Lue keskustelun säännöt.
Seksitön avoliitto
11.01.2012 |
Mieheni haluaa seksiä n. 2krt vuodessa. Tämä asia on tuottanut minulle 9v suhteemme aikana todella paljon mielipahaa yms. Vuosia jaksoin asiasta yrittää puhua, selvittää miksi mies ei halua, auttaa häntä haluamaan jne. En vaan enää jaksaisi jatkaa tätä vaan haluaisin saada normaalia seksiä jota molemmat osapuolet haluavat. Kaipaan kosketusta, hyväilyä, hellyyttä. Mieheni kanssa en näitä tule saamaan. En haluaisin lasten takia erota joten onko minulla muita vaihtoehtoja kun:
a) tyytyä elämään ilman seksiä
b) harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa salaa
c) rikkoa perheemme
Usein ajattelen etten ikinä antaisi sitä itselleni anteeksi (tai lapset antaisi sitä minulle anteeksi) jos päädyn vaihtoehtoon c. En tiedä voisinko elää itseni kanssa jos päädyn vaihtoehtoon b. Toisaalta koen että minulla olisi "oikeus" seksiin ja on julmaa että mies yksipuolisella päätöksellä vie tuon oikeuden minulta - tai omasta mielestäni seksi kuuluu parisuhteeseen. En tiedä kadunko itse myöhemmin jos edelleen valitsen vaihtoehdon a ja elän ilman seksiä.
Onko muita vaihtoehtoja? Kokemusta miten kestää valitsemallaan tiellään?
Kommentit (10)
Ehkää olen aseksuaalinen. .
Jos et millään tavalla katso/ajattele muitakaan miehiä niin sitten ehkä. Miten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei siis yhtään tee mieli, enkä kaipaa hyväilyä, suukkoja ym. Mieheni ei yksinkertaisesti sytytä mua enää millään lailla. Kun kerran kk:ssa (noin) pakotan itseäni seksiaktiin odotan vain että se on ohi. Tämä puolikin on erittäin raskas. En tiedä ovatko mun tunteen miestä kohtaan kuolleet. Näin ollut jo 2v, yhdessä ollaan oltu 13v. Ehkää olen aseksuaalinen. Olen jopa sanonut muutamalle kaverille että toivon melkein että hän saisi seksiä muualta. Tämä on tottakin, en usko että suuttuisi siitä, vaan ymmärtäisin häntä täysin.
Oletteko sopineet miehesi kanssa että hän voi harrastaa seksiä muiden kanssa vai miten olette tilanteen ratkaisseet?
-ap
lapsen tuloon. Ja nyt on oltu ilman 3 vuotta. Ehkä näin sujuu sitten loppuelämä...
Tuntuu, että yllättävänkin monessa parisuhteessa halut ei oikein täsmää. Meilläkin näin oli lapsen syntymän jälkeen. Minä olin se osapuoli joka ei halunnut, mieheni ehkä olisikin. Itse olin jotenkin niin hormonivajeessa ja univajeessa että en jaksanut tuntea edes syyllisyyttä.'
Pahempi ongelma tietysti on jos tilannetta jatkuu noin pitkään. Onko teillä jo seurusteluaikoina ollut samaa ongelmaa? Varmaan olet jo miehesi kanssa moneen kertaan ehtinyt puhua, mutta kuinka avoin hän on?
Haluaako miehesi muita naisia tai masturboiko hän? Onko hänellä erektiohäiriöitä? Voiko jokin fyysinen sairaus, masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa asiaan?
Mieheni haluaa seksiä n. 2krt vuodessa.
Hänhän olisi sopiva minun exälle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että yllättävänkin monessa parisuhteessa halut ei oikein täsmää. Meilläkin näin oli lapsen syntymän jälkeen. Minä olin se osapuoli joka ei halunnut, mieheni ehkä olisikin. Itse olin jotenkin niin hormonivajeessa ja univajeessa että en jaksanut tuntea edes syyllisyyttä.' Pahempi ongelma tietysti on jos tilannetta jatkuu noin pitkään. Onko teillä jo seurusteluaikoina ollut samaa ongelmaa? Varmaan olet jo miehesi kanssa moneen kertaan ehtinyt puhua, mutta kuinka avoin hän on? Haluaako miehesi muita naisia tai masturboiko hän? Onko hänellä erektiohäiriöitä? Voiko jokin fyysinen sairaus, masennus tai kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa asiaan?
Mieheni ei ole avoin. Hän ei halua puhua asiasta koska hänestä siinä ei ole mitään ongelmaa. Hänestä siis on täysin ok olla haluamatta eikä hän halua haluta. En tiedä haluaako hän muita tai tyydyttääkö itseään, hän ei ole ikinä suostunut keskustelemaan tällaisista asioista. Lääkäriinkään hän ei suostu koska asia ei ole hänelle ongelma. Mies on luonteeltaan negatiivisuuteen taipuvainen, usein väsynyt jne. eli jonkinlaista lievää masennusta tai työstressiä hänellä saattaisi olla. Suhteen alussa harrastimme seksiä paljon (ensimmäisen puolen vuoden aikana), sitten se alkoi tasoittua ja vähitellen harventua nykyiselle tasolle. Vuosia hän sanoi syyksi väsymyksen, nyt enää sen ettei hänen tee yhtään mieli. Tuota väsymystä en sillä tavalla niele edelleenkään - mielestäni hän on enemmän "laiska ja mukavuudenhaluinen" kuin oikeasti väsynyt:)
ap
minä koittaisin varmaan vielä kerran sanoa miehelle, että tämä on minulle _todellinen_ ongelma. Siis niin että miehen selmät väkisin aukeavat, vaikka huutamalla päin naamaa. Eisinänsä kauhean kypsän kuuloista, mutta jotenkin niin että mies hätkähtäisi hereille ja huomaisi mitä tunnet.
Olisi varmaan ihan rehellistä kertoa, että olet harkinnut eroa ja salasuhdetta. Seurauksia voisi olla
-mies suuttuu jättää
-mies suostuu että haet seksiä muualta ja katkeroituu
-mies hyväksyy seksisuhteesi
-mies tajuaa että saattaa menettää sinut ja että mikäli hän arvostaa sinua, hänen kannattaa yrittää
Kyllä parisuhteeseen kuuluu sekä jonkinnäköinen seksielämä, että myös vielä tarkeämpänä kyky keskustella asioista.
Itse saattaisin pysyä kuvailemasi kaltaisessa liitossa lasten takia, mutta silloin en välttämättä kantaisi huonoa omaatuntoa jos välillä olisi pientä flirttiä muualle. Siinäkin on kyllä riskinsä, jos katselet tarpeeksi, voi olla että löydätkin tasa-arvoisemman kumppanin ja silloin elämä nykyisen puolisosi kanssa tuntuu entistä vajaavammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysittekö mitään ratkaisua? Kiinnostaa kun itsellä sama tilanne. Juuri ja juuri saimme tehtyä lapsen, joka on nyt kohta 3v. Seksiä tänä aikana kahdesti!! :(
Oudointa on, että yhdessäolon alkuaikoina peuhattiin suunnilleen joka päivä kerran tai useamminkin... sitten se vain hiipui. Nyt ollaan siinä pisteessä, että itsellekin alkaa olla vaikea edes kuvitella seksiä oman miehen kanssa. Välit meillä ihan ok, kuin sisko ja veli. Arki sujuu hyvin. Asiasta on puhuttu ja mies ottaa kai hiukan paineita asiasta, mutta ei mielestäni koeta tehdä mitään asialle. Tosin en uskalla painostaakaan. Muuten pistäisin ehkä suhteen jo poikki, mutta kun on tuo pikkuinen, jolle mies on hyvä isä. Lapsi on meille molemmille nyt elämän keskipiste.
Varamies minulle tuntuu hänestä pahalta ajatukselta. Eipä silti että ihan heti keksisikään ketään, joka suostuisi tuollaiseen rooliin vielä sellaisella aikataululla, että joskus kun mulle lapsenhoidon, työn ja muun välissä sopii. Itseäni ei kai haittaisi, jos miehellä into löytyisi jonkun muun kanssa, olisi monestakin syystä jopa hyvä.
Mulla on niin samanlainen tilanne, paitsi että olen mies ja avovaimoni se pihtari.
Olemme olleet 7 vuotta yhdessä, ensimmäiset vuodet olivat mahtavia. Seksi oli parempaa kuin kenenkään kanssa aikaisemmin. Sitten homma alkoi vähetä, vähetä ja vähetä. Nykyään on hyvä jos pannaan pari kertaa vuodessa.
Mulla on samoin ääretön ikävä läheisyyttä. Olen jopa eksynyt muutaman kerran baarityttöjen matkaan viimeisen vuoden aikana, mutta siitäkin jää vain jotenkin vajaa olo. Vaikka fyysinen puoli tuli hoidettua niin henkinen ei.
Eli minusta a ei ole ratkaisu, sehän on on ihmisrääkkäystä.
b ei riitä, koska henkinen puoli jää hoitelematta.
Paras vaihtoehto siis lienee valitettavasti c sillä vaikka itse keikun tuossa b:ssä niin eihän se voi olla mikään pitkän tähtäimen ratkaisu.
ei siis yhtään tee mieli, enkä kaipaa hyväilyä, suukkoja ym. Mieheni ei yksinkertaisesti sytytä mua enää millään lailla. Kun kerran kk:ssa (noin) pakotan itseäni seksiaktiin odotan vain että se on ohi. Tämä puolikin on erittäin raskas. En tiedä ovatko mun tunteen miestä kohtaan kuolleet. Näin ollut jo 2v, yhdessä ollaan oltu 13v. Ehkää olen aseksuaalinen. Olen jopa sanonut muutamalle kaverille että toivon melkein että hän saisi seksiä muualta. Tämä on tottakin, en usko että suuttuisi siitä, vaan ymmärtäisin häntä täysin.