Poikani tunnusti olevansa homo.
Olen niin ylpeä hänestä, kun osaa olla noin rohkea. On nyt 17-vuotias ja keskustelimme tästä nyt jonkin aikaa. Oli hieman hätääntynyt, kun pelkäsi, miten suhtaudumme, mutta kerroimme, että siinä ei ole yhtään mitään hävettävää. Todella rohkea teko :). Onko kokemusta samankaltaisista tilanteista?
Kommentit (15)
Toivottavasti hänen aikanaan maailma muttuu vielä suvaitsevammaksi.
Tunnen monia, jotka eivät ole koskaan uskaltautuneet kertomaan vanhemmilleen. Mutta taakka kyllä helpottaa kun kertoo eikä ole enää yksin asian kanssa. Ja auttaahan se siihen ettei perheen tarvitse ahdistella utelevilla kysymyksillä tytöistä yms.
Minusta hyvin inhoittava ja epähygienin juttu. Sinänsä todella varma keino saada tyttö säilyttämään neitsyytensä avioliittoon ja estää mastubointi. No, koska tämä on Suomessa laitonta, ja muutenkin inhottavaa, niin pitää kait keksiä jokin muu keino :). Kokemuksia, tai mielipiteitä?
Ilman muuta jos olisi toivoisin,että kertoisi ja kyllä varmasti rakastaisin
yhtä paljon kuin nytkin, mutta ei hänellä varmasti helppoa tulisi olemaa.
Itse jos hyväksyisin, niin muut ehkä ei.
Ja mä en missään nimessä. ikinä tule hyväksymään, että samaa sukupuolta olevat saisivat adoptio oikeuden, joten jos niin olisi minulta
poistuisi mahdollisuus isovanhemmuuteen.
Minusta hyvin inhoittava ja epähygienin juttu. Sinänsä todella varma keino saada tyttö säilyttämään neitsyytensä avioliittoon ja estää mastubointi. No, koska tämä on Suomessa laitonta, ja muutenkin inhottavaa, niin pitää kait keksiä jokin muu keino :). Kokemuksia, tai mielipiteitä?
Yritän vain muuttaa puheenaihetta, koska tämä keskustelu on syntinen.
Ja miksi pitää yleensä omasta seksuaalisuudestaan kertoa mitään kenellekään. Siinä ei pitäisi olla mitään rohkeutta kysyvää olla oma itsensä, mutta valitettavasti tällaisessa paskamaailmassa se näköjään on vieläkin joku Iso Juttu.
on noin ihanat vanhemmat! Uteliaisuuttani kysyn, että oliko teillä aavistusta asiasta, vai tuliko yllätyksenä?
Ilman muuta jos olisi toivoisin,että kertoisi ja kyllä varmasti rakastaisin
yhtä paljon kuin nytkin, mutta ei hänellä varmasti helppoa tulisi olemaa.
Itse jos hyväksyisin, niin muut ehkä ei.
Ja mä en missään nimessä. ikinä tule hyväksymään, että samaa sukupuolta olevat saisivat adoptio oikeuden, joten jos niin olisi minulta
poistuisi mahdollisuus isovanhemmuuteen.
Toi on jotenkin niiiiiin herttajen ajatusmalli tässä nykyisessä yhteiskunnassa. Etenkin kun miettii sitä että kun suurin osa Mies/Nais liitoista päättyy kuitenkin siihen eroon joko viinan, pettämisen tai väkivallan takia. Yleensin on tietenkin näiden yhdistelmä.
Ja sitten ajatellaan että sen lapsen on parempi katsella kun isä hakkaa äitiä, kummatki vanhemmista ryyppää ja panee kaikkea mikä liikkuu. Sitten äiti kasvattaa sen Mirkku-Liisin yksin ja kirjottelee tänne miten homoliitot on pahasta ja lapset kasvaa kieroon.
siksi oijjoi, koska nainen ja mies kuuluvat yhteen, ei mies ja mies/ nainen ja nainen. Siinä vastaus.
-2
Pojallasi on ymmärtäväinen äiti, äiti isolla Ä:llä. MOni äiti tamppaa vielä vanhoissa ennakkoluuloissa ja asenteissa, jopa kääntäen omille lapsilleen selän.
Kun noita nykyneitejä katselee, niin saattaa olla pojallesi parempi näin :) Veljeni ovat jääneet etä-isiksi, kun vaimot ovat häipyneet uuden miehen kelkkaan. Hurjaa touhua ja säälittää lapset ennenkaikkea.
tota se nykysin on kun ei käydä enää kirkossa kuten ennen.
tota se nykysin on kun ei käydä enää kirkossa kuten ennen.
Mutta en minä nyt ihannoimaankaan/kehumaan lähtisi :(
[quote author="Vierailija" time="13.01.2012 klo 15:52"]
2, miksi kommentoit tuolla tavalla. Homoudessa, biseksuaalisuudessa tai lesboissa ei ole mitään pahaa.
T: ei ap
[/quote]
2, miksi kommentoit tuolla tavalla. Homoudessa, biseksuaalisuudessa tai lesboissa ei ole mitään pahaa.
T: ei ap