Lapsi kertoo ettei halua mennä hoitoon kun täti on vihainen hänelle.
En usko että kyse on muusta kuin hoitotädeistä joku on ehkä torunut vähän tiukemmin tyttöä, ja hän on itse ottanut sen vähän raskaammin. Kolmivuotias lapsi siis kyseessä, hän ei vielä hirmu hyvin puhu, mutta sanoo että täti on ollut vihainen ja sanonut olet iso tyttö jo, eli ilmeisesti lapsi tehnyt jotain tyhmyyttä tai vahingossa toheloinut, ja hoitotäti sitten torunut. Hoitopaikka ei ole maininnut mistään erityisestä tapauksesta, yleensä on mennyt hyvin ja tyttö on "helppo" tapaus.
Hän onkin luonteeltaan rauhallinen, ja uskon että suhtautuu aika suurella kunnioituksella näihin hoitotäteihin, eli ehkä reagoi vähän herkemmin torumiseen...
Hoitoon jääminen on ollut viime aikoina vaikeampaa, enkä tiedä oikein miksi, kun pitkän aikaa hän tässä meni jo iloisena hoitoon, niin nyt on ollut taas itkemistä. Hoitopaikan henkilökunta on sitä mieltä, että lasta väsyttää aamuisin tai on vaan sitä uhmaikää. Tiedän että itku loppuu heti kun lähden, ja hakiessa hän on aina ollut ihan iloinen ja päivä on ollut kiva.
Miten tällaisesta voisi puhua, tai tarvitseeko puhuakaan hoitopaikassa? Eli voinko sanoa maanantaina, että tyttö sanoi että hänelle on oltu vihaisia, ja kysyä mistäköhän on ollut kyse? Voinko toivoa että älkää komentako häntä niin tiukasti, jos ei ole iso asia kyseessä? Vai pitääkö vaan ajatella, että sellaista se on ryhmässä, kaikkia ei kohdella silkkihansikkain, niin kuin ehkä kotona ja mummolassa... :)
Kommentit (7)
Asia on jäänyt painamaan lasta, niin täytyyhän se selvittää. En nyt lähtisi heti teilaamaan hoitajia ja pyytämään ettei lasta saisi torua tai kieltää...vaan kertoisin että tällaista on nyt tullut ja osaavatko sanoa, mistä voisi johtua.
Kuka sen ottaa esille, ellet sinä? Ja miltä lapsestasi tuntuu, ellei asiaa käsitellä? Kolmevuotiaillakin voi olla yllättävän pitkä muisti tällaisissa jutuissa.
Ja eihän sun tarvitse tätejä siellä päiväkodissa syyttää. Sanot vain sen, mitä lapsi kertoi sinulle: "Kun Maija tuntui perjantaina pelkäävän, että hänelle ollaan täällä vihaisia. Muistatteko, mitä olisi tapahtunut?"
suoraan hoitopaikassa. Voit kysyä, mitähän on sattunut kun lapsi sanoo, että täti on vihainen. Voit myös kertoa, että tämän jälkeen hän on alkanut itkeskelemään hoitoon lähtöä.
Katso minkälaisen vastaanoton saat kysymyksellesi.
Jos tulee kovin defensiivinen reaktio, esim. asiaa pyritään kiistämään tai vähättelemään tavalla tai toisella aggressiivisesti eikä haluta kertoa mitä on tapahtunut, silloin todnäk joku täti on vähän epäasiallisemmin toiminut.
Jos taas kertovat suoraan, mitä on tapahtunut eikä lastasi oteta asian vuoksi siellä pihteihin, niin varmaan on ollut joku muille jokapäiväisempi juttu josta lapsesi on herkkyyttään säikähtänyt.
Kyllä omaa lasta kannattaa joka tapauksessa kuunnella, vaikka onkin pieni. Hoitotädit voivat kertoa oman kantansa ja sinä voit saamasi infon perusteella päätellä, mikä tilanne oikeasti on ollut.
kerro, että lapsesi on säikähtänyt jotain komentamistilannetta, ja hoitoon lähdöt ovat nyt vaikeita.
Ja juurikin kysy, millainenhan tilanne on ollut kyseessä.
Toivottavasti asia selviää.
Itse koitan aina muistaa sanoa vanhemmille, että ei ole asiaa, josta ei voisi soittaa, tai tulla juttelemaan, jos vaivaa.
t. lastenhoitaja
Lapsi on ollut itkuinen hoitoon jätettäessä jo ennen tätä muutaman viikon ajan (tai näin olettaisin, kun en tiedä milloin tämä torumistilanne on tapahtunut). Nyt vaan ensimmäistä kertaa, kun eräs ystävä kyseli miksi tyttö ei halua mennä hoitoon, lapsi vastasi näin, että täti oli vihainen, ei ole siitä sanonut ennen. Aiemmin hän ei ole oikein sanonut syytä miksi ei halua hoitoon.
Kai minä itse vain ajattelen sitä, että kun hoitotädit tietää että se hoitoonjääminen ei ole ollut niin helppoa, että ajattelevat että nyt tuo hysteerinen äiti hakee jo ilkeistä hoitajista syytä sille, kun uhmaikäinen lapsi kiukuttelee aamulla. No joo, mutta ei kai sille äitinäkään mitään voi, kun väkisin meinaa huolestua, että joku syy lapsella on itkeä ettei halua hoitoon, kun kaikkialle muualle jää ilman äitiä protestoimatta. Onkohan päivähoitohenkilökunta tottunut siihen, että äidit voi olla sellaisia :)?
Ei kannata miettiä, mitä hoitotädit ja vieraat ihmiset ajattelevat sinusta, luuleeko sinua joku hysteeriseksi tms.
Joku voi suhtautua positiivisesti kysymykseesi, joku negatiivisesti - jotain hoitajaa jopa saattaisi ärsyttää hulluna se ettet ota mieltä vaivaavaa asiaa suoraan puheeksi.
Jos mietit, mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta niin simppeleidenkin asioiden hoitamisesta tulee vaikeaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Yksinkertaisinta on keskittyä vaan asiaan mistä on kyse, kaiken muun voi unohtaa.
PS. Menin itse 4 vuotiaana pph:oon.
Hoitotäti oli ns. hullutäti: huusi ja uhkaili, kävi omaan lapseensa jopa käsiksi. Minä itkin joka aamu hoitoon mennessä, en olisi missään nimessä sinne halunnut. Yritin selittää asiaa, mutta vanhemmat eivät kuunnelleet. Olinhan niin pieni vielä ja aikuiset aina tietävät paremmin. Hoitotäti oli varmasti kunnollinen!
Vanhempani olivat ihmisiä, joille vieraiden ihmisten mielipiteellä oli suuri merkitys. He tekivät kaikkensa näyttääkseen kunnollisilta ja yhteistyökykyisiltä ihmisiltä - pahintahan olisi jos vaikuttaisi jonkun ulkopuolisen ihmisen mielestä jotenkin hankalalta!
Vasta viimesenä hoitopäivänä kun äitini oli käymässä loppukeskustelua kyseisen hoitajan kanssa, tämä sai kohtauksen äitini silmien alla. Siinä vaiheessa hänen oli pakko ymmärtää, ei voinut enää sanoa että minä pikkulapsena en ymmärtänyt.
Tällä en siis tarkoita sitä, että sinun lapsesi hoitopaikassa olisi samanlaista. Tarkoitan tällä sitä, että omaa lasta kannattaa aina kuunnella.
ota asia esille päoväkodissa. Todennäköisesti lapsi on säikähtänyt liiaksi jostain tapahtuneesta ja kärpäsestä on tullut härkänen. Oli miten oli, täytyyhän se selvittää.