Millainen on Anna Wahlgrenin kasvatusmetodi?

mutta niiden käytännön tason toteutus taisi häneltä uupua. Vaikuttaa, että elämä perheessään oli melkoisen risaista lukuisine eroineen ja alkoholiongelmineen. Mutta ei se tietenkään kumoa hänen hyviä ideoitaan ja ajatuksiaan lastenhoidosta. Ehkä joku on voinutkin niitä menestyksekkäästi toteuttaa. Minua itseäni aikaanaan risoi hänen ehdottomuutensa, on vain yksi oikea tapa hoitaa homma ja siinä se.

Pienellä lapsella ei saa olla tahtoa, pieni lapsi ei saa yöllä maitoa jne jne, tempperamenttieroja ei ole, vaan kaikki säännöt toimivat maailman kaikille lapsille jne jne..

Pienellä lapsella ei saa olla tahtoa, pieni lapsi ei saa yöllä maitoa jne jne, tempperamenttieroja ei ole, vaan kaikki säännöt toimivat maailman kaikille lapsille jne jne..

Anna valoi uskoa epätäydellisiin äiteihin, kertoi havainnollisesti että pienikin vauva haluaa olla lauman jäsen ja hyödyksi ja sen, että lapsi ei määrää vaan aikuinen.

Näillä opeilla on kasvatettu viisi hyvin syövää ja nukkuvaa lasta jotka ovat luovia, iloisia ja oppivat joka päivä uutta. Muistakaa että harvoin kirjailija elää sitä elämää josta kirjoittaa.

Jo 80-luvulla, kun kirjat ilmestyivät, tiedettiin esimerkiksi Wahlgrenin myrskyisästä yksityiselämästä ja osattiin aavistella, ettei lapsilla ollut siinä menossa aivan helppoa. Hän oli hyvin kiistelty henkilö, kuten gurut usein.

Pienellä lapsella ei saa olla tahtoa, pieni lapsi ei saa yöllä maitoa jne jne, tempperamenttieroja ei ole, vaan kaikki säännöt toimivat maailman kaikille lapsille jne jne..

Anna valoi uskoa epätäydellisiin äiteihin, kertoi havainnollisesti että pienikin vauva haluaa olla lauman jäsen ja hyödyksi ja sen, että lapsi ei määrää vaan aikuinen. Näillä opeilla on kasvatettu viisi hyvin syövää ja nukkuvaa lasta jotka ovat luovia, iloisia ja oppivat joka päivä uutta. Muistakaa että harvoin kirjailija elää sitä elämää josta kirjoittaa.

Ja ilman kirjan lukemistakin minulle on itsestäänselvää että lapsi ei määrää vaan aikuinen. Luuletko sinä että vaan kirjan oppeja noudattaneilla aikuiset määrää???

Myös se ajatus, että lapselta saadaan kitkettyä väkisin oma tahto pois,

on vähintäänkin sairas.

Lapsipsykologit hieman eri mieltä; heidän mielestään on lapsen kehitykselle tärkeää löytää oma tahto (uhmaikä).

Jos äiti ei kestä sitä, että 2kk vanhaa vauvaa imetetään öisinkin, niin kannattaisikohan miettiä onko valmis äidiksi. Se, että poistetaan pieneltä lapselta kaikki tarpeet ja oma tahto, on vähintäänkin rääkkäystä.

Ja kuten monissa muissakin kirjoissa siina on hyvia ja kayttokelpoisia vinkkeja ja sitten vahemman hyvia.



Kaikenlaisia oppaita lukiessa kannattaa pitaa oma jarki paassa ja miettia mita neuvoja voi soveltaa omaan elamaan. Niin tassakin tapauksessa.

Ja kuten monissa muissakin kirjoissa siina on hyvia ja kayttokelpoisia vinkkeja ja sitten vahemman hyvia.

Kaikenlaisia oppaita lukiessa kannattaa pitaa oma jarki paassa ja miettia mita neuvoja voi soveltaa omaan elamaan. Niin tassakin tapauksessa.

Kyllä siinä kirjassa on paljonkin hyviä juttuja.

Omia aivojakin saa käyttää, mutta musta sieltä löytyy villakoiran ydin:

Opeta lapsi toimimaan tässä maailmassa. Siihenhän kasvatuksen pitäis tähdätä, että näytetään miten täällä ollaan kaikkien ihmisten kanssa sovussa.



Arki on arkea, juhla on juhlaa. Kaikki osallistuu perheen toimintoihin kykyjensä mukaan. Isommille lapsille opetetaan vastuuta samassa tahdissa kuin saavat vapauksia.



Oon lukenut kirjan parikin kertaa enkä löydä sileltä mitään nujertamista tai oman tahdon kieltämistä.

Siellä myös mainitaan jostain aikataulutuksista että ovat esimerkkejä. Sehän on sitten oma valinta kuinka tarkasti haluaa minkäkin kasvatusoppaan neuvoja noudattaa.

Päätä jotain ja toimi niin.

ei lapsesta kasvateta henkisesti tasapainoista ihmistä Wahlgrenin opeilla. Hänen opeillaan saadaan arki sujumaan ja lapsi tottelemaan (ehkä).



Tämä on täysin eri asia kuin tunne-elämältään tasapainoinen lapsi. Tunne-elämä siirtyy tunteiden kautta, ei suorittamisen kautta. Kyllä häiriintynytkin ihminen kykenee suorittamaan ja tekemään kaiken "oikein".

jos arki pyörii sujuvasti?

jos arki pyörii sujuvasti?

Ei kai siihen muuta kikkaa ole kuin ensin pitää saada oma pää kuntoon? Alitajunnalla on valtava voima. Se tunkee läpi, vaikka kuinka yrittäisi piilottaa.

10

Minullakin on kirja, ja mielestäni on ihan hyviä asioita sieltä löydettävissä. Kirja on tosin kirjoitettu huonosti, ja sitä pitää suodattaa paljon. Mutta sopivia perusvinkkejä arjen sujumiseen sieltä kyllä löytää. Ja fiilistä, että uhma on tärkeää lapselle, ja näin sinä vanhempana siitä parhaiten selviät.



-lapsille tekee hyvää touhuta mukana, eikä heitä pitäisi patistaa omaan huoneeseen leikkimään kun vanhemmat esim siivoavat tai tekevät ruokaa. Pienikin voi tehdä jotain mukana.



-potta-asiat tulevat luonnostaa, ja niistä ei pitäisi tehdä sen suurempaa numeroa (ei väkisin istuttamista yms)



-pienelle vauvalle pitää antaa niin paljon maitoa, kun hän haluaa, ei tuijottaa millilitramääriä sokeasti



-kun lapsi uhmaa, hän esittää kysymyksen kuka meillä asioista päättää; vanhemmat vai lapsi. Lapsi ei voi ottaa liikaa vastuuta, esim siitä että laittaako tänään sukat jalkaan vai ei. Mutta voi tehdä valinnan laittaako punaiset vai keltaiset sukat tänään jalkaan.



nämä nyt tulivat ekana mieleen.



Samaa mieltä kuitenkin kuin yllä, sopivasti suodattamalla paras, ei kannata purematta niellä.

olen aivan eri mieltä, kuten tupakoinnin harmittomuudesta raskausaikana, ja muutenkin se on kirja, jota täytyy lukea suodattimen läpi. Mutta ajatus siitä, että lapsi haluaa olla osa laumaa, olla aidossa yhteydessä muihin, on mainio. Temperamenttieroista kirjoitettiin siinä kirjassa, joten tuota aiempaa kommenttia en ymmärrä. Samaten ajatus, että esim. 1-vuotiaan perässä täytyy vain kulkea suojelevasti, on minusta hyvä, se oli ehkä aika poikkeavaa tuohon aikaan. Eli lapsi sai tutkia ja tutustua maailmaan, ei se "sokeaa tottelemista" ollut. Filosofia hänellä oli monissa kohdin hyvä, mutta ainoaksi kasvatusoppaaksi siitä ei ole ole!

Mikä tuossa on niin tunne-elämää häiriinnyttävää jos soveltaa näitä oppeja kasvatukseen?

Mä en ole lukenut koskaan yhtäkään ja ihan kunnollisia lapsia olen osannut kasvattaa.

kannattaa lukea sen vuoksi, että sillä tavalla voi avartaa maailmankuvaansa, nähdä mitä muut ihmiset tekevät, ajattelevat, tuntevat yms. Ei niitä kannata lukea sillä mielellä, että kaikki mitä niissä kirjoitetaan on totta, vaan ideana on haastaa ihminen ajattelemaan ja miettimään sitä, onko se oma tapa toimia varmasti oikea tai onko se ainoa oikea tapa toimia. Toki kirjoista voi saada hyviäkin vinkkejä, joita voi käytännössä kokeilla ja joista voi olla apua, mutta jos joku asia ei tunnu oikealta, ei sitä kannata tehdä, oma järki on se, jota pitää kuunnella. Mutta se oma järki saattaa lukemisesta kasvaa.



Itse tykkäsin Wahlgrenin kirjasta siitä, että siinä on minusta kivasti kuvattu ikäkausittain vauvaa ja isompaa lasta, sitä mikä kullekin kaudelle on tyypillistä )itselläni kun ei ollut mitään kokemusta vauvoista tai pienistä lapsista ennen kuin itse sellaisen sain).