Lue keskustelun säännöt.
Miksi temperamenttisuutta pidetään arvossa
11.01.2012 |
Kauhean ylpeästi monet tuntuvat aina ilmoittavan, että "Olen vaikea, vittumainen ja erittäinen temperamenttinen" jne. niinkuin se olisi sitten kovinkin hieno asia.
Mua itseäni ainakin vituttaa nää "temperamenttiset" ja itsepäiset ihmiset. Koska näissä tapauksissa, jotka itse tiedän, tällaiset ihmiset ovat kykenemättömiä kompromisseihin ja yksinkertaisesti lapsellisia. Koska en itse pidä riitelystä, huutamisesta, tavaroiden paiskomisesta eikä mulle ole kovinkaan tärkeää saanko istua etupenkillä vai takana, tai mennäänkö syömään pitsaa vai hampurilaista, niin joudun yleensä poljetuksi - en vaan jaksa aikuisena ihmisenä jankata ja kinata niin kauan, että jompikumpi antaisi periksi.
Miksi siis rauhallisuus on muka huonompi asia? Ei se tarkoita, ettei mulla olisi mielipiteitä tai olisin lammas, jota voi viedä oman mielensä mukaan.
Kommentit (26)
olen aika temperamenttinen, mutta en tunnista itseäni tuosta kuvauksesta (ainakaan enää, nuorempana tuli kyllä tehtyä ylilyöntejänki:/). Mielestäni ap:n kuvaama ihmistyyppi on lähinnä huonotapainen. Itselläni mielialat ailahtelevat laidasta laitaan, mutta osaan kuitenkin omasta mielestäni käyttäytyä asiallisesti ja kohteliaasti, vaikka suututtaisikin. Mutta tosiaan, tuollainen ap:n mielestä temperamenttinen henkilö on minustakin rasittava ja ennen kaikkea keskenkasvuisen lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jokaisella ihmisellä on temperamentti, ja niitä on erilaisia. Tätä painotettiin psykologian kursseilla, ei jäänyt epäselväksi... Noin puhekielessä kyllä tätä temperamenttia käytetään kuvaamaan sellaista "tulista" ja ehkä vähän äkkipikaista ihmistä, ellen vallan väärässä ole? Luulin sen olevan ihan selvä asia kaikille, vai oliko tässä vaan kyse pilkunviilauksesta?
AP
MÄÄRITTELYSTÄ.
Minusta se siis nimenomaan on tunneailahtelua ja tiettyä reagointinopeutta, ei sitä, ettenkö ymmärtäisi, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat ja pitäisi mölyjä mahassani.
En ole huomannut. Korkeintaan sellaiset ihmiset, jotka ovat itse tyyliä "huudan jokaiselle poikittaisen sanan sanojalle", siis vähintään puolinarsistisia, pitävät ainakin tämän palstan lukemisen perusteella itseään ja "temperamenttisuuttaan" arvossa.
Tosielämässä en itse pidä kaksinaamaisista mielistelijöistä, mutta suoraselkäisistä, reippaista ja rehdeistä ihmisistä kyllä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteensä toisia silti jalkoihinsa tallomatta. He saattavat olla "temperamenttisia" omasta mielestään. Kiukuttelu ja törkeä käytös eivät sellaiseen kuitenkaan kuulu, ne ovat lapsellisuutta ja huonotapaisuutta.
Juuri näin, olen temperamenttinen italialainen ja minusta monet täällä näyttävät liankin kylmä vaikka rauhallisempakin, temperamenttinen myös voi olla hyvin tunteellinen,hyväsydämmellinen vaikka tuntee nouse tosi nopeasti,eli samalla tavalla kuin nopeasti suutun, 2 minuutin jälkeen olen rauhallinen.Päinvästoin suomalaiset otta hernenenä pitkää ja ei voi tapella koska menettä ystävyyttä heti.Mielestani on kiva puhua suora ja kerto omat tunteet sen sian olla hilija ja sitten ihmiset lähtee toisen suuntaan.
Pahoittelen huono suomea ja tiedän jo hyvin miksi en tulee toimeen yhtään suomalaisten kanssa ellei ovat myös temperamenttisia.
että jokaisella ihmisellä on temperamentti, ja niitä on erilaisia. Tätä painotettiin psykologian kursseilla, ei jäänyt epäselväksi... Noin puhekielessä kyllä tätä temperamenttia käytetään kuvaamaan sellaista "tulista" ja ehkä vähän äkkipikaista ihmistä, ellen vallan väärässä ole? Luulin sen olevan ihan selvä asia kaikille, vai oliko tässä vaan kyse pilkunviilauksesta?
AP