Kuin paljon reilu 1 vuotias syö makeisia?

Eli lapset 3v. ja 1,5v saavat: pullaa, keksiä, kakkua, jätskiä jos aikuisetkin syövät, olipahan sitten vieraita tai ei. Eli oli minusta ihan itsestään selvää, että söivät esim. isänpäivänkakkua, eli olisi tullut mieleenkään kieltää.

Meillä esikoinen pidettiin aika tiukalla linjalla ehkä noin 1,5v. asti. Ei siihen mennessä ollut saanut esim. pillimehuja. Sitten sai A-influenssan ja oli tosi korkea kuume. Lastenklinikalla kehottivat antamaan vaikka pillimehua että joisi jotain. No, ei osannut juoda kun ei ollut koskaan saanutkaan :-(. Vesi ja maito ei kipeenä maistuneet joten sitten laitettiin nenämahaletku. Sen jälkeen olen ' opettanut' juomaan pillimehua herkkuna, että on jokin joka maistuu kipeänäkin. Enkä kyllä kadu. Molemmat saavat kahvipöydässä pillimehun, jos esim. juhlitaan synttäreitä tms. Normaalijanojuomana on tietysti vesi, ruokapöydässä vesi tai maito, jota pienempi tosin ei juo (lopetin vasta imetyksen).

Suklaata ovat myös saaneet, useimmiten tosin jälkkäriksi tai sitten jonkun synttäreillä. Yksi pala suklaata tai yksi suklaakonvehti riittää hyvin isommallekin. Irtokarkkikarkkiakin ovat tainneet jo maistaa, se tosin on hyvin harvinaista, koska niitä lisäaineita sentään todella kammoan. Itse olen hirveä kyllä hirveä herkkusuu, ja huonona äitinä opetan ilmeisimmin saman lapsilleni. Karkkipäivää en kannata, koska olen lukenut esim. neurologien kommentteja, miten pahasta on kerralla ahtaa sisäänsä hirveä määrä sokeria verrattuna siihen että saa makeaa kohtuullisesti silloin tällöin ja mieluiten aterioiden yhteydessä.

Nostan hattua teille, jotka olette onnistuneet siinä, että aikuiset herkuttelee ja lapset ei. Meillä on tarpeeksi työlästä jo selittää että kahvi ja viini (jota juodaan ruokapöydässä varsinkin jos on päivällisvieraita) ovat vain aikuisille. Jos haluan itse mussuttaa enemmän karkkia, teen sen kun lapset nukkuu.

Niin ja sipsejäkin ovat saaneet maistaa jos itse syömme ja ranskalaisia sillöin tällöin, kotona tai hesellä.

Joo, joudun varmaan helvettiin tämän takia. No, 3v. hampaat oli ihan terveet hammastarkastuksessa ja molemmat lapset syö hyvin myös normaalia ruokaa ja ovat silti hoikkia - kuten vanhempansa. Kadun varmaan raskaammin vielä joskus, jos lapsista tulee ylilihavia amerikkalaiseen tyyliin, muttä eipä siitä vielä ole merkkejä.

Kohtuus kaikessa!!

Huh, tulipas pitkä viesti, jaksoikohan joku lukea loppuun saakka...

Meillä 1 v 5 kk poika ei ole eläissään saanut yhtään karkkia eikä edes maistanut mehua. Janojuomana vesi - ruoilla saa maitoa. Pullaa, keksiä tms. saa kahvipöydästä, jos olemme kylässä/meillä on vieraita, mutta niitäkään ei pelkästään perheen kesken tarjoilla. Juu - asia erikseen automatkoilla, jos pysähdymme esim. välipalalle - samalla saattaa saada " jälkiruoaksi" keksiä tms. Jos juommekin miehen kanssa " päiväkahvit" viikonloppuna, se tapahtuu päiväuniaikaan. Samoin iltaisin pojan jo mentyä unille. Karkkia tulee itse kyllä syötyä jonkin verran, mutta useimmiten poika on unessa samaan aikaan (herkuttelen yleensä pojan nukahdettua viikolla - joskus hedelmää, joskus karkkia tms.)



Tuskin syödään karkkia ihan pieneen hetkeen - en näe suurta syytä " opettaa" karkin syöntiin - kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Alle 2 v ikäisenä en kyllä anna muidenkaan tarjota.

jos on syönyt ruuan ensin ja sen päälle keitetään pullakahvit silloin kun on vieraita tmv. yleensä kyllä tarjoan kauramuroja, hedelmää tai leipää keksin/pullan sijaan eikä huutoa synny. karkkia en anna, mutta kerran oli kiivennyt pöydälle ja mättänyt puoli konvehtirasiaa ennen kuin huomasin. täysmehu-pillimehun on saanut kerran kokeilumielessä, muuten juo maitoa. pirtelöllä tai lätyillä herkuttelemme joskus koko perhe.

On saanut pullaa ja keksiä ja vaniljajäätelöä. Likasta on kehkeytynyt aikamoinen keksihiiri, monien täti-ihmisten suosiollisella avustuksella. Kerran jouduin ihan oikeasti ottamaan aikuiselta ihmiseltä karkin pois kädestä, kun yritti ihan väkisin tunkea sitä vuoden ikäisen tytön suuhun, vaikka sanoin että meillä ei todellakaan mitään karkkia vielä syödä. Myös mehua yritettiin tyrkyttää juuri pari päivää sitten, sen sentään hyväksyivät suht mukisematta kun sanoin että juotavaksi riittää vesi tai maito, muuta ei anneta.



Miten teillä muilla on onnistunut tuo isovanhempien, tätien yms. " opettaminen" siihen, että mitä lapselle annetaan ja mitä ei? On todella rasittavaa kun esim. mieheni isoäiti, muuten todella herttainen ihminen, ihan tosissaan yrittää jopa salaa syöttää tytölle milloin mitäkin. KOko ajan saa olla vahtimassa, muuten ei yhtään tiedä mitä likka on syönyt vierailun aikana.Sanottu on, jo vähän vähemmän nätistikin, mutta perille ei tunnu menevän. Mummulla on periaatteena että sallittuja namuja syötetään vierailun aikana niin paljon kuin ehditään ja muitakin aina kun vanhempien silmä välttää.



Olisi todella hienoa kuulla teidän kokemuksia kovapäisistä sukulaisista, ja miten olette saaneet heidät ymmärtämään oman kantanne?

ja on saanut maistaa kaikkea sitä mitä mekin. Kahvipöydässä haluaa useimmiten tavallista pullaa tai keksin, makeammista ei välitä. Isänpäiväkakkuakin söi vain muutaman lusikallisen. Jäätelöä syö myös, mutta ei halua paljoa.



Karkkia on saanut maistaa valikoiden, lähinnä semmoisia, mitkä varmasti saa pureskeltua. Osaa kyllä olla vailla karkkia, kun iskä sitä hänen nähtensä syö. Silloin pistetään karkit piiloon ja sanotaan ettei iskäkään syö enää ja tyttö sen hyväksyy.



Sipsejä on maistanut kanssa, suolaisuuden takia hyvin vähän kerrallaan. Ruokajuomana meillä on maito ja janojuomana vesi. Mehuakin saa joskus (kesähelteillä pillimehut oli käteviä reissussa), nytkin kuumeisena hyvä vaan, kun jotain saa juomaan. Terveenä ollessa mehua voin antaa esim välipalalla tai kun ollaan kahvipöydässä.



Kaikki tekee tässäkin tavallaan ja se heille suotakoon. Itse emme näe siinä mitään pahaa, jos lapsi herkkuja joskus saakin, kunhan siinä pidetään kohtuus mukana. Ja näyttäähän tuo pienikin osaavan itse sanoa kiitos ei, kun ei enää halua syödä.

että monissa muroissa on enemmän suolaa kuin sipseissä ja maustetussa jukurtissa enemmän sokeria kuin limskassa. Samoin hammaslääkäri juuri sanoi, että rusinat ovat pahempia hampaille kuin monet karkit. Ovat lähestulkoon pelkkää sokeria ja vielä tarttuvat hampaisiin ja jäävät väleihin muhimaan....

tyttö 1v7kk+ ja saa joskus palan pätkistä, joskus jäätelöä ja pullaa. Mieluummin annan jäätelöä tai pullaa kuin pätkistä, mutta siis, toisinaan suklaata.



yritän myös välttää kaikkia keinotekoisia karkkeja antamasta. Mielestäni pala suklaata silloin tällöin tai pala pulla ei ole paha.



Jos en anna niin en piilottele omaa syömistäni vaan sanon tytölle ettei aina VOI syödä makeaa ja annan vaikka kurkun paloja tilalle ja tyttö kelpuuttaa ne sitten kyllä.



Mehua juodaan joskus (esim. kun kovasti kuumetta eikä syö) niin annan tuoremehua/itsetehtyä. Mummu ostaa joskus ns. pillimehua mutta itse en sille linjalle lähde.



Kohtuus kaikessa.



Mielestäni jos makeasta tehdään liian " tabu" niin vanhempana se kiinnostaa entistä enemmän ja olen sivusta seurannut kun on ollut tiukka linja niin kun lapset ovat viikkoraha iässä niin kaikki raha menee makeisiin. Näin ei kaikilla tietenkään käy, mutta niitäkin tapauksia olen nähnyt.



Ja mielestäni se on jotenkin epärehellistä sitten salassa syödä lapselta, eihän ne karkit aikuisenkaan hampaille hyvää tee? Joten ehkä mullekin tekee hyvää rajoittaa tuota karkkien syöntiä, tai ainakin olla esimerkkinä lapselle että sitä voi syödä joskus, muttei aina.



Lisäksi pesen tytön hampaat sen jälkeen kun on esim. suklaata saanut



T:neiti21

Verena2:

Karkkipäivää en kannata, koska olen lukenut esim. neurologien kommentteja, miten pahasta on kerralla ahtaa sisäänsä hirveä määrä sokeria verrattuna siihen että saa makeaa kohtuullisesti silloin tällöin ja mieluiten aterioiden yhteydessä.

..

Tätä mieltä minäkin olen. Ettei sitten kerran vkossa vedetä 500g pussia ja olla sokerihumalassa seuraavaa viikkoa.

pahin hetki pestä lapsen hampaat on muuten herkuttelun JÄLKEEN. Silloin hammas on kaikista heikoimmillaan ja harjaus hankaa kiillettä. Jos herkutellaan, paras olisi pestä hampaat ENNEN herkuttelua. Näin fluori suojaisi hampaita.

Itse olen aika kova karkin syöjä, useampi kerta viikossa tulee syötyä. Ajoitus on aina tytön nukahtamisen jälkeen, karkki / sipsit / viinilasi liittyy siihen pikkuiseen omaan aikaan aikuisten kesken. Tyttö on kohta 3, eikä ole koskaan saanut karkkia kotonaan. Myös pulla ja sokerikiisselit ovat harvinaisia. Päivähoidossa ilmeisesti joskus on jostain syystä karkkia, koska puheessa hänellä välillä on sana karkki. Jos hän sitä meiltä kysyy (harvoin), kysyn takaisin, että mitä on karkki? En siis tunne koko sanaa / asiaa? Laihaa mehua tyttö juo päivittäin, koska on aina ollut huono juomaan mitään, ja mehua sentään juo hitusen enemmän kuin vettä. Näin meillä mennään.

1v päivänä sai kakkua->jota ei edes maistanut. Siitä eteenpäin joskus jäätelöä tai leivonnaisia(harvoin niihin törmää). N. kaksi vuotiaana taisin 1. kerran jossain tilanteessa antaa nannaa ja siitä eteenpäin todella harvakseltaan ja vähän kerrallaan. Nyt siskon synnyttyä olen kättänyt namia lahjomana pakon edessä. Kerta annos yleensä pieni hedelmänanna-aski . Joskus kaksi kertaa viikossa ja joskus menee kaksikin viikkoa ilman nameja. Tilanteen mukaan. Itse en kannata ainakaan vielä karkkipäivää, koska sittenhän lapsi oppii vinkumaan namia väh. kerran viikossa.

Alussa söin salaa kova namuhiiri kun olen, sitten lopetin itsekin.

ensinnäkin meidän poika on 1v5kk ja saa MAISTAA kaikkea mitä me aikuisetkin syömme. Saa syödä keksejä, maissinaksuja ja juustokeksejä, pullaa, kakkua sekä juoda mehua. Ja nyt jos joku innoissaan luulee, että sitä tapahtuu päivittäin, niin on väärässä.



En tiedä mistä olette saaneet päähänne, että lapsen elämä pelastuu, jos pidätte hänet ilman karkkia ja muita herkkuja 3-v asti..? Ymmärrän ja tiedostan että sokeri ei ole hyväksi hampaille, en kiistele teidän kanssanne siitä ollenkaan. Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä siitä, että jos lapsen " opettaa" syömään herkkuja, niin siitä ei loppua tule. Meillä ei ole koskaan ollut kotona karkkipäivää, ei minulla eikä nyt lapsella. En silti ole koskaan ennen aikuisikää ollut innokas syömään herkkuja, ja yhtä nirso on poikakin.



Kerron pari esimerkkiä:

kahvipyödässä mummolassa on aina paljon herkkuja, myös karkkia. Poika saa itse valita, mitä ottaa. Haluaa ehkä äidin pullasta muutaman haukun ja keksin, ja sitten riittää. Ei kelpaa jäätelö, hillo, letut, kiisselit tai kermakakut koskaan. Suklaasta saa palan, jos haluaa. Kun hän sitten pienen lapsen tavoin pyytää lisää, sanon ettei enempää, enkä anna vaikka kinuaisikin. Eikä kyllä usein kinuakaan.



Toinen esimerkki on, että 15-v siskoni tarjoaa ipanalle aika usein herkkuja, mutta eipä tuo useinkaan halua. Vastaavasti pyytää leipää ruokien välissä, ruisleipää sellaisenaan.



Itse olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa, kuten olen jo joihinkin ketjuihin vastannut.

1v9kk tyttö saa herkkuja maistaa jos muutkin syö. Olishan se kauheaa sanoa että vain aikuiset saa namua (millä perustelet sen lapselle?) Syö kuitenkin tosi kohtuudella ja on vähään tyytyväinen. Naminamia on parasta herkkua mikä uppoo jos mikään muu välipala ei maistu. Meillä tyttö ollut hoikka ja pitkä koko ikänsä ja neuvolan ohje on että anna mitä suostuu syömään. Kuitenkin syödään myös terveellisesti puurot ym.



Kaippa maalaisjärki on sallittu myös tässä. Eikä namut mitään myrkkyä ole ;)



MeLady

Kysyisin vielä uudelleen, että millä olette saaneet esim. sukulaiset toimimaan teidän periaatteiden mukaan tässä nami-asiassa? Asia on meillä kovasti ajankohtainen ja pidän tärkeänä että tytöllemme olisi samat säännöt joka paikassa, mutta kun turhan moni suvun naisista on sitä mieltä että kyllä 1v2kk voi jo syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa..



Eli siis millä olette takoneet mummujen, tätien, naapureiden yms. päähän että meidän lapselle ei anneta esim karkkia, suklaata?

eli mitä sitten kun mummi loukkaantuu suunilleen siitä, kun sanon ettei meidän 1v4kk lapsi tarvitse jäätelöä jälkiruuaksi ja sanon, että anna vaikka marjoja kun niistä tykkää. ja katsoo, että onpa julma äiti kun ei suo lapselleen herkkuja. Olen vain todennut, että jos en anna herkkuja, ei niitä osata halutakaan, mutta jos saa pienenkin palasen niin huuto on kova jos ei saa lisää (esikoinen saa jo kaikkea herkkua, joten jossakin vaiheessa tämä seuraavakin saa, mutta en näe mitään kiirettä niin kauan kun tyytyy vaikka mandariiniin kakun tilalla).

Eli reilut yksivuotiaana ei karkkeja, mehuja, pullia, keksejä, jädejä, limuja jne. Herkkuina hedelmät, täysjyväkeksit, talk murut, maissinaksut, vihannekset. ja hyvin on niillä eväin pärjännyt. ;) Synttärinään sai kakkua, samoin 2 vee synttärinä. Kerran on maistanut jädeä, omppupiirakkaa. Ja maistuivat enemmän kuin hyvin... Eli tiedämme, että niitä ei kannata sen kummemmin olla tarjoamassa. Eivät ole välttämättömiä ollenkaan.



Ja meillä eivät edes suositeltavia, koska suusta löytyi se pahamaineinen hammaspöpö... Vaikka kuinka ollaan siltä lasta varjeltu. Nyt viimeistään mummit ja kummit tajuavat, että makean syönnistä on oikeasti haittaa lapselle. Tuntuu, että on mennyt paremmin perille, kun " voi" perustella hampaiden reikiintymisellä. Meillä vanhempi väki on aika kivasti kuunnellut meitä lapsen vanhempina, eivätkä ole salaa antaneet mitään. Tai no, isomummi kerran tässä 2 ikävuoden jälkeen vähän tuota omppupiirakkaa... On siis auttanut ihan se, että me olemme heti vauvasta lähtien teroittaneet, että mitään ei anneta ilman lupaa (rivien välistä olemme antaneet lukea: tai muuten lapsi ei taida päästä käymään kovin usein...). Tiukka linja on auttanut, nyttemmin vanhempi väki jo kunnioittavasti puhuu siitä, kuinka me olemme pystyneet pitämään lapsella ruokailuasiat kunnossa. Eli neuvoksi antaisin, että heti alkuun tekee selväksi, että vanhemmat päättävät mitä lapselle annetaan eli kysymättä ei toimita.



En usko, että lapsi on tästä " kärsinyt" , että ei saa kaikkea mitä haluaisi. En anna siiderilasillisestakaan tai viinilasillisesta maistiaisia, eipä se ole sen vaikeampaa karkkien kanssakaan!

Piia-81:

Kysyisin vielä uudelleen, että millä olette saaneet esim. sukulaiset toimimaan teidän periaatteiden mukaan tässä nami-asiassa? Asia on meillä kovasti ajankohtainen ja pidän tärkeänä että tytöllemme olisi samat säännöt joka paikassa, mutta kun turhan moni suvun naisista on sitä mieltä että kyllä 1v2kk voi jo syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa..

Eli siis millä olette takoneet mummujen, tätien, naapureiden yms. päähän että meidän lapselle ei anneta esim karkkia, suklaata?

Äitini yritti antaa pojalleni (1v4kk) salmiakkipastilleja ja kun kielsin niin hän suuttui " Ei mitään hyvää lapsi saa, kato nyt kun sen on nälkä" ja poika oli juuri syönyt. Siis SALMIAKKIPASTILLEJA!!

a)salmiakkia ei pienille

b)kovat pienet pastillit on hengenvaarallisia tuon ikäiselle

c)mikä pakko on antaa karkkia lapselle, ei ne niitä tarvi elääkseen

d)jos lapsen ON nälkä niin ei vatsaa namilla täytetä

Sama juttu joka kerta, aina tukkimassa jotain epäterveellistä pojan suuhun. Ja sitten moittii kuitenkin mua kun lämmitän lapsen ruuan mikrossa tai annan satunnaisesti purkkiruokaa. Voi mitä ristiriitoja...

Rianna

mutta käskyjä saavat sitten luvan kuunnella...



" Kysyisin vielä uudelleen, että millä olette saaneet esim. sukulaiset toimimaan teidän periaatteiden mukaan tässä nami-asiassa? ... --- ...

Eli siis millä olette takoneet mummujen, tätien, naapureiden yms. päähän että meidän lapselle ei anneta esim karkkia, suklaata? "



Meillä käytiin anopin kanssa keskustelu asiasta, ja jos ei nyt ääni kohonnut niin kiristyi ainakin. Karkkia ei ole sen jälkeen lapsellemme tuputettu, mutta muuten saa kyllä viikottaisena mummulapäivänään (aivan liikaa) kaikkea hyvää.



Mua aina hämmästyttää, että kukaan voi kuvitella antavansa jonkun toisen lapselle MITÄÄN, mitä lapsen vanhemmat ovat kieltäneet. Esim. omia kummilapsia mulla on kolme, ja jokainen niistä tykkää musta tosi paljon, vaikka en ole KOSKAAN antanut heille (iät 3-15 v) karkkia - karkin antaminen siis tuskin on tie lapsen sydämeen.



Keskustelu näiden tätien ja mummujen kanssa on ainoa tie tai sitten totaalikielto, jos puhe ei mene perille. Siinä on ihan turha aikuisten ihmisten nikotella ja vetää hernettä nenäänsä, eiköhän sentään jokaisen maalaisjärki sano, että vanhemmat päättävät tällaiset asiat, eivät mummut, kummit tai naapurintädit! Tsemppiä teille, jotka joudutte asian kanssa painimaan!

Aivan turhaa lisäaine kuormitusta pienelle!! Minä tykkään karkista enkä syö pojilta salaa. Pojat tietää että ne on " isojen poikien" ja aikuisten herkkua. Pojat saa ehkä 1x kk rusinoita mumman ja paapan luona. Mehut on tuoremehuja ja niitä kuopus ei saa. Varsinkaan kun on allerginen.

Ja melkoinen karkkihirmu on hänkin,äitiinsä tullut:) Kylläpä se joka päivä namia syö ja viikonloppuisin sipsejäkin.Suurin osa vastanneista tosiaan on jotka ei anna karkkia lapsilleen mutta me annetaan kun ei kehtaa olla kieltämättäkään,varsinkin kun itte syödään.Ja maitohampaathan lähtee vielä pois...