Lue keskustelun säännöt.
Mä kihisen kiukusta miestäni kohtaan, liioittelenkohan?
12.01.2012 |
Olen itse tosi jämpti lastenhoidossa, rajat pidetän mutta paljon halitaan ja hoidan hirveästi kaikkia lasten lääkäriasioita. Tiedän, että ne jäisivät hoitamatta jos minä en niitä tekisi, ei mies tajuaisi eikä vaivautuisi (esim selvittämään hyviä iholääkäreitä lapselle tms). Nyt pari lomapäivää ja sovittiin että eilisen hoidan minä ja tänään mies. Kun nousin ylös, lapset leikkivät ja mies joi kahvia, huomasin että oli jättänyt terävän veitsen ruokapöydän kulmalle lapsen lelun viereen. Meillä 1½v joka voisi hetkessä kiskoa filerointiveitsen niskaansa ottaessaan lelua. Mies tokaisi että voi voi kun huomautin asiasta.
Sovittu että mies vie aamusella lapset ulkoilemaan kuten minä eilen, no lähtivät ulos juuri hetki sitten eli vaille kymmenen, meidän 1½v herännyt puoli seitsemältä ja syönyt silloin tapansa mukaan pikkuisen palan leipää. On tunnin päästä todella väsynyt ja nälkäinen. Tiedän että mies tulee lasten kanssa kotiin joskus puoli kaksitoista ja pieni vaan itkee väsymystä. Tosiaan oltiin sovittu että minä saan huilia flunssaisena tämän aamupäivän, mutta miten raaskin olla huolehtimatta pikkuiselle ruokaa valmiiksi ja syöttämättä kiireesti kun tiedän että miehellä kestää kaaauan ennen kuin ruokia saisi lapsille pöytään. On tällaisissa niin hälläväliä ja hidas ja vetämätön, että lapset kärsivät.
En hyvillä mielin jätä pikkulapsia kokonaan isän vastuulle useiksi tunneiksi.
Kommentit (17)
niin jaksat varmaan laittaa lapsillekin ruuan. Mikä ihmeen äiti sinä olet? En kyllä saa muutenkaan tolkkua koko jutusta, että missä ongelma on - paitsi ilmeisesti omassa pääkopassasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene sinne huoneeseesi ja vedä viltti korville, laita kuulokkeet korviin ja nuku tai lue kirjaa. Sulje ovi. Älä kuuntele mitä mies ja lapset tekevät. Anna miehellesi oikeasti se vastuu mikä isälle kuuluu, ei sun tarvitse olla työnjohtajana vahtimassa vieressä miten miehesi isyyttä hoitaa.
tilannetta? ihan kusipäistä tollanen elämä. jos kerran olet kotona, mikset osallistu. ei meillä koskaan ole normaalin elämän elämisestä mitään sopimuksia tehty.
ei kaiken tarvitse mennä niin jämptisti kuin SINUN mielestäsi tulee mennä. Isä on myös vanhempi, älä omi lapsiasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai vähän enemmänkin. Sellaisen kuvan tuosta jutusta ainakin saa. Ei ne lapset miehen hitauden ja vetämättömyyden takia kuole eivätkä vakavasti edes kärsi, ehkä vähän karaistuvat mikä on hyvä. En minäkään äitinä hyppää heti passaamaan lapsia kun on muuta tekemistä vaikka vinkuisivat nälkäänsä, enkä usko kiduttavani lapsia.
toivottavasti sun mies jaksaa katsella sinua, eikä lähde kävelemään. Vaikutat tosi nipolta. Älä sitten ihmettele, jos miehesi kohta sanoo ettei hoida lapsia enää ollenkaan, kun sinä valitat kaikesta mitä hän tekee.
Lapsi ei kuole eikä saa traumoja jos hän hetken itkee sängyssään kun miehesi täyttää astianpesukonetta! Minä ainakin olisin kiitollinen siitä, että mies täyttää sitä konetta.
Ja olisin kiitollinen myös siitä, että mies menee lasten kanssa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, esim kun meidän 1½v oli 40 asteen kuumeessa, mies ei vaivautunut seuraamaan ja huolehtimaan häntä öisin millään lailla. Totesi mulle, että katsotaan aamulla sen tilanne, kyllä maailmassa selviää lapset viikkotolkulla malariankourissa niin miksei meidänkin lapsi. Eli miehen asenne on todella hälläväliä. Miten minä voisin ja uskaltaisin jättää lapset isän vastuulle kun on tollanen? Oikeasti _tyhmä_ monissa asioissa. Kerran kysyin miksei välitä huolehtia kunnolla niin tokaisi että "mua ei kuule yhtään kiinnosta olla mikään aikuinen".
Mulla on sympatiat ap:n puolella! Jotkut miehet on joskus sellaisia omaan napaan tuijottelijoita. Eli ensin itse ja sitten vasta lapset.
Jotkut eivät vain osaa asettua toisen asemaan, olla empaattisia ja ajatella lasta ennen itseään. Esim. sitten syödään, kun isillä on nälkä tai päiväunille (vaunulenkille) lähdetään, kun isä kerkiää. Kunhan on lukenut lehden jne. Ei ole niin väliä, vaikka lapsi itkee väsymystään...
Voimia ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo juuri se ärsyttää, ettei osaa asettaa lapsen tarpeita edelle! Ulos lähdetään kun isi jaksaa ja kerkiää, hälläväliä miten lapsi alkaa olla jo nälkäinen ja väsynyt siinä vaiheessa. Iltapalaa hyvä kun lapsi saa, isi laittaa itselle ja kun lapsi tulee näpelöimään leipiä niin komentaa että näpit irti, jos mä teen sulle leivän niin syötkö sä sen sitte kans ihan varmasti? Hyvä kun viitsii tehdä. Lapsille lässytetään ja heidän kanssaan leikitään innolla kun isi sillä fiiliksellä, mutta kun isiä itseä väsyttää tms niin hälläväliä missä jamassa lapsi on, silloin on isin nukuttava.
No, esim kun meidän 1½v oli 40 asteen kuumeessa, mies ei vaivautunut seuraamaan ja huolehtimaan häntä öisin millään lailla. Totesi mulle, että katsotaan aamulla sen tilanne, kyllä maailmassa selviää lapset viikkotolkulla malariankourissa niin miksei meidänkin lapsi. Eli miehen asenne on todella hälläväliä. Miten minä voisin ja uskaltaisin jättää lapset isän vastuulle kun on tollanen? Oikeasti _tyhmä_ monissa asioissa. Kerran kysyin miksei välitä huolehtia kunnolla niin tokaisi että "mua ei kuule yhtään kiinnosta olla mikään aikuinen".
Olisiko kannattanut miettiä kenen kanssa lapsia tekee? Mutta toisaalta juuri ap:n kaltaiset pirttihirmut ajaa miehet epätoivoisiin tekoihin.
Ap siis istua kököttää nytkin toisessa huoneessa ja valvoo miehen tekemisiä, raportoi niistä tänne vaikka on "flunssassa". Onko se aikuisen ihmisen käytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna siis isän tehdä. Ja kerro, miten tilanne olisi voitu välttää. Usein vähemmän hoitava ei vain osaa.
lasten kanssa, niin kerro miehellesi aikataulut, niin mä tein, koska ihan tyhmää rikkoa aikatauluja päivässä kun korjaamiseen menee kuukausi!!! nyt lapsi jo isompi eikä ole enää niin väliä, koska nykyään syö, eli kun oli juuri 1,5 v piti mennä aikatauluilla jotta ruoka maistuisi ja nukkumaan aikatauluilla, jotta nukkuisi eikä kitisisi!!!
Mies kyllä ymmärsi heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut, mies tietää. Toteaa, että hän ei kyllä ala kellon mukaan elellä ja jos lapsi on väsynyt ja kitisee sitä niin pistetään nukkumaan, syö sitten myöhemmin. Hän ei ainakaan ala kiirehtimään mitään.
Sinun täytyy sitten tyytyä olemaan kolmen lapsen äiti tai erota tästä aikuistumisesta kieltäytyvästä miehestä.
Anna isän kuitenkin tehdä omat virheet, jotta ymmärtää mistä puhut. Luulisi kokemuksen kautta oppivan. Ikävää lapselle, mutta tuskin heti traumoja saa tms. Tietty se veitsi pöydällä on asia, josta pitääkin huomauttaa. Suorastaan huutaa vahinkoa. Meillä ainakin puolitoista vuotias tiputtaa kaiken pöydiltä, mihin ylettyy.
Niin ja makkarista kuulin kuinka 1½v itkeskeli aamusella ja mies täytteli tiskikonetta, totesi välillä vaan että "älähän narise siinä, sulla oo mitään hätää". Pieni olisi halunnut syliä ja halia vaan kuten aamulla tottunut vielä unisena samaaan.