Mitä tehdä kun mummo tai pappa juo?
Kansanterveyslaitoksen tilastojen mukaan eläkeikäisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt.
Taustalla on kulttuurissamme tapahtunut alkoholinkäytön muutos, jossa alkoholin käyttö on hyväksyttyä ja jossa juominen yhdistyy erilaisten juhlien viettoon. Niin sanotut suuret ikäluokat ovat eläneet nuoruuttaan silloin, kun keskioluen myynti tuli ruokakauppoihin. Myös naisten juominen on nykyään eräs tasa-arvon merkki, jossa on tapahtunut vapautumista.
Miten lisääntynyt alkoholinkäyttö näkyy arjessa? Ovatko isovanhemmat liian usein humalassa ja jo sovitut lastenhoito-keikat tai tapaamiset peruuntuvat? Miten isovanhempien alkoholinkäyttö vaikuttaa yhteisissä juhlissa?
Keskustelussa on mukana Ehkäisevä Päihdetyö EHYT ry:n työntekijät Maarit ja Heidi. Heidi työskentelee ikäihmisten alkoholinkäyttöön liittyvässä Onks’ uutta tietoo? -hankkeessa.
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry aloitti toimintansa 1.1.2012 kun Elämäntapaliitto, Elämä On Parasta Huumetta ry ja Terveys ry yhdistyivät. Katso lisää www.ehyt.fi
Kommentit (62)
on juonut jo mieheni lapsuudessa. Minä vihaan anoppiani sen takia, missä oloissa mieheni kasvoi, koska se vaikuttaa mieheni vanhemmuuteen. Haluaisin 1,5v poikamme tuntevan tämänkin mummon, mutta se on hankalaa, koska mummolassa käynti on meille aikuisille vastenmielistä. Mummo juo kaljaa eikä peittele, puhuu kovaa, huudahtelee. Meillä on käynyt vain 2 krt koska ei tykkää liikkua selvänä, on ujo. Selvänä on vain aamut, puolilta päivin pitää saada jo kaljaa. Me nukumme pitkään, joten aamuvisiitit meillä ei-toivottuja.
vanhempani ovat olleet alkoholin suurkuluttajia aina, eikä lapsenlapset muuttaneet suhtautumista viinan juontiin millään tavalla. kertaakaan en ole lapsiani sinne yöksi vienyt (ei sillä että olisivat kyenneet ottamaan) ja muutenkin mummu on ollut vain päiväs aikaan meillä vahtimassa jos on pystynyt. lupasin itelleni raskausaikana ettei omien lasten tarvi tulla koskaan näkemään samanlaista perhehelvettiä kun omani oli joka sisälsi milloin avojaloin pakkasessa pakoon juoksemista,henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja milloin mitäkin. käytän kyllä alkoholia itsekin, mutta suhteellisen harvoin.
Miten papan tissuttelu vaikuttaa lapsiin? Vai onko pappa aina samanlainen (humalassa/selvin päin)? Usein jo pienet lapset huomaavat, milloin aikuinen on humalassa. Vaikka hän ei käyttäytyisi uhkaavasti niin pelkästään toisenlaiseksi muuttunut käytös voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta.
lapset pienenä edes huomanneet, kerran oli humalassa, ja se toki noteerattiin, mutta paikalla oli paljon selvinpäin olevia aikuisia, jotta ei tullut mitään. Nyt lapset ovat jo isompia, tietävät mikä on meininki, ja koska aina on pappa ollut kiltti, pitää seuraa, touhuaa jne ei näille lapsille ole mitään ongelmaa, itse kannan ongelmaa :)
Ei kyläillä, jos juodaan yhtään, eikä otetä kylään muuten kuin selvänä.
On tullut pari ikävää tilannetta, kun matkaa mummolaan on 400km. Käyty ovella kääntymässä ja takaisin kotiin päin.
Tällä hetkellä on isovenhemmilla "korkki kiinni" (juominen on ollut päivittäistä muka-sivistynyttä viininlitkimistä), mutta niin paljon on petytty, että jotenkin ei jakseta lähteä kylään, vaikka nyt olisi tarjolla selvät mummi ja papa lapsille...
Tulkoon itse kylään ja yrittäköön hekin välillä, minä en tällä hetkellä jaksa olla kovin aktiivinen, vaikka olenkin sanonut, että ovat aina tervetulleita SELVÄNÄ.
Meillä on käynyt vain 2 krt koska ei tykkää liikkua selvänä, on ujo. Selvänä on vain aamut, puolilta päivin pitää saada jo kaljaa.
meillä sama juttu "papan" kanssa. Ei tahdo käydä esim. kylässä meillä, kun meillä pitäisi olla ilman rakastamaansa viinaa. Ei ole käynyt nykyisessä kodissamme kertaakaan ja tässä olemme asuneet kuitenkin jo melkein 3 vuotta.
Selvästi ihmisellä on paha olla itsensä kanssa ja yrittää sitten lääkitä itseään viinalla. Varmaan ainakin humalan alussa on itsevarma ja iloinen olo, laskuhumalassa tästä ihmisestä tulee aggressiivinen riidanhaastaja.
Miten papan tissuttelu vaikuttaa lapsiin? Vai onko pappa aina samanlainen (humalassa/selvin päin)? Usein jo pienet lapset huomaavat, milloin aikuinen on humalassa. Vaikka hän ei käyttäytyisi uhkaavasti niin pelkästään toisenlaiseksi muuttunut käytös voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta.
Hienoa, että appesi on ollut nyt vuoden kuivilla! Ilmeisesti auttoi se, että laitoitte välit poikki ja ns. "kovan kovaa vastaan". Oliko teillä jotain "maagisia sanoja" tms. jota muut täällä kirjoittavat voisivat kokeilla omien läheistensä kanssa?
Mitään maagisia sanoja ei tietenkään ole olemassakaan, mikä toimii toisella ei taas toimi kolmannella.
Kuten aiemmin kirjoitin, voit itse valita oman lähipiirisi ihmiset. Välien katkaiseminen voi läheisellesi ollakin "pohja" josta havahtua omaan tilanteeseensa. Te olisitte jotain konkreettista jota hän on juomisensa takia menettänyt -ehkä se siis onkin ongelma?
En tiedä mitä tarkoitat tuolla "kaikkea on yritetty". Mistä läheisesi juominen johtuu? Voiko siihen vielä vaikuttaa? Jos saisitte jonkun työntekijän (esim. sosiaalityöntekijän tai A-klinikan työntekijän) käymään hänen luonaan juttelemassa, siitä voisi olla hyötyä. Ulkopuolisen ihmisen väliintulo voi olla vaikuttavampaa. Jokaisessa kunnassa on omat palvelunsa, joten en pysty suoraan ohjaamaan sinua soittamaan tiettyyn paikkaan. Helsingissä esim. toimii sosiaalityön lähihuollon yksikkö joka tekee tarvittessa kotikäyntejä.
Vähintäänki 2-3 kertaa viikossa menee 1-2 viinapulloa.. itse ei myönnä juovansa ja on suuttunut, jos asiasta on mainittu. Alkoipa sitten panettelemaan minua äitinä ja miniänä, kun sanoin että humalaisen mummon luo en lapsiani päästä. Huolestuttavinta on juuri se, että väittää kaikille (itsensä mukaanlukien) ettei juo paljon ollenkaan. Tämän kuitenkin huomaa hyvin selvästi ja toissajoulunakin jouduttiin kääntymään lasten kanssa ovelta takaisin, kun mummo oli niin humalassa jo 12 aikaan päivällä. Nyt olen itse käymättä anoppilassa ja mies käy joskus harvoin lasten kanssa kylässä.. silloin kun mummo sattuu olemaan selvinpäin. Harmittaa lasten puolesta, mutta omana periaatteenamme on, että lapset ja alkoholi ei kuulu samaan huoneistoon, ei edes vähimmässä määrin!
Ei kyläillä, jos juodaan yhtään, eikä otetä kylään muuten kuin selvänä.
On tullut pari ikävää tilannetta, kun matkaa mummolaan on 400km. Käyty ovella kääntymässä ja takaisin kotiin päin.
Tällä hetkellä on isovenhemmilla "korkki kiinni" (juominen on ollut päivittäistä muka-sivistynyttä viininlitkimistä), mutta niin paljon on petytty, että jotenkin ei jakseta lähteä kylään, vaikka nyt olisi tarjolla selvät mummi ja papa lapsille...
Tulkoon itse kylään ja yrittäköön hekin välillä, minä en tällä hetkellä jaksa olla kovin aktiivinen, vaikka olenkin sanonut, että ovat aina tervetulleita SELVÄNÄ.
Hyvä tehdä rajausta, kun on aiempia pettymyksiä ja varsinkin kun matka on noin pitkä ettei voi tuosta noin vaan poiketa kylään. Ja jos he ovat hyväkuntoisia ja pystyvät tulemaan teille, niin on tosiaan heidän vuoronsa tehdä vierailu ja palauttaa luottamus.
kaikki sanat kokeiltiin. Hyvät ja pahat. Minä itkin, mies itki jne.
Kunnes erään riidan jälkeen, joka minulla ja anopilla oli appeen liittyen, tyttömme näki minun ja anopin itkeneen. Ei siis todistanut riitaa. Hän itki pitkään omassa huoneessaan, kunnes sain hänestä irti syyn. Hän itki, koska luuli papan kuolleen. Luuli, että itkimme sen vuoksi.
Luulen, että tämä herätti kaikki aikuiset ymmärtämään miten hirveällä tavalla alkoholi pilaa hyvät suhteet ja miten kamalan suuria asioita pienet ihmiset miettivät mielessään vaikka aikuinen luulee, ettei lapsi ymmärrä. :(
Tuo asia painaa minua vieläkin paljon.
Sai sen jo "vahingossa" pöydälle jätetystä AA-esitteestä.
Oma alkoholistini (isäni) on alkoholinkäyttönsä lisäksi myös muuten ongelmainen ihminen. Käyttäytyy todella itsekkäästi ja narsistisesti, on väkivaltainen ja todella paha suustaan. Kaiken lisäksi hän on erittäin hyvä pitämään yllä kulisseja ja esittämään ns. "normaalia" aina vieraiden ihmisten aikaan. Moni ulkopuolinen ei varmaan osaa edes arvata miten paha tilanne kodissa oikein vallitsee.
Ainoa syy, miksi hänen isännöimässään taloudessa joudutaan käymään, on äitini. Jos äitiäni ei olisi, en olisi tämän sairaan ihmisen kanssa ikinä missään tekemisissä.
Mun puolesta voi vaikka juoda itsensä hengiltä. Kunhan ei vaan satuttaisi mun äitiäni.
Anopilleni ja lasteni mummolle maistuu alkoholi, viimeaikoina sen käyttö on lisääntyny. Ei paljon tee mieli lasten kanssa mennä käymään ku koskaan ei tiedä missä kunnossa mummo on. Anoppi on vielä työelämässä, mutta kaiken vapaa aikansa hän kuluttaa juoden. Mieheäni tilanne vaivaa kovin, mutta ei hän koskaan sano äidilleen että asia vaivaa. Jos itse olisin anoppini niin toivoisin lasteni kertovan jos heitä häiritsee elämäntapani.
Alkuun anoppi hoiti lapsia, mutta ei juurikaan enää. Puhuu kyllä kuinka ottaa lapsemme hoitoon, mutta ei se koskaan tunnu toteutuvan, on tärkeämpää tekemistä, juominen.. Enkä nykyään kovin mielellään anna lapsia heille hoitoon.
Muutos parempaan elämään on lähdettävä itsestä, eipä sitä voi toisen puolesta lopettaa juomista..
Mieti, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Mitä sitten, vaikka hän suuttuisikin teille? Ja toisaalta, teille läheisille on helppo suuttua ja raivota, mutta ulkopuoliselle ei välttämättä olekaan.
Miten työpaikalla juomiseen on suhtauduttu? Onko sitä huomattu? Ajaako hän humalassa/krapulassa? Oletteko koskaan ilmoittaneet poliisille jos hän on lähtenyt ajamaan juomisen jälkeen?
Humalassa ajamiseen liittyy paljon riskejä, huomiokyky on heikentynyt vaikka ei veressä enää promilleja olisikaan.
A-klinikalta tai terveysasemalta on alkoholiriippuvaisen, joka haluaa parantua, ihan turha odottaa todellista apua.
Sieltä saa korkeintaan vaan lappusia joihin voi ruksia yks risti kaks, että paljonko juo ja miten se vaikuttaa.
Kunnon alkoholisti on sen tason ammattilainen alallaan, että tietää tasan tarkkaan paljonko juo ja miten se häneen ja muihin vaikuttaa.
Ikävä kyllä.
Terveyskeskuksen antama apu on täysi nolla.
Alkoholistia voi auttaa vain ja ainoastaan joku, jolla on ollut riippuvuus ja joka on päässyt siitä eroon.
Tietyssä mielessä alkoholismista ei tietenkään koskaan parane, mutta sitä voi hoitaa.
Se vaatii alkoholistilta ja läheisiltä paljon.
Omassa lähipiirissäni olevat alkoholistit (myös muita riippuvuuksia osalla) ovat saaneet lopulta, kaiken muun kokeiltuaan avun Minnesota-hoidosta, Lapualla.
Se on rankkaa alkoholistille ja myös läheisille, mutta kuitenkin hoitotulokset ovat hyvät.
Lapseni ovat saaneet ihanan, raittiin isoäidin elämäänsä takaisin.
Ja minä äidin.
Humalassa ajamiseen liittyy paljon riskejä, huomiokyky on heikentynyt vaikka ei veressä enää promilleja olisikaan.
Eiköhän tämä em. ole ihan itsestäänselvyys meille kaikille ns. ei-alkoholisoituneille. Mutta yritäppäs takoa tätä ajatusta alkoholistin omaan päähän... Ei uppoa, ei.
kaikki sanat kokeiltiin. Hyvät ja pahat. Minä itkin, mies itki jne.
Kunnes erään riidan jälkeen, joka minulla ja anopilla oli appeen liittyen, tyttömme näki minun ja anopin itkeneen. Ei siis todistanut riitaa. Hän itki pitkään omassa huoneessaan, kunnes sain hänestä irti syyn. Hän itki, koska luuli papan kuolleen. Luuli, että itkimme sen vuoksi.
Luulen, että tämä herätti kaikki aikuiset ymmärtämään miten hirveällä tavalla alkoholi pilaa hyvät suhteet ja miten kamalan suuria asioita pienet ihmiset miettivät mielessään vaikka aikuinen luulee, ettei lapsi ymmärrä. :(
Tuo asia painaa minua vieläkin paljon.
Lapset tosiaan ymmärtävät yllättävän paljon, ja heijastavat aikuisen tunteita omikseen. Luottamuksen palaamiseen menee aikaa, mutta anna kuitenkin apellesi mahdollisuus. Vuoden selvänä olo kertoo vahvasta motivaatiosta. Katkeruus vie voimia ja lapsesi huomaavat myös sen. Mikäli sinun on vaikea päästä tapahtuneiden asioiden yli, niitä kannattaa puida esimerkiksi psykologin tai terapeutin kanssa.
Oma alkoholistini (isäni) on alkoholinkäyttönsä lisäksi myös muuten ongelmainen ihminen. Käyttäytyy todella itsekkäästi ja narsistisesti, on väkivaltainen ja todella paha suustaan. Kaiken lisäksi hän on erittäin hyvä pitämään yllä kulisseja ja esittämään ns. "normaalia" aina vieraiden ihmisten aikaan. Moni ulkopuolinen ei varmaan osaa edes arvata miten paha tilanne kodissa oikein vallitsee.
Ainoa syy, miksi hänen isännöimässään taloudessa joudutaan käymään, on äitini. Jos äitiäni ei olisi, en olisi tämän sairaan ihmisen kanssa ikinä missään tekemisissä.
Mun puolesta voi vaikka juoda itsensä hengiltä. Kunhan ei vaan satuttaisi mun äitiäni.
Onko hän väkivaltainen äitiäsi kohtaan? Esittääkö isäsi teillekin normaalia? Onko äitisi sanonut, että haluaisi apua? Kokemukseni mukaan tilanne ei varmaankaan helpotu vuosien myötä, vaan yleensä pahenee. Siksi olisi tärkeää hakea apua äidillesi.
Juominen paheni kun lapsemme olivat 2- ja 3-vuotiaita.
Pappa alkoi olla juovuksissa lasten aikana. Joinain kertoina hän sammui lasten nähden. Teimme selväksi, että lasten aikana ei juoda, ei pisaraakaan, koska se ei pysy hallinnassa. Sopimusta rikottiin lukemattomia kertoja. Emme olleet tarpeeksi määrätietoisia aluksi. Mummu oli aina selvä, eikä pappa millään tapaa uhkaava, ei örissyt, hoippunut tms. Oli vain puhumaton, istui tuolissaan pää painuksissa. Lapset kuitenkin selvästi reagoivat.
Muutaman kerran jälkeen tilanne oli pakko viheltää poikki. Isovanhemmat saaneet tavata enää lapsia. Oli niin paljon valehtelua, salailua ja pettymyksiä.
Tästä seurasi hirveä marttyyriuden määrä, meitä syyllistettiin, haukuttiin jne. Se oli raskasta aikaa. Tuntui pahalta kieltää lapsia näkemästä heitä, koska he kuitenkin olivat rakkaita lapsille.
Pienen breikin jälkeen säännöt kerrattiin ja taas yritettiin. Aina petyttiin. Kerta toisensa jälkeen. Appivanhemmat ovat nuorehkoja, fiksuja työssäkäyviä ihmisiä, joilla päällisin puolin kaikki oli kunnossa. Juominen salattiin koko perheen voimin. Ihmiset puhuivat kuinka onnekkaita me olemme kun lapsillamme on noin hienot isovanhemmat ja halukkaat hoitajat. Niin.... :(
Vuosi sitten sanoin, että minä pesen käteni tästä sotkusta. Ei enää yhtään valhetta, pettymystä tai odotuksia. Ei yhtään viinan pilaamaa lomamatkaa. Ei yhtään ainutta lasten ylipirteää ilmettä yrittäessään saada pappaan kontaktia. Sain tarpeekseni. Mieheni tuki päätöstäni. Appi hakeutui hoitoon ja on ollut vuoden kuivilla. Luottamus ei ole palannut vielä, mutta lasten suhde pappaan kukoistaa. Siitä olen onnellinen.