Luottaa vai ei?
Oon yhden lapsen äiti ja seurustellut kohta kaksi vuotta nykyisen kanssa. Suhde on aika vakava ja hyvä. Lapsia ja naimisiinmenoa on suunniteltu.Nykyinen suhde on kaikinpuolin parempi kuin aiempi suhteeni, josta lapsi syntyi. Edellinen suhde kuitenkin kaatui miehen rakastuttua toiseen lapsemme ollessa 11-kuukautta.
Nyt minun on hyvin, hyvin vaikea luottaa tämän nykyisen miehen vilpittömyyteen. Toisina hetkinä luotan häneen täydellisesti,mutta toisina epäilen kovastikin.Pystymme kuitenkin keskustelemaan tästä kaikesta.Luotan häneen koko ajan enemmän, mutta silti minulla on sellainen tunne, kuin jotain olisi vialla.Se syö minua.Hankalaa on kun en osaa erottaa, onko kyseessä tuon aiemman eron aiheuttamat traumat vai vaistoanko oikeasti, että jotain on vialla.Koska joitan hieman epäilystä herättäviä juttuja on.Tahtoisin luottaa ja saada perheen tämän miehen kanssa, mutta en tiedä pystynkö.
Kommentit (2)
epäluottamusta, uskoisin, että kyseessä on opittu pelko ja edellisen suhteen traumat. - Älä hyvä ihminen anna petollisen ex-miehen pilata aiemman suhteesi lisäksi myös nykyistä suhdettasi!!!
Tiedän kokemuksesta tarkalleen tuon tunteen. Oman lapseni biologinen isä rakastui toiseen lapsemme ollessa vain 6kk ja petti minua uuden naisen kanssa useamman kerran. Aiemmin en ollut kärsinyt pahasta mustasukkaisuudesta tai luottamuspulasta, mutta tämän kokemuksen jälkeen oli vaikea luottaa uuteen kumppaniin. Todella vaikea. Teillä on kuitenkin sama etu kuin meillä: voitte keskustella asiasta avoimesti. Kerro miehelle, miten ex satutti sinua ja miltä pettymys tuntui. Myönnä, että saatat epäillä häntä (turhaan) ja että sinun on vaikea luottaa mutta yrität parhaasi. Mieskin ymmärtää tällöin olla ottamatta (turhia) epäilyitäsi henkilökohtaisena loukkauksena ja tajuaa ehkä olla kärsivällinen sekä avoin. Sinä et saa kahlita miestä pelkojesi takia, eikä hänen pidä niiden takia varoa menemisiään ja tekemisiään, mutta hän voi yrittää olla erityisen avoin siitä, mitä tekee ja kenen kanssa.
Esim. jos miehesi menee - sinänsä täysin viattomalle - kahville naispuolisen kaverin kanssa, hänen ei missään nimessä pidä ajatella, että jättämällä kertomatta asiasta hän suojelee sinua (kun olet jo valmiiksi mustasukkainen ja epäileväinen), eikä hänen missään nimessä pidä jättää sinun luottamuspulasi takia menemättä sille viattomalle kahville. Mutta hän voi huomioida ja osallistaa sinut kertomalla avoimesti mihin on menossa ja kenen kanssa.
Avoimuutta ja aikaa! Siinä minun reseptini. Itse olen nyt ollut nykyisessä suhteessani 8 vuotta. Tunnen mieheni läpikotaisin ja myös sen, miten vahva hänen rakkautensa ja kunnioituksensa minua kohtaan on (tämänkin tunteen kasvamiseen menee aikaa). Nykyään luotan häneen täysin, ja aiemmat epäilyni tuntuvat ihan naurettavilta. Pari kolme vuotta siinä kuitenkin varmaan meni, että pääsin tällaiseen sisäisen rauhan tilaan suhteessamme...
mitä juttuja olet huomannut? mistä epäilet miestä?