Mitä tehdä kun minä haluisin toisen lapsen mutta mies ei??

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

Tuskin

lapsesi masennus johtuu 100%:sti erostanne, josta on kai jo pitkä aika. Ehkä hän on vain masentuvaa tyyppiä.

ja terapeutti?

Ei se välttämättä ihan 100% johdukaan, mutta erittäin suurelta osalta, ja ero laukaisi kaiken. Lapsi myös itsekin osaa jo kertoa, mikä masentaa.

Ymmärrän kyllä, että on helpompaa ajatella että "tuskin ero voi aiheuttaa lapselle masennusta tms." eroaminen on nykyään niin yleistä, ja aikuiset virheellisesti ajattelevat, että kyllä kaikki lapset erosta selviää. Mutta ei niin voi sanoa, ei kaikki selviä, ja osa selviää, mutta huonosti. Kyllä se onkin kipeää myöntää ja huomata, itsehän sen tiedän.

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

tärkeämpää kuin sisarus.

Vähän nyt tolkkua!

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

tärkeämpää kuin sisarus.

Vähän nyt tolkkua!

Jos lapsellani olisi vaikkapa pikkuveli, niin luuletko että hän toivoisi että eipä veljeä olisi, mieluummin äiti ja isä takaisin yhteen?

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

tärkeämpää kuin sisarus.

Vähän nyt tolkkua!

Jos lapsellani olisi vaikkapa pikkuveli, niin luuletko että hän toivoisi että eipä veljeä olisi, mieluummin äiti ja isä takaisin yhteen?

Tuskin

lapsesi masennus johtuu 100%:sti erostanne, josta on kai jo pitkä aika. Ehkä hän on vain masentuvaa tyyppiä.

ja terapeutti?

Ei se välttämättä ihan 100% johdukaan, mutta erittäin suurelta osalta, ja ero laukaisi kaiken. Lapsi myös itsekin osaa jo kertoa, mikä masentaa.

Ymmärrän kyllä, että on helpompaa ajatella että "tuskin ero voi aiheuttaa lapselle masennusta tms." eroaminen on nykyään niin yleistä, ja aikuiset virheellisesti ajattelevat, että kyllä kaikki lapset erosta selviää. Mutta ei niin voi sanoa, ei kaikki selviä, ja osa selviää, mutta huonosti. Kyllä se onkin kipeää myöntää ja huomata, itsehän sen tiedän.

ystävällisenä huomautuksena ellet satu omistamaan kristallipalloa, et varmaankaan voi tietää olisiko ero tullut kuitenkin jostain toisesta syystä tai olisiko lapsesi masentunut jostain toisesta syystä.

Eikö olisi järkevämpää mennä elämässä eteenpäin niillä valinnoilla joita on tehnyt pitäen niitä hyvinä, sillä ne ovat johtaneet siihen että olet juuri sellainen kuin olet, hyvä sellaisena kuin olet. Että näkisi menneessä positiivisen.

Koskaan et voi olla varma toisesta ihmisestä tai siitä päättyykö suhde kuitenkin jostain syystä eroon vaikka kuinka yrittäisit olla onnellinen. jos sillä yrittämisellä todella tukahdutat aidon onnellisuutesi.

Tietysti jokaisessa tilanteessa pitäisi nähdä ne hyvät asiat ja olla niistä onnellinen, mutta mikään ei takaa varmuutta yhdessä olemiselle ja siksi olisi ensiarvoisen tärkeää kuunnella itseään. Jokainen on sen itselleen velkaa, kukaan toinen ei voi elää sitä ainoaa omaa elämää. Se haluaako aina jotain muuta ja lisää ja enemmän jää nähtäväksi. Perustyytymättömyys on eri asia kuin terve itsekkyys ja sairaalloisesta itsekkyydestä voi olla vähän vaikea tässä yhteydessä puhua, ainakin ap jo miettii asiaa myös toisten kannalta ja se on jo paljon se.

On illuusio että olisimme jotenkin muuttumattomia tai että tekemämme valinnat olisivat ikuisesti pysyviä. Se ehkä on se joka aiheuttaa niin suurta ahdistusta päätösten tekemiselle, että niiden pitäisi jotenkin lopullisesti määritellä elämäämme, sen laatua ja suuntaa.

Miksi emme tekisi hyviä päätöksiä aina yksi kerrallaan? Eivät asiat ole niin vakavia ja niillä on taipumus järjestyä. Elämää se vain on, eikä virheitä ole, vain mahdollisuuksia.

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

Hienoja naisia täällä. Ukko ei suostu vaatimuksiini --> vaihdan toiseen. Sitten kun siltä olen haluamani saanut ja keksin uusia vaatimuksia, joihin tämä ei sitten suostu, niin vaihdan taas uuteen. Käyttötavaroitahan nuo miehet ovat, kylmästi kiertoon vain.

Voi sitä melun ja äläkän määrää, jos mies tekisi samoin... Kuinka se tunteeton sika kehtaa!

Sama tilanne. Olen itse miettinyt sitä, että jos löytäisin uuden miehen ja tekisin hänen kanssaan lapsen, niin tuskinpa sitten haikailisin vanhan miehen perään. Ei kukaan varmaan vaihtaisi kakkoslasta siihen ykkösmieheen, vai kuinka? Mulle tärkeintä olisi se, että lapsi saisi sisaruksen, jonkun jonka kanssa jakaa lapsuus ja johon tukeutua vanhempana.

Hienoja naisia täällä. Ukko ei suostu vaatimuksiini --> vaihdan toiseen. Sitten kun siltä olen haluamani saanut ja keksin uusia vaatimuksia, joihin tämä ei sitten suostu, niin vaihdan taas uuteen. Käyttötavaroitahan nuo miehet ovat, kylmästi kiertoon vain.

Voi sitä melun ja äläkän määrää, jos mies tekisi samoin... Kuinka se tunteeton sika kehtaa!

eikö lapselle ole valtava menetys kasvaa ilman ainuttakaan sisarusta? Kenen kanssa se juttelee siitä, millaista oli pienenä, tai millaisia ne äiti ja isä oikein oli? Joku voi ajatella että ei sellaista osaa kaivata mitä ei koskaan ole ollut, mutta minä en voi olla ajattelematta, että ainokaiselta puuttuu sisarus.

eikö lapselle ole valtava menetys kasvaa ilman ainuttakaan sisarusta? Kenen kanssa se juttelee siitä, millaista oli pienenä, tai millaisia ne äiti ja isä oikein oli? Joku voi ajatella että ei sellaista osaa kaivata mitä ei koskaan ole ollut, mutta minä en voi olla ajattelematta, että ainokaiselta puuttuu sisarus.

täällä yksi yh-äidin ainut lapsi, ja voin sanoa että kertaakaan en ole sisarusta kaivannut, EN KERTAAKAAN, ja onnellisempaa lapsuutta/nuoruutta en voisi kuvitellakaan kuin se minkä sain äitini kanssa :)

eikö lapselle ole valtava menetys kasvaa ilman ainuttakaan sisarusta? Kenen kanssa se juttelee siitä, millaista oli pienenä, tai millaisia ne äiti ja isä oikein oli? Joku voi ajatella että ei sellaista osaa kaivata mitä ei koskaan ole ollut, mutta minä en voi olla ajattelematta, että ainokaiselta puuttuu sisarus.

Kaveripiiristä sattumoisin löytyy paljonkin ihmisiä, jotka olivat perheen ainoita lapsia. Tästä asiasta on monen kanssa puhuttu eikä yksikään kokenut sitä häiritseväksi, ettei heillä ollut sisaruksia. Kaverit, vanhemmat ja sukulaiset ovat sitä juttuseuraa. En minä ainakaa sisaruksieni kanssa juttele lapsuudestani, kun kavereiden kanssa on mukavampi jakaa kokemuksia.

Toisekseen kannattaa ymmärtää, etteivät kaikki ole sosiaalisia. Minulla on sisaruksia, mutta tuskin olisi heilauttanut, vaikkei olisikaan ollut. Olen aina viihtynyt omissa oloissani.

mä olen kyllä eri mieltä siitä etteikö sisarus olisi tärkeä. Sisarus on joku kenen kanssa jaetaan lapsuus ja moni ainoa lapsi on tosi yksinäinen, kun aina kulkee vaan aikuisten mukana tai sitten ehkä vanhempana saa pyytää kaverin mukaan. Jos sisarusten suhde ei ole aikuisena läheinen niin sille ei sitten voi mitään, mutta ainakin heille on annettu MAHDOLLISUUS rakentaa sisarussuhde. Kyllä minä ymmärrän ap:n ajatuksia hyvin ja jos itse kovasti toivoisin useampaa lasta, mutta mies ei niin miettisin kyllä eroakin vaihtoehtona. Naisella kun on rajallinen aika saada lapsia, mies voi saa vielä vanhanakin niin ehkä siksi heidän on helpompi lykätä päätöksiä.



Meillä oli toisinpäin tilanne eli minä en ensimmäisen lapsen jälkeen halunnut toista vaikka alunperin oli puhuttu monesta lapsesta. Sanoin sillon miehelle, että jos sinulla useamman lapsen saaminen on todella tärkeätä niin sitten sinun pitää hommata ne jonkun toisen naisen kanssa. Onneksi ei lähtenyt, koska niin se mieli mulla muuttuikin ja nyt meillä on kaksi ihanaa lasta. Ap:n tapaus on eri, koska esikoinen on jo niin iso, eikä miehen mieli ole vieläkään muuttunut.