Nyt tämän äidin on pakko ylpeillä ;)

Myös on poikani on haka matikassa ja kukaan ei saa mitään vaikeampia tehtäviä ja musta hyvä niin.

Mun poika on myös sosiaalinen ja opettajan mielestä harvinaisen hyväntahtoinen.

Lisäksi poika harrastaa uintia ja siitä tulee tosi hyvä uimari.

Eiköhän moni poika ole maitsemasi kaltainen poika.

opettaja joka antaa lisätehtäviä. Meillä on lapsella niin laiskoja opettajia etteivät niitä anna vaikka on pyydetty.

Ai niin mun poika on vielä cool ja pukeutuu muodin mukaan ja tanssii ekotanssia, kun itseensä tyytväinen.

Aloittaa jossain vaiheessa breakdance harrastamaan.

Lukee myös sujuvasti.

Kirjoitan tämän vain siksi, että sun lapsesi kaltaisia lapsia on paljon.

Ihania pikkupoikia.

Toki saat olla omasti ylpeä.

Siis harrastusta ja siinä menestymistä myöten. Tosin koulussa ei ekaluokan opettaja ole ottanut puheeksi mitään ylimääräisiä tehtäviä tai vaativampia juttuja. Poikamme on puhunut, että jotkin hänen luokkatoverinsa tekee tokanluokan tehtäviä, koska äiti on niin toivonut? Ja kysyi, että olenko minä sellaista toivonut? Ihmettelin. Olen luullut, että opettaja parhaiten tällaiset jutut arvioi. Poikamme on siis lahjakas sekä äidinkielessä, matematiikassa, liikunnassa että myös muuten tosi kiinnostunut kaikenlaisista asioista. Lukutoukkaa hänestä tuskin tulee, niin paljon isossa asemassa on jalkapallo hänen elämässään.



Juttelimme miehen kanssa siitä, pitäisikö teettää lisätehtäviä, pyytää opelta haasteellisempia juttuja jne.. Tulimme siihen tulokseen, että turha siitä lahjakkuudesta on ylimääräisellä tekemisellä rankaista, jos ei kerran turhaudu. Nimittäin meidän 4-vuotiaana lukemaan oppinut poikamme ei ole koskaan turhautunut, ei eskarissa eikä nyt ekaluokallakaan. Tästä jo päiväkodissa aikoinaan tädit poikaamme kehuivat.



Sen sijaan, että toivoisimme lapsellemme vaativampia tehtäviä ja haastavampaa opetusta, painotamme, että aina voi kiinnittää huomiota huolellisuuteen ja siistiin käsialaan jne, joka meidän vauhdilla läksynsä tekevälle aktiiviselle pojalle on heikko kohta. Samalla tottakai annamme positiivista palautetta, miten hienosti osaa tehdä tehtäviä. Ja aina on hyvä muistaa, että matematiikka on paljon muutakin kuin laskemista ja äidinkieli muutakin kuin lukemista ja

Kirjoittamista.



Pojallemme on hyvä itsetunto: hän tiedostaa olevansa hyvä ja erityislahjakas monessa asiassa, muttei tee siitä isoakaan numeroa ja tulee toimeen monenlaisten kaverien kanssa. Tämän kaiken lahjakkuutensa lisäksi on vielä siis tosi sosiaalinenkin.



Mutta siis viestini pointti on, ettei tosiaan ole mikään itsetarkoitus tuo vaativampi taso koulussa, jos lahjakas lapsi ei turhaudu.







Poika viihtyy

... poikani on kertonut, että esim. yksi poika, joka tekee matikassa tokanluokan kirjaa, on huomattavasti häiriintynyt myös luokassa olevasta hälystä ja suhtautuu siihen hiukan aggresiivisesti. Ei siis itse häiriköi, mutta turhautuu toisten häirinnästä ja kommentoi suureen ääneen jne. Tuossa on suuri vaara joutua kiusatuksikin (en toki tarkoita, että kiusaamista voisi koskaan hyväksyä tuon vuoksi, mutta toisia saattaa ruveta ärsyttämään tuollainen) Onko tämä tavallista sellaisilla lapsilla, jotka ovat erityislahjakkaita jossakin tietyssä? Mielestäni ei ole hyvä tilanne. Mielestäni on hyvä, että pystyy keskittymään pienessä hälinässä ( tämä on kyllä

meidänkin pojalle vaikeaa), ja sopeutuu monenlaisiin

ympäristöihin (sopeutuminen taas on meidän pojalle

ominaista), koska sellaista tämä nykypäivän koulu on.



Monesti, kun huomaamme, että lapsi on lahjakas, kasvaa vaatimukset häntä kohtaan ja tämä on tiettyyn rajaan asti ok, mutta on syytä pitää mielessä myös lapsen oikeus lapsuuteen, leikkiin. Häiriintyneimmät ja huonoiten pärjäävät aikuiset varmaan syntyy tällä kaavalla: huomataan, että lapsi ei ole kovin fiksu, eikä sitten koskaan vaadita mitään erityistä, vaikka kykyjä olisi vaikka mihin.. Ei ehkä sellaiseen, mikä on mitattavissa kouluarvosanoin. Tai sitten toisaalta lahjakkaalta lapselta vaaditaan aivan liikaa ja hänestä tulee suorittaja.



Anteeksi yleistykseni, en ole kovinmustavalkoinen oikeasti :)

Pitäisköhän meidän poikien tavata? ;o)

Meillä ihan sama ton lukemisen suhteen. Ei ole mikän himolukija, vaikka tykkääkin lukea. Tämä johtuu myös mielettömästä futiksen pelaamishimosta ;o) Meillä myös siis pojalle jalkapallo on kaikki kaikessa. Aloitti jo alle 4 vuotiaana.

Olet aivan oikeassa. Meillä on pyritty keskittymään siihen ettei menestymisestä tehdä suurta numeroa ja että muutkin kaverit ovat taitavia ja lahjakkaita omassa asiassaan. Ei haluta luoda pojalle käsitystä että hän olisi joku superlapsi, joka on muita parempi.



Rohkaistaan ja kehutaan toki paljon, mutta haluamme että asiat lähtevät pojan omasta tahdosta ja aloitteesta, eikä meidän vanhempien.



ap

onne äidille, olet syystäkin ylpeä :)

sitä vielä että kyllä se sinun tyttösi valitettavasti tulee jokatapauksessa todennäköisesti tylsistymään siellä tunnilla kun muut opettelevat A-kirjainta koko päivän.. Aika väistämätöntä sanoisin.

Jaetaan luokat palkkiryhmiin. Kahdesta luokasta otetaan saman tasoiset oppilaat yhteen, ettei kaikkien tarvitse opetella sitä A-kirjainta jos jo osaa lukea. Samalla oppilaat tutustuvat myös toisten luokkien oppilaisiin.

Toivottavasti pojalle ei myöhemmin iske pitkästymine hitaasti etenevään kouluun! Minä olin myös vähän tuollainen, osasin lukea ja kirjoittaa jo kouluun tullessani ja kaikki tuntui kovin helpolta. Kyllästyin kouluun äkkiä ja 3. luokalla jo inhosin sitä. Niinpä en lahjakkuudesta huolimatta enää pian ollutkaan kovin hyvä koulussa kun en jaksanut läksyjä tms, peruskoulu meni jotenkuten pakolla läpi. Tosin ei se mun elämää rajoittanut, lukiossa sitten otin repäisyn, kirjoitin 5 L:ää ja hankin tutkinnon yliopistosta. Nykyään ei tosin sillä mun 6,4 keskiarvolla joka ysiluokalta oli ei olisi tainnut edes lukioon päästä.

on monta muutakin oman poikani kaltaista tasapainoista ja lahjakasta poikaa. Heistä saavat ihanat, tasapainoiset tytöt kunnon miehet ja he sitten saavat yhdessä lisää ihania lapsia ja me mummot ollaan tuplaylpeitä :)



T. 28/29



Ap:n pojalle tsemppiä viheriöille :)

Eli jos nyt annetaan tokaluokan tehtäviä on lapsellasi ensi vuonna tokaluokalla tylsää ja hänet on tarkoitus sirtää suoraan kolmannella luokalle. Toki lapsesi on ilmeisesti alkuvuodesta syntynyt, joten ei ole kovin paljon nuorempi kuin edellisenä vuonna syntyneet silloin kolmasluokkalaiset.

mutta sun poikasi taitaa olla vielä fiksumpi ;)

Hyvä me

On melko tavanomaista, että lapsille annetaan tasonsa mukaisia tehtäviä ala-asteella. Jopa läksyjä voi tulla eri määrä päivittäin. Tasoerot ovat ekalla ja tokalla huimat ja tuppaavat tasottumaan siitä eteenpäin, ei tosin kaikilla. Oma lapsesi ei sitten vissiin ole koskaan saanut ylemmän tason tehtäviä? Se ei ole ollenkaan vaarallista.



terv se toinen, jolla komea ja fiksu poika, tosin jo 9v ja vähän vähemmän fiksu kuin ap:lla ;D

poika, kuten mitä ilmeisimmin ap:nkin ja siitähän se fiksuusero kyllä suurimmaksi osaksi tulee. Ja todellakin se ero tasoittuu. Nyt kolmannella poika "pudonnut" parhaimmistosta kohti keskivertoa.

Mutta edelleen on sosiaalinen, puhelias ja komea. Tosin loistaa lätkässä eikä futiksessa..

fiksujen lasten äiti :)

Kannattaa lukea Kari Uusikylän kirja: Lahjakkaiden kasvatus. Ja muistaa että lahjakkaatkin lapset ovat vielä lapsia ja ihania omina itsenään ilman huippusuorituksia

pojalle on pitänyt nyt antaa niitä haastavampia tehtäviä, kun ei ekaluokkalaisten opetukset anna niitä haasteita.



Ajattelin, että ehkä pojalle annetaan tokalla vaan joistakin aineista, esim äikästä ja matikasta jotain vaikeampia lisätehtäviä, ja se sitten riittäisi.



Ei kai lapsia kovin usein siirretä suoraan ylemmälle luokalle..?



-ap

Toivon kuitenkin, ettei siitä ole haittaa kun koulut alkaa. En halua, että lapseni "leimautuisi" edes tässä tapauksessa positiivisesti.



Toivoisin, että hän saisi opetella lukemaan ja kirjoittamaan alusta asti opettajan johdolla ja kaikkien muiden tahdíssa. Ei sekään ole kiva, että tylsistyy tai tekee sitten enemmän ja eritasoisia tehtäviä kuin luokkatoverinsa.



En ainakaan rupea ylpeilemään lapseni luku- ja kirjoitustaidolla.



Hyvästä käytöksestä ja ystävällisyydestä olen lapsessani monin verroin ylpeämpi!

kasvatettu kunnioittamaan muita, kohteliaisiin tapoihin, olemaan kiusaamatta ketään jne..

viisaus kun ei aina järkeä kaikella osa alueella jaa tasaisesti välttämättä :D

minäkin tosi ylpeä kun meidän 1v6kk tyttö oppi kuperkeikan :) vaikkei tuo niin iso juttu ollutkaan, mutta oon silti niin ylpeä mamma kun lapsi niin innoissaan esittelee uutta taitoa tutuille..