Lue keskustelun säännöt.
Vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni! (Jojoilutarinaa)
14.01.2012 |
Tänään oli tämän vuoden toinen lenkki, eka oli keskiviikkona. Keskiviikosta lähtien olen syönyt järkevästi, enkä koskenut herkkuihin. Joulukuun alusta lähtien, kun joululeipominen alkoi, en ole ollut päivääkääm ilman makeaa. Saimme joululahjoiksi hirveät määrät suklaata, konvehtirasioitakin viisi suurta n. 400g rasiaa.
Nyt kaikki on syöty ja uusi elämä alkaa. Syyskuusta saakka olen vain syönyt ja lihonut, mutta nyt pursun tarmoa ja energiaa laihtumiseen ja kunnon kohottamiseen.
Eli se tyypillinen tammikuu... uimapukukausi kun on saman vuoden puolella, tämä iskee tajuntaan. Kesällä painan sitten ne 6-7 kiloa vähemmän.
Onko muita ikuisia jojoilijoita paikalla? Mikä tilanne?
Kommentit (4)
kun sulla on sama tunne? Miksi mikään ei eroa edellisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesko kerta tämä on, kun sulla on sama tunne? Miksi mikään ei eroa edellisistä?
Monesko... ehkä kymmenes? Ainakin. Olen ikuinen jojoilija :(
Monesko kerta tämä on, kun sulla on sama tunne? Miksi mikään ei eroa edellisistä?
Monesko... ehkä kymmenes? Ainakin. Olen ikuinen jojoilija :(
Etkö jo tajua, että sun pitää tehdä muutos, tuo aloitus ei auta sua ollenkaan, vaan teet elämästäsi vaarallisemman vain...
Mun jojoilu sai lopun jo marraskuussa, kun lopetin ikuisen laihdutuksen.
Tungin vaa`an varaston perälle ja päätin että nyt järjellä eteenpäin.
Vähintään kerran viikossa reipas kävelylenkki, tai uinti. Hiilareita vähensin, mutta syön kyllä jos ei muutakaan ole tarjolla. En ole kieltänyt itseltäni mitään muuta kuin runsaan hiilarinmätön. Päätin että lopetan kilojen tuijottamisen ja käännyn miettimään miltä tuntuu ja miltä ruoka maistuu.
Painostani en tiedä, mutta olen joutunut ostamaan jo kahdet pienemmät housut kun vanhat roikkuvat ja hujahtavat pois jalasta vaikka olisi napit/vetoketju kiinni. Huom. en koe karppaavani, olen vain vähentänyt jos tilanne on sen sallinut.