Ihan asiallisesti kysyn ja toivon asiallisia vastauksia.
Aina kun tapahtuu jokin surullinen tapahtuma niin kuin nyt tämä perhesurma. Osa porukasta haluaa keskustella. Mutta poikkeuksetta aina ryntää paikalle niitä jotka huutavat että tämä on asiatonta, lopettakaa heti jne. Mistä reaktionne kumpuaa? Miksi haluatte vaieta asiat kuoliaaksi. Itse taas koen keskustelun empaaattisen ihmisen tunnusmerkkinä. Minusta olisin tunteeton jos vain lukisin lehdestä että perhesurma tapahtunut ja kohauttaisin olkiani. So what. Ei koske mua ja tästä ei puhuta. Minusta on inhimillistä pohtia asiaa. Olenkohan jotenkin outo?
Kommentit (2)
että kyse voi olla siitä, että usein se keskustelu menee niin helkkarin asiattomaksi ja loukkaavaksi. Se tuntuu monesta pahalta siinä tilanteessa, kun viattomia on kuollut.
Keskustelua tarvitaan tästä asiasta, ehdottomasti! Nyt poliitikkojen pitäisi herätä tähän ja perustaa joku kriisityöryhmä. Näin monta perhesurmaa näin lyhyessä ajassa, mitä helvettiä!?
Joo, olet ihan vitun outo, dippaa porkkana ripuliisi ja mutusta sitä, mutanttijänis!