Episiotomia, voiko sitä kieltää kätilöltä?

se tehdään vain siinä tapauksessa että reikä ei veny tarpeeksi!!Ei sitä leikellä huvin vuoksi vaan siksi ettet repee perseeseen asti urpo!!Mulle on tehty se 2 kertaa,riippuu sun kudoksen joustavuudesta!

Tottakai saat sanoa, että et mielelläsi ota episiotomiaa. Repeämä itseasiassa paranee paremmin kuin leikattu haava. Siis mikäli nyt edes repeämää tulee.

Minä ainakin toivoin kummassakin synnytyksessä ettei epparia tehdä ellei ole äärimmäinen pakko. Ei tehty, toisessa ei repeämiä, toisessa ihan minimaalinen joka meni yhdellä tikillä.

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=37

http://www.mediuutiset.fi/keskustelutjamielipiteet/uutiskommentti/turha…

Eeppari lisää nimenomaan isojen repeämien riskiä, sitä ei tulisi tehdä ellei sikiö ole vaarassa. Eepparin kohdalta haava jatkaa repeämistä, suuret repeämät tulevat nimeomaan eepparillisissa synnytyksissä. Eeppari on tutkimusten mukaan jopa lisäriski repeämiselle.



http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_ar…

http://www.suomenkatiloliitto.fi/static/Repeaman_riskitekijat.pdf



Tässä aloittajalle yksi aiheesta käyty keskustelu:

http://www.meidanperhe.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/857414/_olette…

Missä ovat sinun faktasi? Nykytutkimusten mukaan eeppari lisää repeämisen riskiä, eikä ole lähes koskaan tarpeellinen ellei sydänäänet heikkene. Suomen leikkausluku on muuten WHO:n suositusten yläpäässä. Ja eepparin riskeihin kuuluu myös tulehdus, hidas paraneminen, voimakas arpeutuminen, verenvuodot jne. Eepparin paraneminen on sitäpaitsi hitaampaa ja riskialttiimpaa kuin normaalin repeämän.

Ei eeppari mitenkään nopeuta synnytystä, jos sitä joku aikoo argumenttina käyttää. 1920-luvulta säilynyt synnytysperinne..



Mutta hyvää yötä, olkaa ihan rauhassa idiootteja. Ja tsemppiä ap:lle, voit kirjoittaa vaikka kirjallisena sairaalaan ettei eepparia tehdä kuin sydänäänien heiketessä.

rutiinitoimenpiteenä enää missään. On paljon tutkimuksia kyllä tehty mutta selkeä vastausta ei ole siitä paraneeko eppari vai repeämä paremmin, tämä riippuu paljon kudostyypistäkin. Kudostyyppi vaikuttaa myös siihen pitääkö leikata tai ei. Vauvan sydänäänet tavallisin syy eppariin ja toki myös toimenpidesynnytys (imukuppi ja pihti). t kätilö

rutiinitoimenpiteenä enää missään. On paljon tutkimuksia kyllä tehty mutta selkeä vastausta ei ole siitä paraneeko eppari vai repeämä paremmin, tämä riippuu paljon kudostyypistäkin. Kudostyyppi vaikuttaa myös siihen pitääkö leikata tai ei. Vauvan sydänäänet tavallisin syy eppariin ja toki myös toimenpidesynnytys (imukuppi ja pihti). t kätilö

ainakin prosentteja katsoen. Jos sairaalaan tulleista ensisynnyttäjistä 60% lähtee silvottuna, tuskin aivan tarpeellisia kaikki ovat.

Missä ovat sinun faktasi? Nykytutkimusten mukaan eeppari lisää repeämisen riskiä, eikä ole lähes koskaan tarpeellinen ellei sydänäänet heikkene. Suomen leikkausluku on muuten WHO:n suositusten yläpäässä. Ja eepparin riskeihin kuuluu myös tulehdus, hidas paraneminen, voimakas arpeutuminen, verenvuodot jne. Eepparin paraneminen on sitäpaitsi hitaampaa ja riskialttiimpaa kuin normaalin repeämän.

Mun sisään ei pysty työntään nyrkkiä,niinku sulle=)!

"Miten meillä: Välilihanleikkaus tehtiin rutiininomaisesti Suomessa vielä 80-luvulla. Leikkaukset ovat vähentyneet viime vuosien aikana, mutta toimenpide on edelleen hälyttävän yleinen, erityisesti ensisynnyttäjillä. Vain 12 synnytysosastoa yltää WHO:n suositusten mukaiseen alle 20% kokonaisprosenttiin:



Oulaskankaan sairaala 11%

Ahvenanmaan keskussairaala 12%

Vammalan sairaala 12,5%

Malmin terveydenhuoltoalueen ky 15%

Loimaan aluesairaala 15,5

Kätilöopiston Haikaranpesä 15%

Kanta-Hämeen keskussairaala 15,5%

Tammisaari (Västra Nylands sjukhus) 17%

Kuopion Yliopistollinen sairaala17,5%

Lohjan aluesairaala 19%

Kuusamon terveyskeskus 19%

Turun Yliopistollinen sairaala 19,5%



Erot eri sairaaloiden välillä johtuvat erilaisista hoitokäytännöistä, eli siitä, että henkilökunta on tottunut toimimaan tietyllä tavalla, ja vanhoja tapoja on vaikea muuttaa. Ensisynnyttäjistä keskimäärin 57% tehdään välilihan leikkaus. Kaikista synnytyksistä keskiarvo on Suomessa 31%.



Muut HUS:in sairaalat (suluissa ensisynnyttäjien tilastot): Kätilöopisto 32%(53%), Naistenklinikka 26%(46%), Porvoo 27%(55%), Hyvinkää 28%(57%), Jorvi 36%(66,5%).



Miten muualla: Välilihanleikkaus tehdään edelleen rutiininomaisesti mm. Väli-ja Etelä-Amerikassa sekä useissa Aasian ja Itä-Euroopan maissa, joissa prosentti on lähes 100%. Espanjassa, Italiassa ja Turkissa prosentti on yli 50%, USA:ssa 31% /( 1997), Australiassa 33% ja Canadassa 24%. Useissa maissa leikkausten määrä on huomattavasti alhaisempi, kuten Englannissa 13%, Tanskassa 12%, Uudessa-Seelannissa 11%, Ruotsissa 10% ja Hollannissa, jossa on edistyksellinen synnytystenhoitomalli, prosentti on vaivaiset 8%."



Näin suuret erot epparitilastoissa ei voi selittyä vain synnyttäjien anatomisilla eroilla.



Synnytysasennollakin on merkitystä. Jos haluat ja saat synnyttää jakkaralla, niin sitä ei ihan kepeästi kesken ponnistusvaiheen siirrytä sängylle leikattavaksi.

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1538378/tuoreita_syn…

epparia ei kyllä leikata missään rutiininomaisesti. Usein se leikataan esim. imukuppisynnytyksen yhteydessä, kuten itselläni.



Tosi monet asiat voi vaikuttaa noihin eri sairaaloiden episiotomia-prosentteihin, ja sen takia niitä olisi ehkä hyvä tarkastella yhdessä muiden taulukoiden kanssa. Luulen, että sellaisissa paikoissa, joissa kätilöt ovat hyvin motivoituneita auttamaan synnyttäjää muutoin, lääketieteellisen puuttumisen keinoja käytetään vähemmän. Esimerkiksi epiduraali saattaa heikentää supistuksia ja vaikeuttaa ponnistusvaihetta niin, että synnytystä joudutaan avustamaan esim. imukupilla.



Jos puhutaan synnytysasennoista, jakkaran ja puoli-istuvan asennon väliin mahtuu monta muuta tapaa ponnistaa, esim. kyykyssä ja kyljellään. En usko, että kätilöt nykyään tarjoavat ensimmäiseksi vaihtoehdoksi puoli-istuvaa!



Juttele näistä ajatuksista sitten synnytyksessä kätilön kanssa! Ennen kaikkea pyydä, että kätilö selittää sulle kaikki toimenpiteet etukäteen.



Varaudu myös siihen, että kaikki menee niin nopeasti, ettei toiveitasi voida noudattaa, tai sitten tapahtuu jotain muuta yllättävää, jonka takia sulle voidaan tehdä eppari tai muuta vastaavaa.



Se eppari ei ole oikeasti mikään maailmanloppu, paranee aika nopeasti ja on vähemmän kipeä kuin uskoisi.

Voit tietysti ainakin mainita asiasta. Sanot esim. alussa, kun puhutaan toiveista, että sinua pelottaa ajatus episiotomiasta, ja toivot, että se tehdään vain hätätapauksessa.



Näin minäkin sanoin, mutta eppari jouduttiin silti leikkaamaan. Asiasta ei kuitenkaan jäänyt mitään traumoja, sillä tiedän, että se kohdallani oli oikea päätös. Ponnistusvaihetta oli jatkunut jo melkein tunti ja epparin leikkaamisen jälkeen vauva syntyi nopeasti. Minulla episiotomian tarpeeseen johti todella isopäinen vauva (py 38 cm). Leikkaus tehtiin kuitenkin pakaraan päin, eikä peräaukkoon päin, kuten olin aiemmin kuvitellut viillon tulevan. Haava parani tosi nopsaan, ja nyt siitä on jäljellä muistona vain pienen pieni "vekki" häpyhuulessa.

ja kyllähän se sitten tehtiinkin ekassa synnytyksessä kun vauvan sydänäänet heikkeni ponnistusvaiheessa. Tehtiin pieni eppari, jonka jälkeen syntyi terve vauva hyvin pian. Ompeleet laitettiin puudutuksessa ja istuin jo parin päivän päästä lähes normaalisti. Eli ei ollenkaan sitä mitä kuvittelin!

leikataan, jos tarve. No, kudokset näyttivät venyvän niin hyvin, ettei kätilö katsonut tarpelliseksi. Tästä huolimatta tuli peräaukkoon asti ulottuva "luonnollinen" repeämä. Onneksi sulkijalihas säästyi. Pelotti kyllä niin saakelisti, kun kätilö ja lääkäri vauvan synnyttyä tarkastelivat, miten minulle kävi. Kuulemma joku lihassäie tms. peräaukon suulta katkesi, mutta pahimmalta vältyttiin.



Toipuminen oli aika hidasta, mutta paranin kyllä täydellisesti. Eihän sitä toki tiedä, mutta vaikea kuvitella, että eppari olisi tilannetta ainakaan pahentanut.