Olenko kohtuuton? (mummista lapsenhoitajana, ov)
Lapseni on kipeänä ja sain mummin täksi aamuksi katsomaan lasta.
Sanoin, että täällä on kaikkea tarvittavaa.
Silti (kuten AINA), mummi tulee kahden kassin kanssa, on herkkuja, ruokaa, mehua, hedelmiä jne ja kun tule takaisin on täällä kiisseliä ja rahkaa yms. tehtynä. Ärsyttää;
a) Eikö mun ruuat riitä tai tole tarpeeksi hyviä??
b) Tänne jää niin paljon kaikkea (mitä ei voi pakastaa), että ehtii pilaantumaan ja äitini loukkaantuu ja niin mielensä pahoittaa jos käsken ottamaan edes osan mukaansa. Emme kahdestaan lapsen kanssa ehdi yksinkertaisesti syömään kaikkea!
Lisäksi ärsyttää se, että äitini siivoaa täällä. Koluaa kaapit ja jynssää ties mitä. Ei tässä mitään, mutta kun olen itse kuunnellut siitä lähtien kun isosiskoni muuttivat pois kotoa äitini paheksuntaa ja valitusta heidän kotitaloustaidoistaan. En halua että moinen seläntakanapuhuja pääsee katsomaan mun kaappeihin (joissa on kieltämättä aikamoinen sekamelska).
Vessan peilikaappikin on äitini käytössä, ihan
estottomasti etsii sieltä harjat ja pumpulitikut ja hammaslangat. En tykkää siitä. Tuntuu mun yksityisyyden rikkomiselta. Pitäis varmaan katella dildolle toinen säilytyspaikka, mutta mitäpä sillä enää on väliä kun äiti on sen jo moneen otteeseen nähnyt.
Ja antoipa tuo vielä tarkan diagnoosinkin mikä lasta vaivaa! Ja oli niin huolissaan ja pitäis viedä lääkäriin jne jne. Mulla ei tietenkään ole mitään arvostelukykyä tai hänen mielestään lähinnä rääkkään lasta kun en vie sitä lääkäriin. (Lapsella ei kuumetta, ei osoita merkkejä korvakivusta, semiräkäinen, semilimayskäinen ja saa tulehduskipulääkettä heti jos vähänkin näyttää tarvitsevan.)
Onko ärsyyntymisen väärin? (Olen kyllä kamalan väsynytkin, on jo pohjalla semmoinen perusvitutus.)
Kommentit (24)
Mä oon sen verran "reviiritarkka" että kaappeihin omin nokkineen menevällä ja kotonani pyytämättä siivoavalla mummilla ei olisi kyllä todellakaan asiaa jäädä kotiini sekunniksikaan ilman että olen itse valvomassa ja kieltämässä väärinkäytökset. Kyllä meillä molempien vanhemmat on ihan vieraina, vieraan oikeuksin, eikä tosiaan mennä kaappeihin eikä puututa asioihimme muutenkaan tunkeilevasti. Oma äitini tuota joskus yritti kun olin nuorempi mutta tein selväksi että välit loppuu kokonaan jos minua ei kohdella aikuisena ihmisenä joka hoidan omat ja perheemme asiat omalla tavallani, en hänen.
vaan tunki aina muualle. Otti käskytyksenä, jos oikeasti yritti suunnata sen hänen energiansa johonkin. Minua rassasi se pakkoauttaminen! Yhdenkin kerran olin kuumetokkurassa kipeänä, kun ovikello soi. Sisko pyyhältää sisään ja alkoi auttaa. Huiski sinne tänne, siirteli jopa kukkamaljakot ja asetteli joka paikkaan "tuliaisiaan" eli kirpputorilöytöjään ja karkkivateja jne. Käytännössä sisusti olohuoneemme uusiksi. Mutta annas olla, kun kerran pyysin häntä auttamaan yhden pöydän nostamisessa, jotta olisin saanut lapsille askartelupöydän yläkertaan... Eli se apu oli aina nimenomaan sitä mitä hän oikeaksi katsoi. Ei koskaan sitä, mitä oltaisiin tarvittu oikeasti.
Tarjotaan sellaista apua jota toinen halua eikä tarvitse. Pahimmillaan siitä aiheutuu turhaa vaivaa avun saajalle.
Minun äitini on niin kova auttamaan ja touhottamaan, että hänen kanssaan uupuu. Hirveä homma on sitten siivota jäljet sen auttamisen jäljiltä.
(siis muita kuin ruokakaappeja, jos etsii niistä jotain). JA muutenkin pitäisi olla hienotunteinen ja kunnioittaa toisten yksityisyyttä.
Mietippä kuitenkin, kuinka hienoa on se, että äitisi tulee hädässä avuksi ja voit ilmeisesti luottaa siihen, että tulee aina kun tarvitaan? Mitä tekisit, jos äitiäsi ei olisi? Jäisit itse töistä pois ja hoitaisit sairaat lapsesi ja itsesikin kipeänä, jos ei apua olisi tarjolla. Esim meillä ei sitä ole ja on aika raskasta kun vaikka mikä tulisi ei kukaan auta. Siinä ei paljon rahkojen homehtumiset painaisi kun joku auttaisi edes joskus.
Itseni hoidan kipeänä. En pyydä siihen apua. Pyydän äitini apua pari kertaa vuodessa (lapsi käy kyllä mummin pyynnöstä mummilassa useammin(
ja nyt sekos n'ppis.
ap
PS. sit'paitsi mummi tulee hoitamaan vaikka ois toisella puolen maapalloa, on suureen aaneen toitottanut etta hanen aikansa ei ole hanen omaansa, vaan lastenlasten. On siina maarin marttyyrin kuuloinen, etta avun pyytaminen on vastenmielista. Siskoni kylla kayttavat tata munkin edesta..
siivoomista vastaan mitään, mutta mua ärsyttää se muista paskan puhuminen seläntakana. Eipähän tartte äitin valittaa (=kehua) muille kuinka kauan meni mun kaappien siivoomiseen ja miten rankkaa se oli!
Tietty nyt se valittaa muille miten tyly ja sisäänpäinkääntyny minä olen... :P
ap