Kyvyttömyys puhua ns. isoista asioista
Olen niin kyllästynyt siihen että ihmiset (sukulaiset, ystävät, you name it) eivät kykene/halua puhua mistään todella tärkeistä ja isoista asioista. Tai jotenkin syvällisemmällä tasolla elämästä yleensä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Ymmärrän täysin sen että lasten päiväkotikavereiden vanhempien ja naapurien kanssa puhutaan sitä tuota ja tätä kevyempää keskustelua. Mutta että omien sisarusten kanssakin juttu jää tuolle tasolle. Sikäli kun edes ollaan tekemisissä.
Itse osaan puhua "laajalla skaalalla" hyvin small talkista syvällisempään, ja mielelläni vaihtaisin ajatuksia ihmisten kanssa. Nykyään on pakko kuitenkin tehdä niin että tulee tänne av:lle :-/ Täällä on sentään jokin mahdollisuus saada aikaiseksi keskustelua.
Kaipaan ihmisten todellista kohtaamista toistensa kanssa! Sielujen kosketusta, toisiaan kunnioittavalla tavalla tietysti. Kaikki ihmiset ympärillä jäävät muuten tuntemattomiksi :-(
Kommentit (6)
Haluan sanoa vielä, että toki ymmärrän ettei kukaan ole aina ja joka tilanteessa innokas puhumaan syvällisiä. Osaan itse oikein hyvin pinnallisen mitäkuuluu-keskustelun, ja tällainen keskustelu on kaikin puolin ok.
Mutta tosiaan, en voi ymmärtää sitä että lähipiirissä olevia ihmisiäkään ei haluta tuntea kuin pintatasolla. En tiedä ympärilläni olevien ihmisten arvomaailmasta juuri mitään :-(
Pitäisi varmaan konkretisoida asiaa tässä jotenkin. En ainakaan tarkoita että haluaisin tietää jonkun poliittisen kannan tai muuta vastavaa :-) Mutta keskustelua (omista) elämänvalinnoista, hyvästä vanhemmuudesta, elämän rajallisuudesta/terveydestä, elämänfilosofioista, yhteiskunnasta...
ap
Monilla on suojauksia, pelkoja tai sitten heillä ei kertakaikkiaan vain ole kykyjä juuri mihinkään syvällisempään analyysiin tai edes jutteluun mistään vähänkään merkityksellisemmästä. Pitää kai kuitenkin vain jaksaa jatkaa mielenkiintoisten ihmisten ja tilanteiden etsimistä.
Lukeekokan kukaan sen kaikenlaisia juttuja, joita voi tietysti pitää provoina!
Lukeekokan kukaan sen kaikenlaisia juttuja, joita voi tietysti pitää provoina!
ne on sellaiset isot asiat joista alati pitäis keskustella? onko kuoleman jälkeen elämää vai?
mutta mielestäni on vain otettava riski ja aloitettava puhua. Jos toistuvasti huomaa, että kekskustelun osapuoli laittaa leikiksi tai vastaa vältellen, niin sitten ajatella että tän ihmisen kanssa puhun sitten vain pintaa ja etsiä niitä, joidedn kanssa voi puhua kaikesta. On raskasta ottaa riski, mutta muuten et voi saada haluamaasi. Toinen vaihtoehto on tietyn aiheen ympärillä olevat keskustelu"kerhot" esim. työväenopistossa on sellaisia elämänhallintaan liittyviä ja seurakunnissa on erilaisia elämäntilanneryhmiä, samoin vaikkapa Mielenterveysseuralla ja vastaavilla tahoilla. Niihin tullaan juuri sitä keskustelua varten.