Mitä tehdä kun mummo tai pappa juo?
Kansanterveyslaitoksen tilastojen mukaan eläkeikäisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
Taustalla on kulttuurissamme tapahtunut alkoholinkäytön muutos, jossa alkoholin käyttö on hyväksyttyä ja jossa juominen yhdistyy erilaisten juhlien viettoon. Niin sanotut suuret ikäluokat ovat eläneet nuoruuttaan silloin, kun keskioluen myynti tuli ruokakauppoihin. Myös naisten juominen on nykyään eräs tasa-arvon merkki, jossa on tapahtunut vapautumista.
Miten lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy arjessa? Ovatko isovanhemmat liian usein humalassa ja jo sovitut lastenhoito-keikat tai tapaamiset peruuntuvat? Miten isovanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa yhteisissä juhlissa?
Keskustelussa on mukana Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n työntekijät Maarit ja Heidi. Heidi työskentelee ikäihmisten alkoholinkäyttöön liittyvässä Onks’ uutta tietoo? -hankkeessa.
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry aloitti toimintansa 1.1.2012 kun Elämäntapaliitto, Elämä On Parasta Huumetta ry ja Terveys ry yhdistyivät. Katso lisää www.ehyt.fi
Kommentit (62)
Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä sitten, vaikka hän suuttuisikin teille? Ja toisaalta, teille läheisille on helppo suuttua ja raivota, mutta ulkopuoliselle ei välttämättä olekaan. Miten työpaikalla juomiseen on suhtauduttu? Onko sitä huomattu? Ajaako hän humalassa/krapulassa? Oletteko koskaan ilmoittaneet poliisille jos hän on lähtenyt ajamaan juomisen jälkeen? Humalassa ajamiseen liittyy paljon riskejä, huomiokyky on heikentynyt vaikka ei veressä enää promilleja olisikaan.
En mieti pahinta, mitä voisi tapahtua, siinä muussakin on tekemistä. Minulla on myös oma perhe ja omat asiat, jotka pitää pystyä hoitamaan. Kukaab ei jaksa sitä henkistä terroria.
Pappa ei ole enää työelämässä ja myi autonsa, koska ajotaito on jo heikentynyt. Alkoholi on muuttanut aivoja, huomiokykyä ja luonnettakin pysyvästi. Siinähän tämä vitsi piileekin: ulkopuoliset eivät näe papassa mitään vikaa, mutta lähiomaiset kärsivät.
No meille ei ole asiaa edes soitella humalassa ja lasten lähelle ei tulla ollenkaan. Omat vanhempani ovat viikonloppujuoppoja ja lomat menee myös ryypätessä. Juomista puolustellaan ja vähätellään tyyliin "kykenen minä töissä käymään yms paskanjauhamisella.
Oma äitini soitteli ympärikännissä jopa synnytysvuodeosastolle kun olin esikoista saamassa. Tulivat ristiäisiin myös humalassa. Eivät sen vertaa voineet olla juomatta! No nää katkaisi kamelinselän lopullisesti. Katkaisin välit omiin vanhempiini ja siitäkös se syyllistäminen alkoi. Vikahan olikin minussa! En olisi saanut nipottaa asiasta. Isäni vain tokaisi että mitä sitten jos olivat ristiäisissä humalassa? Jos en muuta ole oppinut, niin ainakin sen että juopot ovat itsekkäitä, kaikissa muissa on vika mutta ei itsessä eikä omassa käyttäytymisessä.
Kuten jo aikaisemmin sanoin, niin nuo tapahtumat olivat vain jäävuoren huippu. Olen saanut pikkuveljeni kanssa kärsiä vanhempien viikonloppu ja lomakännäämisestä pienestä lapsesta saakka. Olen ollut lukemattomissa ryyppyjuhlissa mukana jo alle kouluikäisenä. Odotellut peloissani perjantaiyönä veljeni kanssa, että millaisessa kunnossa vanhemmat tulevat lähibaarista tai ketä ne sieltä tuovat mukanaan jatkoille? Tai tulevatko tapellen?
Omille lapsilleni en tuollaista lapsuutta tarjoa.
A-klinikalta tai terveysasemalta on alkoholiriippuvaisen, joka haluaa parantua, ihan turha odottaa todellista apua.
Sieltä saa korkeintaan vaan lappusia joihin voi ruksia yks risti kaks, että paljonko juo ja miten se vaikuttaa.
Kunnon alkoholisti on sen tason ammattilainen alallaan, että tietää tasan tarkkaan paljonko juo ja miten se häneen ja muihin vaikuttaa.
Ikävä kyllä.
Terveyskeskuksen antama apu on täysi nolla.
Alkoholistia voi auttaa vain ja ainoastaan joku, jolla on ollut riippuvuus ja joka on päässyt siitä eroon.
Tietyssä mielessä alkoholismista ei tietenkään koskaan parane, mutta sitä voi hoitaa.
Se vaatii alkoholistilta ja läheisiltä paljon.
Omassa lähipiirissäni olevat alkoholistit (myös muita riippuvuuksia osalla) ovat saaneet lopulta, kaiken muun kokeiltuaan avun Minnesota-hoidosta, Lapualla.
Se on rankkaa alkoholistille ja myös läheisille, mutta kuitenkin hoitotulokset ovat hyvät.
Lapseni ovat saaneet ihanan, raittiin isoäidin elämäänsä takaisin.
Ja minä äidin.
Kyllä osa ihmisistä on saanut apua A-klinikalta, mutta riippuu tietenkin siitä, miten motivoitunut on apua ottamaan vastaan. Onko tosissaan hakemassa apua, vai epäröikö vielä juomisen lopettamisen kanssa. Jos haluaa jatkaa vielä juomista, eikä olekaan valmis lopettamaan, niin eihän mikään hoito silloin auta.
Minnesota-hoidossa se läheistenkin rooli korostuu kun heidät otetaan mukaan osallistumaan, ja saavat tuoda oman näkemyksensä esiin.
Niin, ja mulle on turha tulla lässyttelemään tyyliin puhu terapeutille, anna vanhemmillesi anteeksi. No anteeksi en voi antaa kun eivät mokomat tollot ole minulta vaivautuneet edes anteeksi pyytämään. Kukaan sellainen joka ei ole helvettiä kokenut juovan läheisen/läheisten taholta ei voi koskaan ymmärtää mitä se oikeasti on.
Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä sitten, vaikka hän suuttuisikin teille? Ja toisaalta, teille läheisille on helppo suuttua ja raivota, mutta ulkopuoliselle ei välttämättä olekaan. Miten työpaikalla juomiseen on suhtauduttu? Onko sitä huomattu? Ajaako hän humalassa/krapulassa? Oletteko koskaan ilmoittaneet poliisille jos hän on lähtenyt ajamaan juomisen jälkeen? Humalassa ajamiseen liittyy paljon riskejä, huomiokyky on heikentynyt vaikka ei veressä enää promilleja olisikaan.
En mieti pahinta, mitä voisi tapahtua, siinä muussakin on tekemistä. Minulla on myös oma perhe ja omat asiat, jotka pitää pystyä hoitamaan. Kukaab ei jaksa sitä henkistä terroria.
Pappa ei ole enää työelämässä ja myi autonsa, koska ajotaito on jo heikentynyt. Alkoholi on muuttanut aivoja, huomiokykyä ja luonnettakin pysyvästi. Siinähän tämä vitsi piileekin: ulkopuoliset eivät näe papassa mitään vikaa, mutta lähiomaiset kärsivät.
Alkoholismiin sairautena kuuluu tietynlainen itsekkyys ja omaan napaan tuijotus. Juominen sekä aiheuttaa että johtaa masennukseen, joka usein pahentaa näitä itsekkäitä piirteitä. Oman tahdon herääminen juomisen lopettamisessa on tärkeää, mutta mistä se oma tahto löytyy? Usein sitten kun ollaan ns. "pohjalla", mutta sekin on ihmisillä hyvin eri kohdissa. Toisille riittää se, että on vaarassa menettää lähimmäisensä, toisille edes asunnon ja työpaikan menetys eivät riitä.
Ja kuten sanoit, alkoholi muuttaa aivoja, ja niiden toimintaa, osittain pysyvästi.
Onko mitään enää tehtävissä tai missä kohtaa kannattaa heittää toiveet menemään, siihen ei kukaan voi vastata.
Niin, ja mulle on turha tulla lässyttelemään tyyliin puhu terapeutille, anna vanhemmillesi anteeksi. No anteeksi en voi antaa kun eivät mokomat tollot ole minulta vaivautuneet edes anteeksi pyytämään. Kukaan sellainen joka ei ole helvettiä kokenut juovan läheisen/läheisten taholta ei voi koskaan ymmärtää mitä se oikeasti on.
Samaa mieltä kuin joku muukin tässä.
Valitettavasti tällä keskustelun "ammattilaisella" tuntuu olevan hyvin vähäiset keinot auttaa.
Melkeen naurattais jos ei itkettäis näin vakava asia.
Sosiaalitädit ei auta kyllä yhtään mitään kun kysessä on alkoholisti, jolle kaiken muun edelle menee viina.
Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse nähnyt, mihin kaikkeen se voi jihtaa.
Ja alkoholisti ja juomisen mahdollistavat läheiset ne vaan pitää kulisseja yllä eikä ulkopuoliset edes tajua alkoholin olevan ongelma. Tai että olisi yhtään mitään muita ongelmia.
Hienoa näytelmää.
Edelleenkin, suosittelen tutustumaan Minnesota-hoitoon.
Moni läheisieni on sieltä saanut avun ja päässyt takaisin normaaliin elämään.
#38
Samaa mieltä kuin joku muukin tässä.
Valitettavasti tällä keskustelun "ammattilaisella" tuntuu olevan hyvin vähäiset keinot auttaa.
Melkeen naurattais jos ei itkettäis näin vakava asia.
Sosiaalitädit ei auta kyllä yhtään mitään kun kysessä on alkoholisti, jolle kaiken muun edelle menee viina.
Sitä ei voi ymmärtää ellei ole itse nähnyt, mihin kaikkeen se voi jihtaa.
Ja alkoholisti ja juomisen mahdollistavat läheiset ne vaan pitää kulisseja yllä eikä ulkopuoliset edes tajua alkoholin olevan ongelma. Tai että olisi yhtään mitään muita ongelmia.
Hienoa näytelmää.
Edelleenkin, suosittelen tutustumaan Minnesota-hoitoon.
Moni läheisieni on sieltä saanut avun ja päässyt takaisin normaaliin elämään.#38
Hienoa, että Minnesota-hoidosta äitisi sai apua. Alkoholistille mikään ei tosiaan ole niin tärkeää kuin juominen, ja toisena sen peitteleminen.
Niin, ja mulle on turha tulla lässyttelemään tyyliin puhu terapeutille, anna vanhemmillesi anteeksi. No anteeksi en voi antaa kun eivät mokomat tollot ole minulta vaivautuneet edes anteeksi pyytämään. Kukaan sellainen joka ei ole helvettiä kokenut juovan läheisen/läheisten taholta ei voi koskaan ymmärtää mitä se oikeasti on.
Anteeksi ei tarvitse antaa, eikä unohtamaan pysty helposti. Terapeutille tms. puhuminen voi helpottaa omaa oloa, koska katkeruus vie paljon voimavaroja. Jos lapsuudessa tapahtuneet asiat herättää paljon vihaa vielä aikuisenakin, niistä ei vielä ole päässyt kunnolla yli. Tiedän tämän myös omasta kokemuksesta.
Pilke-ryhmätoiminta on suunnattu eläkeikäisille joille alkoholi on ongelma:
http://www.hdl.fi/fi/asumispalvelut/pilke-projekti.
kokoontuu eri paikoissa (helsingissä) kerran viikossa. Eivät pyri raitistamaan ketään, mutta asioista puhutaan ja ryhmän avulla on mahdollista saada muuta tekemistä arkeen juomisen tilalle.
Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta!
Aihe on vaikea, ja varmasti toimivia sanoja tai tekoja ei valitettavasti pysty tarjoamaan. Mitä läheisempi alkoholisti on, sitä vaikeampaa aihetta on hänen kanssaan käsitellä. Ulkopuolinen apu on usein ainoa, mikä auttaa. Apua on tarjolla monenlaista, lääkkeellistä ja lääkkeetöntä. Oman alueesi palveluista voit kysyä esim. valtakunnallisesta päihdeneuvontapuhelimesta 0800 900 45.
Seuraava EHYT ry:n keskustelu pidetään 2 viikon päästä, silloin aiheena Naisten aggressiivisuus.
Nykyään raitistunut alkoholisti (läheiseni) pyysi apua Päihdehuollosta alkoholiongelmaansa.
Kysyttiin, paljonko hän juo.
Määrät kerrottuaan päihdetyöntekijä totesi, että ethän sinä edes juo paljon!
Siis ihan oikeesti!
Että lähe vaan kotiis kännäämään, noin pienet kännit ei ketään haittaa?
Tällä tasolla on päihdehuolto Suomessa.
Jos ihminen ITSE on huolissaan omasta suhteestaan alkoholiin ja siitä, että tuntee olevansa aineesta riippuvainen, ei apua saa jos juo liian vähän?
Että kiitos vaan sinulle Päihdetyöntekijä, joka sillä kertaa mahdollistit perhehelvetin jatkumisen yhä edelleen...
Onneksi apua viimein saatiin.
on aina juoneet enemmän tai vähemmän. Väkivaltaa tai muuta negatiivista seurausta ei ole silti ollut, työt hoidettu aina (mun isä tekee vielä nyt lähes 60-vuotiaana paljon töitä) ja ns. normaalit keskiluokkaset elintavat kesämökkeineen ja kaksine autoineen, rivareineen, on voitu hankkia ja ylläpitää.
Mulla ja siskollani oli ehkä ns. "lasinen lapsuus" jossa juhlissa juotiin melko paljonkin ja lapset sen kyllä huomasi mutta arkikin hoidettiin ja se sujui normaalisti. Sosiaaliset turvaverkotkin (äidin suku lähellä) oli ja on kunnossa. Aika vaikeaa siis kategorisoida heidän "juoppouttaan".
Sama meininki nimittäin jatkuu. Mun kaksi jo koululaista tyttöä ovat kyllä heillä päiviäkin kylässä, esim. nyt jouluna (asuvat eri kaupungissa siis nuo isovanhemmat) ja mumi ja ukki ovat selkeästi tytöillemme tosi tärkeät. Juominen ei heillä estä lapsista huolehtimista, mutta muistan kyllä miten ärsyttävää oli kun vanhemmat sönkkäsivät juhlissa/jälkeen ja luulivat ettei me huomata/välitetä siitä siskon kanssa. En ole jutellut, miten omat tyttöni tuon kokevat.
Itse en juuri juo. Lasillinen viiniä joskus menee ruuan kanssa tai kesällä saunan jälkeen puolikas-yksi siideri. Mutta mulle ei maistu. Mun mies on vähentänyt mutta juhlissa sen alkoholinkäyttö muistuttaa mun vanhempien vastaavaa. Se ärsyttää mua mutta toisaalta, arkihan sujuu meilläkin, enkä minä koskaan ryyppää.
Näinkin siis voi olla. Runsaskaan alkoholin kulutus ei aina ole "rappiotuomio" vaikka jonkinlaisia (psyykkisiä) seurauksia sillä lienee.
Suomen asenneilmasto on ihmeen "joko-tai". On oikasti ihmisiä, joille alkoholin(kin) käyttö voi olla sekä-että, jolloin haitatkin ovat pienemmät. Joskaan eivät olemattomat, tokikaan.
Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä sitten, vaikka hän suuttuisikin teille? Ja toisaalta, teille läheisille on helppo suuttua ja raivota, mutta ulkopuoliselle ei välttämättä olekaan. Miten työpaikalla juomiseen on suhtauduttu? Onko sitä huomattu? Ajaako hän humalassa/krapulassa? Oletteko koskaan ilmoittaneet poliisille jos hän on lähtenyt ajamaan juomisen jälkeen? Humalassa ajamiseen liittyy paljon riskejä, huomiokyky on heikentynyt vaikka ei veressä enää promilleja olisikaan.
En mieti pahinta, mitä voisi tapahtua, siinä muussakin on tekemistä. Minulla on myös oma perhe ja omat asiat, jotka pitää pystyä hoitamaan. Kukaab ei jaksa sitä henkistä terroria. Pappa ei ole enää työelämässä ja myi autonsa, koska ajotaito on jo heikentynyt. Alkoholi on muuttanut aivoja, huomiokykyä ja luonnettakin pysyvästi. Siinähän tämä vitsi piileekin: ulkopuoliset eivät näe papassa mitään vikaa, mutta lähiomaiset kärsivät.
Alkoholismiin sairautena kuuluu tietynlainen itsekkyys ja omaan napaan tuijotus. Juominen sekä aiheuttaa että johtaa masennukseen, joka usein pahentaa näitä itsekkäitä piirteitä. Oman tahdon herääminen juomisen lopettamisessa on tärkeää, mutta mistä se oma tahto löytyy? Usein sitten kun ollaan ns. "pohjalla", mutta sekin on ihmisillä hyvin eri kohdissa. Toisille riittää se, että on vaarassa menettää lähimmäisensä, toisille edes asunnon ja työpaikan menetys eivät riitä. Ja kuten sanoit, alkoholi muuttaa aivoja, ja niiden toimintaa, osittain pysyvästi. Onko mitään enää tehtävissä tai missä kohtaa kannattaa heittää toiveet menemään, siihen ei kukaan voi vastata.
Tietääkseni hän ei ole auton rattiin lähteny humalassa, eikä työtekoon juominen mielestäni vaikuta. Mutta mistäpä tarkkaan voin tietää.
Oma isä joi ja olen samaa mieltä kuin muut, ei sille valitettavasti mitään voi.
Vaikka asia lapsia ihmetyttääkin niin voi siitä seurata jotain hyvääkin. Lapset näkevät millainen on juoppo ihminen ja osaavat toivottavasti kammoksumaan moista käytöstä. Eivät ryhdy parisuhteeseen juopon kanssa, koska tietävät tilanteen toivottomuuden ja osaavat tunnistaa merkit. Eivät toivottavasti ala itsekään juopottelemaan, koska ovat nähneet mitä siitä seuraa. Osaavat ehkä varoa mahdollisesti perinnöllistä pimeää puoltaan koska tietävät siitä. Toisinkin voi käydä, mutta olen tässä asiassa optimisti.
Omat vanhempani käyttivät jo runsaasti alkoholia silloin kun itse olin pieni, olipa sitten arki tai viikonloppu. Jäimme usein veljeni kanssa yöksi yksin kotiin, kun vanhemmat lähtivät ravintolaan (olimme 9 ja 3 vuotiaita).
Nyt vanhempani on eronneet ja kummallakin on uudet kumppanit. Äitini alkoholinkäyttö on samanlaista kuin ennenkin, isäni on vähentänyt juomistaan. Isälleni en ole ajatellut viedä lapsiani hoitoon, ennen kuin ovat täysin omatoimisia (eli joskus kouluikäisinä), koska isäni ei juurikaan minua tai veljeänikään hoitanut kun olimme pieniä.
Äitini on 2 kertaa vahtinut vuoden ikäistä poikaani, että olen lääkärissä päässyt käymään, tällöin korkeintaan tunti on mennyt. En luota lasta hänelle pidemmiksi ajoiksi, ja muutenkin ainoastaan arkipäivin ja mieluiten aamupäivällä. Iltapäivästä saattaa alkaa jo hörppimään arkisin ja viikonloppuisin heti aamusta.
Appeni kanssa emme ole edes väleissä olleet vuosiin, koska hän juo ja on agressiivinen. Anopin kanssa taas olemme (ovat eronneet). Hänkin juo useimpina iltoina, oli arki tai viikonloppu, mutta hänen juomisensa on yleensä pientä tissuttelua, ei aina edes humallu, joten hänen luokse uskaltaa kyllä mennä käymään koska vain ja luottaa lapset hoitoon. Onneksi on sentään yksi sellainen henkilö lähipiirissä, keneltä saa apua jos tarvitsee!
siinähän se ilta menee mukavia jutellessa ja aamulla ei enää voi juopotella kun viinat on loppu.