Mikä oli kamalinta/oudointa vauva-ajassa, konkreettisesti?

yhtään ei voi tietää koska vauva haluaa taas syödä tai nukkua tai jotain muuta, tai kuinka kauan nukkuu tai jaksaa olla hereillä, tämä siis siinä ihan alkuun kun vauvalla ei ole vielä mitään rytmejä.

Unettomuus joo joo, mutta kertokaa jotain tarkempaa. :)

Itellä se, että muutuin tyhmäksi. Kun menin kauppaan, tuijotin hyllyä enkä osannut laske ostosteni hintoja yhteen. Ei vaan raksuttanut mikään. :D

Ja olen akateemisesti koulutettu, joten matikka on ihan jees hallussa muuten. :D

Joten siinä mielessä todella outo loppukommentti.

Se hormonihikoilu synnytyksen jälkeen, liittyi kai maidontulon käynnistymiseen tai johonkin. aivan älytöntä yöhikoilua. Jos toi on samaa settiä kun sit vaihdevuosien kuumat aallot niin huh huh!

Se, että katsoi lapsiaan ja mietti, kuinka paljon parempi elämä niillä olisi, jos niiden äiti kuolisi.

Enkä ollut tajunnut, että sellaistakin saattaa alkuun olla. Minulla se ei ollut mitään pikkulirahtelua vaan aika perusteellista housujen kastelua. Onneksi ajan kanssa olen palautunut tämänkin suhteen kuntoon.

Vauva-aika on elämän parasta aikaa :)



Siks vielä näin 40 v tekasin vauvan. Itku pääsee kun pitää vauvaa omaa poskea vasten ja tajuaa miten nopeesti tämä aika valuu käsistä.. Nyyh.



Viis lasta, joista kolme jo aikuisia.

ja lapsen terveysongelmien aiheuttama huoli ja vaiva.



Noista sitten johtuivatkin oikeastaan kaikki muu hankala: Väsyneenä ajatus tökkii, unohtaa syödä. Väsyneenä ja nälkäisenä kaikki vastoinkäymiset näyttävät paljon isommilta. Ei saa aikaiseksi oikein mitään, kun ei vaan jaksa. Riittävän väsyneenä tulee jopa fyysisesti huono olo.

Vauvan sairastamisen/sairauksien aiheuttama stressi. Ihan tuntui, että on sellaisen taakan alla ja vaikea hengittää, kun on nii paljon huolta.



Väsymyksestä tulee fyysisesti huono olo: oksettaa ja pyörryttää.



Tuntien huutokonserttien jälkeen kun yritti itse nukahtaa niin vauvan kiljunta soi vieläkin korvissa O.o

Tähän lisänä vielä hiustenlähtö. Se kun niitä lähti tupoittain. Niitä hiuksia oli ihan joka paikassa.

Itellä se, että muutuin tyhmäksi. Kun menin kauppaan, tuijotin hyllyä enkä osannut laske ostosteni hintoja yhteen. Ei vaan raksuttanut mikään. :D

Ja olen akateemisesti koulutettu, joten matikka on ihan jees hallussa muuten. :D

se maidontulo. Yöllä oli pakko pitää liivinsuojuksia ja liivejä ja siltikin tuli yli. Joskus miehen kanssa touhutessa oli meidän vatsojen välissä maitolammikko. Se oli outoa ja ällöä.

ja on tää ollut jotenkin helpompaa kuin kuvittelin. No, mulla on tietty se etu, että mies on kotona, tekee siis kotona töitä ja nyt on hoitovapaalla (tosin rakentaa tällä hetkellä, mutta pihapiirissä on kuitenkin).



Mulla vaikeinta on välillä se, että vauva vaatii niin paljon läsnäoloa. Vaikka tykkään olla vauvan kanssa tosi paljon, välillä haluaisin olla vaan itsekäs. Meidän vauva on ehkä keskivertoa vaativampi, semmoinen oikea sylivauva, joten ei viihdy itsekseen sitterissä jokellellen.



Etukäteen mun oli vaikea nähdä itseäni aivan hullaantuneena vauvasta, pelkäsin etukäteen, mahdankohan tykätä vauvasta tarpeeksi. Ja nyt voisin sanoa, kuten joku kirjoittaja tässä ketjussa, että vauva-aika on suunnilleen parasta aikaa elämässä. (No okei, mulla on muitakin sellaisia "parasta aikaa" -periodeja, mutta tämä on ehdottomasti yksi niistä.)

Joo, hiustenlähtö! Mulla on pitkä ja paksu tukka (tai ei oo kauaa paksu...), ja sitä tukkaa on joka helvetin paikassa! Aina saa olla nyppimässä vauvan kaulasta, käsistä, pyllystä...



Mä en haluaisi leikata pois tätä tukkaa, mutta kai se on pakko, jos se vielä kovasti tästä ohenee.

aivan yksin, kotona, ilman lapsia, vauvaa ja miestä, mutta sellainen toive on ilmeisesti utopiaa meidän perheessä.

päätellen aika huolimattomasti heitetystä "unettomuus joo joo" kommentista.



Itselläni oli laajasti ruoka-aineallerginen erittäin itkuisa ja heräilevä vauva ja lisäksi 4-vuotias isosisarus kotihoidossa. Vauva nukkui parhaiten kantoliinassa, minä en saanut nukkua kuin öisin 30-60 min pätkiä, eikä niitäkään kovin paljon.



En yhtään ihmettele, että unen puutetta käytetään kidutuskeinona.

on väsymys kun ei saa nukkua, mahdollisesti vuosiin. Toki on kauheaa jos lapsella on oikeasti joku paha sairaus. Mutta jos kaikki ikään kuin normaali otetaan huomioon niin kyllä kauheinta on yövalvominen. Enpä usko, että kukaan sen kokenut on eri mieltä. Kidutusta parhaimmillaan.

mä en ole edes akateemisesti koulutettu, mutta tiedän että kassakone laskee mun ostokset yhteen :D

Sen vaikutusta kestän ihmeen hyvin, jo neljännen kerran.

Minä olin myös elävä zombie mm. sen takia. Kaikki sanoivat jo ennakkoon että lapset tekevät tyhmäksi, koska kaikki on niin säpäleinä, eikä mihinkään saa keskittyä kunnolla, mutta tosiaan se sellainen hönöys kun piti laskea "1+1=2" oli kamalaa.



Olen aina ollut nokkela ja nopea. Nyt sitten vielä sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja pyörin hidastetulla teholla vuosikausia. Nyt on lääkitys ja aivot toimivat jälleen!

luulin, että vauvan suusta valuu vaan vähän pientä puklua, mutta todellisuus oli sitä että mulla oli viisi sideharsoa olkapäällä, kun sai kokoajan olla pyyhkimässä puklulätäkköjä.

Eritteiden määrä yllätti täysin: puklua, kakkaa, pissaa, hikeä, maitoa ja jälkivuotoa. Lakanat ja vaatteet pyöri pesussa lakkaamatta.

1) Unettomuus- Lopulta vaikka vauva nukkui, minä vain valvoin aivan uupuneena ja itkin, kun olin niin väsynyt enkä kyennyt nukkumaan

2) Unohtaminen ja hitaus. Poltin kattilallisen tutteja pohjaan muovimössöksi ja sitä hajua riitti koko kerrostalollisen verran. En sitten oppinut mitään vaan toistin saman uudelleen.

3) Se tahmea ällö tunne, kun sitä maitoa valuu liivinsuojuksista huolimatta ja iho on ihan nihkeä. Ei ole kyllä kovin hehkeä olo. Rinnat ovat ihan vieraan tuntuset, turpeat ja herkät. Rintaliivejä on pakko pitää yllä 24h ja niistä tulee jotenkin likainen olo, vaikka kuinka vaihtaisi päivittäin.





No, hiusten lähtökin kyllä ällötti mutta ei eniten.