Mikä oli kamalinta/oudointa vauva-ajassa, konkreettisesti?

ja ettei saanut nukkua 3 vuoteen.

Itellä se, että muutuin tyhmäksi. Kun menin kauppaan, tuijotin hyllyä enkä osannut laske ostosteni hintoja yhteen. Ei vaan raksuttanut mikään. :D

..vaikken olekaan "akateemisesti koulutettu" ;D

unettomuutta en kokenut koskaan, paitsi pari ekaa vuorokautta synnytysen jälkeen olin niin hirveässä sumussa synnytyksestä kertyvän univelan takia, ettei mitään järkeä..onneksi se tasoittui nopeesti ja jotenkin niitten ihmehormonien voimalla pystyi toimimaan edes SUHT normaalisti vaikka oli valvonut kolmisen vuorokautta putkeen. X(

konkreettisesti pahinta oli hormonaalinen myrsky, joka sekoitti pääni. en onneksi masentunut, vaan se masentuneisuus haihtui parin viikon jälkeen kokonaan pois, mutta muutoin oli pää aivan sekaisin...todella outoja ja hulluja ajatuksia pyöri päässä koko ajan, luulin välillä että tuun hulluksi! ja oli koko ajan tunne, kun olisi nähnyt unta. se olo tasoittui ehkä kolmen viikon päästä synnytyksestä..ja voi Luoja, että olin sen jälkeen onnellinen :D

toinen konkreettisesti vaikea juttu oli tajuta se, että tämä pieni ja avuton ihmisenalku on 100% minusta (silloin kun mies oli töissä..) riippuvainen. se vastuun määrä tuntui todella pelottavalta. onneksi siihenkin tottui lopulta.

ja nyt hirveä vauvakuume taas.... :)

maidontulo. imetin 5kk kunnes vauva kieltäytyi rinnasta kolmansien rintaraivareiden jälkeen kokonaan, mikä oli lopulta helpotus.

sitä maitoa tuli nimittäin niin mahdottomasti :( se oli varmaan yksi syy, miksi niitä rintaraivareita useammin tulikin.

rinnat meinasi aina räjähtää jos yksi imetyskerta jäi välistä, sattui ja turvotti ja kihelmöi ja tissit valui ja kaikki tahmeana ja märkänä maidosta...yök :( ja joo, siihen päälle se hikoilun määrä ja hiustenlähtö niin hohhoijaa...olipa hehkeä olo.

ja se, kun nukuit reilu 5kk imetysliivien kanssa eli ne oli päällä 24/7, tuntui uskomattoman hienolta ekan kerran nukkua ilman niitä!!

kamalinta oli olla erossa vauvasta. onneksi sain pitää vauvaa lähes jatkuvasti lähelläni. Minulla on paha mieli niiden äitien puolesta, jotka joutuvat olemaan esim. sairaalahoidossa tms ja erossa vauvoistaan.

Esikoiseni oli vielä alle vuoden, kun kakkonen syntyi. Jouduin olemaan kaksi yötä erossa esikoisesta, kun emme saaneet perhehuonetta, ja jouduin siis jäämään uuden vauvan kanssa sairaalaan kahdeksi yöksi.