Alle 5 vuotta yhdessä olleet pariskunnat eivät tunne toisiaan
Näin se vaan on, ettei sitä toista ihmistä opi parissakaan vuodessa tuntemaan eikä näin ollen voi edes sanoa yhtään mitään kyseisestä parisuhteesta, sen laadusta tai siitä, millaista vaikkapa seksielämä tulee suhteessa jatkossa olemaan.
Jostain syystä vaan nämä tuoreessa suhteessa alkuhuumassa paistattelevat ihmiset kuvittelevat voivansa sanoa jotain olennaista rakkaudesta, seksistä tai esim. intohimosta suhteessa. He itse eivät ymmärrä olevansa biologisessa rakkauden tunteen herättämässä huumassa ja kuvittelevat, että sama seksuaalinen himo, hullaantuminen ja intohimo jatkuvat vielä suhteen jatkuttua kymmeniä vuosia, vaikka takana olisi vaikka vain yksi ainoa vuosi, eli muutama hassu kuukausi suhdetta. Sitten taas kerran, kun tämä tuorekin suhde arkistuu, niin ihmetellään ja kriisiydytään ihan hulluna ja erotaan. Ja uutta putkeen, eikä mitään ikinä opita.
Onneksi näitä rakastumisesta sekoavia ei ole niin paljoa enää vanhemmiten ja kun ihmiset oppivat elämässään parisuhteiden elinkaarista. Loput ovatkin säälittäviä ihmisiä, jotka eivät näe oman napansa ja tilanteensa ulkopuolelle. Kuin päihtyneitä.
Kommentit (27)
Olen tuntenut mieheni läpikotaisin ensimmäisestä yhteisestä päivästämme saakka. Jonkun vaan tuntee.
Silti uusia asioita tulee jatkuvasti. Ihminenhän muuttuu ja kehittyy koko ajan, kun elämä muokkaa.
Mistään tällaisesta asiasta ei kenelläkään ole ainoaa oikeaa tietoa.
Miten voit tuntea miehesi läpikotaisin jos uusia asioita tulee jatkuvasti?
Itse asiaan, niin se millaisia vastoinkäymisiä tai kuinka tiivisti yhdessä ollaan ja asutaanko saman katon alla ja onko lapsia kertoo enemmän siitä tunteeko pari toisensa kuin yhessä vietetyt vuodet.
Itse olen ollut miehen kanssa (vasta) 7 vuotta yhdessä ja kyllä ekat 5 vuotta ainakin meni ihan siihen tutustumiseen.
Huvitti kun Kodin kuvalehdessä oli juttu otsikolla "Tämä suhde kestää ikuisesti" ja yksi kolmesta haastatellusta pariskunnasta oli ollut KOLME vuotta yhdessä. Muut olivat sitten vakavammin otettavia yhdessäolovuosia, siis tyyliin 15 ja 30 vuotta jne.
mutta potaskaa on se, ettei toista voi oppia 5 vuodessa tuntemaan. Minä opin tuntemaan mieheni parissa kuukaudessa. Olemme nyt olleet yhdessä 13 vuotta eikä mikään ole muuttunut olennaisesti alkuajoista. Eikä miehestä ole paljastunut vuosien varrella mitään sellaista, jota en olisi nähnyt jo heti alussa.
Eli joko toisen todellakin voi oppia tuntemaan nopeasti - tai sitten mieheni salailee jotain pahemman kerran. :DD
Huvitti kun Kodin kuvalehdessä oli juttu otsikolla "Tämä suhde kestää ikuisesti" ja yksi kolmesta haastatellusta pariskunnasta oli ollut KOLME vuotta yhdessä.
Minä tiesin kolmen VIIKON jälkeen, että suhteemme kestää ikuisesti. :) Toki pelasimme varman päälle emmekä esim. menneet heti naimisiin tai edes muuttaneet yhteen. Mutta kyllä sen vain tiesi.
Nyt on siis kulunut reilut 13 vuotta, ja edelleen tiedän.
25
Joo meillä ei ole ikinä ollut minkäänlaista alkuhuumaa! Heti oli arki vastassa, itse asiassa meillä meni todella huonosti ensimmäinen seurusteluvuosi, tapeltiin ja nukuttiin sohvalla joka toinen päivä... Kyllä se siitä sitten helpotti, tämän huumaavan "alkuhuuman" jälkeen, vuoden-parin päästä alettiin toisiamme tuntea niin hyvin ettei ollut yhteiselo niin vaikeaa. Nyt ollaan oltu 7 vuotta naimisissa ja kyllä riittää rakkautta ja romantiikkaa paljon paremmin kuin alkuhullaantumisen aikana!!!
Meillä oli järkyttävän vaikea eka vuosi! Ihme että mies kesti minua. Onneksi kesti, sillä nyt takana on jo kymmenen vuoden onnellinen suhde.
että aina pitää mennä kihloihin joka suhteessa kuukaudessa parissa, muuttaa yhteen ja parhaassa tapauksessa ehtiä naimisiinkin ja erota saman vuoden sisään. Ja sama alusta. Se on ilmeisesti jotain lievää häiriintyneisyyttä, jos se endorfiinihyöky, joka uudesta ihmissuhteesta ja ihastumisesta ajatellaan tavoitelatvaksi tilaksi.