Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli kamalinta/oudointa vauva-ajassa, konkreettisesti?
15.01.2012 |
Unettomuus joo joo, mutta kertokaa jotain tarkempaa. :)
Itellä se, että muutuin tyhmäksi. Kun menin kauppaan, tuijotin hyllyä enkä osannut laske ostosteni hintoja yhteen. Ei vaan raksuttanut mikään. :D
Ja olen akateemisesti koulutettu, joten matikka on ihan jees hallussa muuten. :D
Kommentit (44)
Sekaantui kaikkeen ja haukkui lakkaamatta. Mikään ei ollut kyllin hyvää.
Nuorimmalla lapsellani astma ja refluksi, joten valvoimme kuusi vuotta.
Sisko pilkkasi hitauttani, rähisi, kun lasten synttäreitä ei pidetty kuten hän halusi, penkoi kaappeja ja märisi antamistaan lahjoista tyyliin, että minun pitää vahtia, etteivät lapset sotke erivärisiä muovailuvahoja yhteen jne. jne. jne.
Näen hänestä edelleen painajaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se oli imetys. Maitoa ei tullut tarpeeksi ja nännit oli ihan verillä ja sairaan kipeät. Silti piti sinnitellä 3kk vaikka yhtä itkua se oli niin minun kuin vauvankin puolelta.
nukkua. Ihan hirveetä!!!! Tiesin tietysti että vauvat valvoo mutta kun lapsi nukkuin ensimmäisen kerran 4 vuotiaana niin olin jo aika epätoivoinen...
Samalla tuli titysti tyhmäksi, muisti meni ja muutenkaan ei ollut terävä olo.
Positiivisesti yllätti se rakkauden määrä lasta kohtaan, miten jotain niin pientä suojelisi hengellään.
ja kun koko imetystä ei saanut millään konstilla toimimaan. Ja kuinka koville se otti.
Ne tuli osin loppuraskauden aikana ja pahenivat synnytyksessä. Ne oli monta kuukautta syynä siihen, että istuminen (saati sitten seksi) olisi onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta äitiyslomalla tajusin, että mun elämä on työpaikalla.
Istuin hikilammikossa kesällä ja imetin. Myöskin kielen muuttuminen rutikuivaksi sipsiksi heti kun vauva imaisi maitoa yhdenkin kerran. Vesilasi piti olla huulilla heti. Join litrakaupalla päivässä imettäessäni.
Inhoan kuumuuden tunnetta ja olen aika yliherkkä kuumalle säälle, joten tämä jatkuva hikoilu ja sisäinen kuumuus oli todella epämiellyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoisen kohdalla ihan hätäännyin, kun aivot ei vaan toimineet. Ja samaan aikaan elämään tulee sata ja tuhat pientä muistettavaa asiaa. Kakkosen kohdalla menee vielä huonommin; tänään menin Prismaan ostamaan mattoa, hain sen ja laskin sen lattialle....ja sitten unohdin sen siihen lattialle kun tekikin yhtäkkiä mieli suklaata ja menin karkkiosastolle, ja tulin sitten onnellisena kotiin ilman mattoa, pelkkää suklaata mukanani. Ei mulle ois IKINÄ ennen tapahtunut mitään tällaista.
ja miten kaikki muut sanoivat, että tulisivat hulluiksi, jos joutuisivat hoitamaan kaksosia.
Enkä minä ymmärtänyt, missä se raskaus siinä hommassa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on pienet murheet joillakin! Jos suurin murhe on hiusten lähtö niin huh huh. Minulla pahinta oli ehdottamasti hirvittävä väsymys. Huonosti nukkuva, vatsavaivainen vauva ja yöheräily johti lopulta oman unirytmin sekoittumiseen niin etten saanut nukuttua edes kun vauva nukkui. Menin niin totaalisen sekaisin väsymyksestä, että ihan puistattaa ajatella. Olisin antanut mielelläni vaikka kaikki hiukset päästä jos vaan olisin saanut nukuttua. Meni kuukausia ennenkuin pääsin tolpilleni sen jälkeen kun vauva alkoi nukkumaan paremmin.
Vasta äitiyslomalla tajusin, että mun elämä on työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli täydellistä. Mulla on neljä lasta ja kohta haluun viidennen:)
mutta kun tuli varmuutta oli helppo vauva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se hormonihikoilu synnytyksen jälkeen, liittyi kai maidontulon käynnistymiseen tai johonkin. aivan älytöntä yöhikoilua. Jos toi on samaa settiä kun sit vaihdevuosien kuumat aallot niin huh huh!
erikoinen fiilis.
Sain esikoiseksi vauvan, joka ei nukkunut ekaan 9 kuukauteen kuin runsaan puolen tunnin pätkissä. Olin ihan hajalla ja aloin jo seota. Aivot eivät toimineet, aloin änkyttää, mitkään sanat eivät muistuneet mieleen, yksinkertaisiakaan päässälaskuja ei pystynyt tekemään. Unikoulut eivät auttaneet. Loppuvaiheessa, monta kuukautta valvottuani jouduin jopa lopettamaan autolla ajamisen, koska se alkoi olla liian vaarallista.
Tokan vauvan kanssa uniasiat taas menivät ihan toisin päin: vauva nukkui hyvin, kolmen, neljänkin tunnin pätkiä jo melko pienenä. Tämän vauvan kanssa oli oudointa ja ihmeellistä, kuinka pystyin nauttimaan vauva-ajasta, olemaan onnellinen ja ihailemaan vauvaani! Ekan kanssa valitettavasti pidin häntä ekan vuoden ajan ihan riiviönä, joka kiljuu suurinpiirtein 24/7 enkä saa ikinä nukkua.
on pienet murheet joillakin! Jos suurin murhe on hiusten lähtö niin huh huh.
Eikö se ole just hyvä juttu, että suurin murhe on hiustenlähtö?
Pelkäsin ihan hulluja asioita enkä saanut nukuttua pelkojeni takia. En kokenut minkäänlaista iloa. Oudointa oli se, että raskausaikana kuvittelin saavani olla yksin vauvan kanssa kotona. Ekan vuoden aikana en ollut päivääkään yksin.
Pelkäsin ihan hulluja asioita enkä saanut nukuttua pelkojeni takia. En kokenut minkäänlaista iloa. Oudointa oli se, että raskausaikana kuvittelin saavani olla yksin vauvan kanssa kotona. Ekan vuoden aikana en ollut päivääkään yksin.
Meillä on helppo vauva, sen myönnän heti alkuun - syö, nukkuu jne oikein hyvin.
En olisi itse etukäteen uskonut (enkä meinaa oikein uskoa vieläkään) miten kova paikka itsenäisyyden menetys mulle on ollut. Mä oon aina tykännyt tehdä kaiken itsekseen, ominpäin, omassa tahdissa, silloin kun haluan - lapsena jo leikin paljon yksin ja mulla on vanhemmat jotka jo aika nuoresta asti luotti että hoidan kyllä hommani hyvin ilman vahtimista. Sit vauvan tultua, yhtäkkiä mun elämässä olikin pieni rääpäle, joka saneli koska saan nukkua, koska syödä, koska lukea, koska käydä suihkussa, koska käydä lenkillä jne. Edelleen on päiviä jolloin tätä on hankala hyväksyä ja suututtaa ihan tolkuttomasti ku vauva ei nukukaan tarpeeksi että ehtisin tehdä jonkun suunnittelemani ja aloittamani jutun valmiiksi.
Pieni murhe valvomisen rinnalla varmasti, mutta mulle iso juttu.
Meillä vauvat eivät puklanneet mutta kaikkea muuta riitti keskivertoa enemmän. Esikoinen pissasi vaippojen ohi lähes päivittäin. Kuopus kakkasi 5-9 kertaa vuorokaudessa koko ekan vuoden. Toisen vuoden 3-5 kertaa vuorokaudessa. Nyt 2-vuotiaana ollaan päästy 2-4 kertaa vuorokauteen. Ja pari kertaa kun vauva oksensi, sain sitä makua kunnon puklailustakin...
Maitoa taas on aina vuotanut rinnoista kuin hanasta. Kuopus ei saanut maitoa tarpeeksi enkä tänä päivänä ymmärrä, miten ei, kun ne rinnat vuosi kuin vuotavat hanat... Jälkivuotoa on riittänyt yösiteiden verran noin 5 viikkoa ja vähän pienempien siteiden verran tuosta vielä 2-3 viikkoa. Nihkeän hikinen olo on kestänyt koko imetyksen ajan.