Leikkiikö teidän 2,5-vuotiaat itsekseen? Poikani kulkee KOKO AJAN perässäni ja marisee

tuo 2,5-vuotias sentään jo puhetta ymmärtää?



Ilmoitat ihan tyynesti, että nyt äidin täytyy tehdä tämä ja tämä homma tai että nyt äiti juo tämän kahvin ja lukee lehden ja sen jälkeen olen sitten taas sinun kanssasi ja tehdään sitä ja tätä.



Annat raivota ja riehua etkä reagoi mitenkään vaan jatkat tyynesti puuhiasi ja toteat, että "äiti lukee nyt tämän lehden ja teen sitten kanssasi sitä ja tätä juttua". Kun olet saanut hommasi tehtyä/kahvisi juotua puuhatte taas jonkin aikaa yhdessä ja keskityt sen ajan täysin lapseen. Sitten jatkat taas omia puuhiasi ja välillä puuhaat muksun kanssa jne.



Jos reagoit tuohon huutoon ja raivoamiseen antamalla lapselle huomiota, niin miksi ihmeessä lapsi ei niin tekisi?

varsinkin tuo sabotoiminen, jos asiat eivät mene mielen mukaan... Meillä 2,5-vuotias leikkii kuitenkin jonkin verran myös yksin. Viimeisen kuukauden aikana on kyllä jotenkin itsenäistynyt, eli jaksaa jo paremmin touhuta omiaan. Olen ottanut sen linjan, että jos haluan vaikka mennä vessaan yksin, niin sitten menen lapsen huudosta huolimatta ja selitän moneen kertaan, että nyt äiti haluaa olla hetken yksin. Jälkikäteen sitten halitaan, kunnes lapsi on taas tyytyväinen. Toivon, että tällä metodilla lapsi oppii siihen, että haluamaansa ei voi aina saada, mutta se ei kuitenkaan ole maailmanloppu.

Jos reagoit tuohon huutoon ja raivoamiseen antamalla lapselle huomiota, niin miksi ihmeessä lapsi ei niin tekisi?

Leikkii tosi pitkiä aikoja itsekseen ja isoveljen kanssa. Harvoin marisee meidän vanhempien perässä.

Alle 3v ei kuulu katsoa tvtä. Ei dvdtä, piirrettyjä eikä edes pikkukakkosta. Tv hidastuttaa tuon ikäisen kehitystä.

Olet onnistunut kasvattamaan pikku riiviön. Katkaise kierre nyt, tai kohta sinulla on iso kusipää. Joka puree, lyö, potkii, huorittelee. Tällaisen teini-ikäisen ihanuuden olen tuttavallani nähnyt. Ja hän oli pienenä juuri tuollainen. Äiti ei voinut edes keskustella vieraiden kanssa - vain tälle ihanalle lapselle sai puhua, muuten alkoi huuto ja tavaroiden paiskonta!

Eikä ole normaalia tai mikään temperamenttikysymys, jos lapsi marisee, kiljuu, jne. jatkuvasti. Kyllä se on osoitus jostain ihan muusta. Siirä, että ei osata kasvattaa.

Rajat voi lapselle asettaa rakkaudella, ei niiltä tarvitse ottaa luuloja pois. Älä ap ole huolissasi ei lapsestasi kasva monsteria.

Huomiolla ja rakastavan vanhemman antamlla ajalla EI tule herranterttuja.

Ap, sulle sanoisin seuraava (ja kaikella kunnioituksella, mulla on ysiä parempi asiantuntemus näissä asioissa):

Lapsi kulkee perässäsi, koska leikkiminen kanssasi on ihaninta mitä hän tietää. Olet leikkinyt hänen kanssaan ja tehnyt hommasi hyvin, onnittelut siitä. Itse ottaisin tämän siltä kannalta, että hujaus vaan ja poikasi on vain kavereiden kanssa eikä äidin kanssa touhuaminen enää paljon kiinnosta. Silloin muistelet kaiholla niitä aikoja, jolloin olit pojallesi kaikki kaikessa.

Et tee mitään väärin, koita nauttia tästä ajasta! Minulla on myös samanikäinen poika, joka on samanlainen, mutta mua ei ollenkaan haittaa että hän on mun perääni, päinvastoin, minusta se on vain ihanaa :-)

Muutama vinkki ap:lle: jos lapsi ei anna sinun rauhassa laittaa ruokaa anna lapselle oma tuoli ja anna lapsen osallistua (oma leikkuulauta, tylsä veitsi), pyydä lasta hakemaan sinulle tavaroita, pyydä lasta ripustamaan pyykkiä ja tyhjentämään astianpesukonetta. Jos touhuatte yhdessä lapsi ei marise ja aika kuluu mukavasti. Auta lasta leikin alkuun esim. rakentamaan duploilla ja istahda sohvalle lehden kanssa ja jos keskittyminen alkaa harhailla pois rakentamisesta kysele mitä lapsi rakentaa ja kerro mitä muuta lapsi voisi rakentaa. Hanki palapelejä (meidän 2,5 touhuaa pitkään niiden kanssa). Soita musiikkia ja kannusta lasta tanssimaan ja jumppamaan. Jos kaikki nukutte paremmin kun lapsi nukkuu vieressä anna pojan nukkua kainalossa - se loppuu aikanaan. Harkitse toista lasta jotta lapsella on leikkikaveri kotona ;)

Rakastavasti, järkevästi. Eikä väkivallalla.



Menet vessaan, laitat oven lukkoon ja annat huutaa.



Luet lehden, juot kahvin. Huutakoon.



Ja et takuulla rupea sitä sitten palkitsemaan tuosta huutamisesta jollain leikkimisellä. Sanot, että mitä enemmän huudat, sitä vähemmän äiti sun kanssa leikkii.



Hankit kuulosuojaimet, joissa radio. Siinähän kersa saa karjua minkä jaksaa.



Näinhän niitä kauhukakaroita noissa tvn nanny-ohjelmissakin opetetaan ihmisten tavoille.

Tuon ikäisillä huuto milloin mistäkin on tavallista. Meillä kanssa 2v 2kk poika useasti alkaa vollottamaan, kun emme kerkiä tai jaksa hänen kanssaan leikkimään. Aina ei pysty, ja välillä pystyy. Sen se lapsi joutuu ymmärtämään, ja se on lapsen kasvulle hyvä asia. Toki siinä kestää totuttelu uuteen, ja itsenäisyyteen kasvaminen ei ole mikään pikkujuttu; kestää vielä vuosia!

Toisinaan poikamme leikkii hyvin itsekseen. Jos alkaa olla väsyneempi, eli vaikka tunti ennen nukkumaanmenoa, on vollotus herkemmässä. Toisinaan kaipaa enemmän äitiä, tosinaan enemmän isää.

Ei tämä nautittavaa ole, kun joutuu vollotusta kuuntelemaan, mutta ei sitä karkuunkaan pääse. Kasvu ei tule sormia napsauttamalla.

Täällä palstalla vastauksia antavat näemmä jotkut joilla ei ole mitään käsitystä asiasta; ja kehtaavat vielä syyllistää vanhempia "ongelman" kanssa. Lieköhän näillä "valistajilla" omiakaan lapsia. Helppo täällä foorumeilla huudella, syyllistää ja esittää täydellistä.

Voooi, täällä on taas monta Asiantuntijaa joilla on kokemusta vain yhdensorttisista lapsista ;)

Meillä on kaksi ihan erilaista lasta. Toinen kaipasi tuon ikäisenä ja kaipaa edelleen paljon enemmän aikuisen huomiota ja läsnäoloa ja aktiivista osallistumista, eikä todellakaan leikkinyt itsekseen tai mielellään hengannut edes eri huoneessa. Toinen taas voi pötköttää automatolla hinkkaamassa jotain pikkuautoa edestakaisin hämmentävän pitkään, ja 2,5-vuotiaana leikki kyllä itsekseen siinä missä seurassakin. Kummankaan kanssa ei ole juurikaan leikkinyt-leikkinyt, jälkimmäisen kanssa vähän enemmän kun hän sille päälle sattuessaan sitä sinnikkäämmin on vaatinut. Ja molemmille olen lukenut ja molempien kanssa olen pelannut ja molempia olen ottanut hommiin sen mikä arkeen sopii, mutta juu en ole viihdytystoimisto.

Meiän 2,4v. poika oaaa jo itse leikkiä itsekseen eikä marise syliin jne. Toki mekin hänenkaa leikitään, ulkoillaan kahdesti ulkona. Jos on jotain uutta niin kerromme parhaamme mukaan mitä se on tai mikä se on.