännössä mitään lapsuuden leluja (ei edes pelejä) jäljellä, niitä on jaettu serkuille ja ties minne. Hänen vanhempiensa luona lapsilla on aika tylsää ja mieskin on vähän haikea kun katselee joskus valokuvista lempilelujaan.

mun miehen kotona näin on tehty ja yksi huone ihan täynnä lasten leluja ja karseeta roinaa. Ok, lapset tykkää leikkiä, mutta läheskään kaikella ei leikitä, ja rojua riittäisi todellakin muille jaettavaksi. Esim. nukkeja varmaan kaksikymmentä.



Mun äiti on säästänyt ison läpinäkyvän muovilaatikollisen verran kahden lapsen leluja. Laatikossa on muutamia nukkeja, pikkuautoja, ja erillinen ämpäri legoja ja jotain muuta. Siinä riittää lapsenlapsille puuhaa.



Itse muistan myyneeni jotain barbeja kirppiksellä teini-iässä, sain taskurahaa ja joku muut barbini käyttöön. Ei todellakaan itketä, ettei oma tyttäreni ole niitä saanut. En ole niin tavaran perään sentimentaalinen.



Eli AP valitse ne lasten mielestä kaikkein rakkaimmat ja omasta mielestäsi laadukkaimmat ja ajattomimmat lelut ja varaa jokin laatikko niitä varten. Loput myyntiin ja kiertoon.

traktorit, parhaimmat barbiet ja nuket ja pehmolelut. Legot ja muut surutta myynyt pois.

eli ei ole minun tehtäväni niistä luopua. Näin se vain on, alaikäiselle lahjaksi annettu on lapsen, ei vanhemman eikä sen, joka lelun lahjoitti.

Mulla ei tila ainakaan riittäisi. Ihan mielenkiinnosta, säilytättekö kaikki vaatteetkin samalla periatteella? Eli ovat sitten lapsen jossain vaiheessa antaa pois.

Mä katsoisin että leluja pois laittaessani teen tilaa uusille ja lapsi oppii siinä samalla että kaikesta ei voi eikä tarvitse pitää kiinni. Rakkaimmat jäävät ja vähän vähemmän rakkaiden tilalle voidaan sitten taas hankkia jotain uutta kivaa.



Muistaakseni minun leluistani säilöttiin kaikki ja oli tuskainen projekti niitä alkaa siivota kun lapsuuden talo piti vähän aikaa sitten tyhjentää meidän rojuistamme. Aivan järjetön määrä sitä lelua, en ollut kovinkaan kiitollinen.

Poimin pari arretta sieltä mukaani, pari ponia ja yhden nuken. Enempää ei olisi tarvinnut koskaan säilyttää.