Kerroin neuvolasa et väsyttää ja välillä itkettää, heti olis lastensuojelijatäti
oven takana seuraavana päivänä.
Tuli vaan sisälle papruineen tyylin "et neuvolasta sanottiin että sinulla on tällä ongelmia".
Kierteli ympäri kämpäää ja kuulusteli ja kysyi "tuntuisko paremmalta jos lapset vietäisiin jonnekin muualle hoitoon vähaäksi aikaa"?
Oli sotkuista ja en ollut meikissä, meillä on kaksi alle kaksivuotiasta kotona. Mies töissä.
Sain ihan perusraivarin, siis mä olin vaan halunut sanoa jollekulle et mä oon väsynyt ja halusin vaan myötätuntoa kun en aina haluaisi kaataa paskoja miehen niskaan - joka myös tekee parhaansa!!
Ja sit mua kohdellaan kuin jotain lastensuojelutarvetapausta!
Kun sain ämä pihalle, soitin saman tien neuvolatädille ja ilmoitin etten tuu enää koskaan hänen vatsaanotolle. Aivan sikakamalaa touhua.
Ja muka et neuvolassa voi purkaa mieltään - joo, jos teet, lapset tullaan heti huostaanottamaan.
Soitti se sossun ämmä ja sanoi et ehkä tässä oli tartuttu "hieman ylimitoitettuihin toimiin kun kaikki näytti olevan ihan hyvin kumminkin"!
Voi jeesus et suututtaa!!!!!!
Siis tää tapahtui heti aamukahdeksan aikaan. Neuvolassa kävin eilen.
Kommentit (33)
Noin se menee! Tie-ten-kään siellä neuvolassa ei avauduta!
tehdä muuta kuyin hymyillä ja eisttää onnellista.
Apua sieltä ei todellakaan saa!
lastenhoitoon vaikka apua?
Miksi se nyt ei kotikäynnille voi tulla?
Ja mitä sitten jos on sotkuisaa?
vaan ne tulee sohvaan istumaan ja voimauttaa ja teettää palapelejä.
Miksi sen pitäisi tulla kotikäynnille?
Ja se sotkuisuus kirjautuu papereihin ties millä tavalla, seuraava täti tarttuu siihen, paisuttelee jne.
nolo trolli. Millään paikkakunnalla ei ole a)resursseja tulla heti katsomaan, jos joku neuvolassa valittaa itkuisuutta tai väsymystä ja b) ei varmasti tulla kysymään, että viedäänkös lapset heti pois. Jos näin tehtiin (mitä en hetkeäkään usko), asiassa on kyllä paljon muutakin; onko lapsesi tai sinä itse nälässä, likainen, hakattu mustelmille tai itselläsi viinan/huumeiden takia ongelmia? Muuten en usko sanaakaan.
Ilmeiseti et ne joilla oikeasti asiat huonosti eivät kerro mitään.
ja sinä suutut.
Just näin. Kun apua tarjotaan, niin avuntarvitsija sanoo, että väärää apua, tahdon parisuhdeloman enkä apua lapsille.
Silloin, kun oli vielä kodinhoitajia, saattoi saada oikeaakin apua. Nykyisin on vain se huostaanotto.
Jos jostain vielä löytyy kunta, josta löytyy työntekijöitä noin nopeasti tarkistamaan tilannetta, niin hieno homma! Olisiko parempi, että kukaan ei olisi reagoinut mitenkään? Oltais vaan odotettu, koska olet lööpeissä äitinä, joka tappoi lapsensa, kun ei enää jaksanut.
Puhu pukille: meillä käy kahdesti viikossa perhetyöntekijä.
Ollaan sovittu paperille mitä apua antavat ja meillä se on lapsien ulkoiluttamista ja tekee ruokaa/laittaa lapsia nukkumaan. Voin tällä aikaa käydä asioilla tai ottaa omaa aikaa.
5
Puhu pukille: meillä käy kahdesti viikossa perhetyöntekijä.
Ollaan sovittu paperille mitä apua antavat ja meillä se on lapsien ulkoiluttamista ja tekee ruokaa/laittaa lapsia nukkumaan. Voin tällä aikaa käydä asioilla tai ottaa omaa aikaa.
5
Joissakin kunnissa saa yhä konkreettista apua melko helpostikin. Toisissa taas ei onnistu ainakaan ilman lastensuojelun asiakkuutta, eikä välttämättä sittenkään. Monissa paikoissa perhetyöntekijä käy oikeasti vain juttelemassa ja katselemassa, ei auta mitenkään:(
Käsittääkseni ensin tulee ilmoitus postitse jossa aikaa tarjotaan ja se on yleensä kyllä aina sosiaalitoimiston tiloissa.
Kiirelliset tapaukset ns. huostaanotot on eriasia ja nekin ilmoitukset menee hätäkeskuksen kautta.
On se kumma, että ruikutetaan, että on niin raskasta eikä kukaan auta, mutta sitten kun apua tullaan antamaan niin haukutaan koko järjestelmä. Eiköhän aloittajan olisi hyvä mennä vähän itseensä ja miettiä asioita ennenkuin alkaa muita syyllistämään.
Mitä yhteiskunnan olisi sitten pitänyt tehdä? Antaa tonni kouraan ja toivottaa hyvää jatkoa? Vai ehkä etelän matka koko perheelle? Tai ruokalippu lähikauppaan?
Ihan turha valittaa jos ei haluta saada apua. Parempi sitten vain hoitaa omat asiat ja toivoa, että joku naapuri huomaa ajoissa kun lapset alkavat kärsimään niin saadaan lapset hyvään turvaan ja äiti hoitoon. Nimittäin kun vapaaehtoinen apu ei kelpaa niin sitten otetaan kovemmat keinot käyttöön.
Lapsen etu on aina ykkönen!
Millä paikkakunnalla on muka niin ripeä lastensuojelu, että täti olisi aamukahdeksalta oven takana kun eilen vasta neuvolassa kävit?
Todellisuus on yleensä aivan toinen. Niin sukulaiset kuin naapurit saavat soitella hädissään viikkokausia, ennen kuin lastensuojelusta tulee se ensimmäinenkään yhteydenotto. Ja sekin tavallisesti vasta sitten, kun poliisi on käynyt jo useamman kerran ja ottaa viimein yhteyttä sosiaalipäivystykseen.
Mitä apua neuvolasta tarjottiin väsymykseesi?
Jos ammattilainen (kuten neuvolan täti) tekee ilmoituksen, ne tulee vaikka samana päivänä ja todellakin huostaanottoa väläytellään hanakasti ja heti.
Meistä tehtaili sekavia ilmoituksia (40 - 50) mt-ongelmainen sukulainen ja todellakin juurikin noin lastensuojelu toimi.
Silloin, kun oli vielä kodinhoitajia, saattoi saada oikeaakin apua. Nykyisin on vain se huostaanotto.
eikä siihen tarvita juuri koulutusta. Siksi on hienompaa tehdä niitä huostaanottoja, koska sitä työtä varten pitää tehdä paljon paperityötä; arviointeja, analyysejä.
Eikait suomalaisia nyt ihan turhaan ole korkeasti koulutettu!
ja itkeskelen. Vauva oli 2 kk ikäinen. Sain lähetteen neuvolapsykologille jonka vastaanotolla kävin puoli vuotta kerran viikossa. Sain kertoa kaikki murheeni lapsuudesta saakka, sain neuvoa ja voimia. Vauva oli aina mukana. Palvelu oli maksutonta.Olisin saanut lähetteen kelan maksamaan terapiaan, mutta en kuitenkaan ottanut vastaan, koska koin olevani paremmassa kunnossa. Puolen vuoden jälkeen en tarvinnut enää käyntejä ja siitä saakka on mennyt hyvin, siitä on nyt viisi vuotta aikaa. Eli kannattaa avautua!
En usko, etteikö ensimmäinen kirjoittaja olisi ollut oikeassa. Sellaista sattuu!
Minä itkeskelin neuvolassa, koska lapsi väsytti. Hän oli 6 viikoinen ja minulla oli vaikea synnytys takana. Paikalle haettiin lääkäri, joka kirjoitti pakkolähetteen paikalliseen mielisairaalaan. Siinä väitettiin minun sanoneen, että pelkään vahingoittavani lastani, mikä oli ihan pötyä. Pitivät minua lapsen kanssa osastolla lääkittynä. Pelkäsin niitä sekaisin olevia ihmisiä. Kolmantena päivänä tapasin lääkärin, joka oli suorastaan vihainen, mitä siellä lapseni kanssa tein.
Minulla meni vuosia, että pääsin viranomaispelostani. Arvatkaapa, kuinka hyvin sen jälkeen meni. Näin hyvän shokkihoidon jälkeen en ole ikinä itkenyt kuin yksin ja salaa.
Mutta riippuu varmaan kunnasta. Jossain voi saada apuakin. Epäluuloisuuteen kyllä suosittelisin.
Ja sen takia en tosiaan neuvolassa kerro yhtään mitään tuollaisista asioista jos en oikeasti ole niin loppu että tarttisi oikeasti jo saada lapset jonnekin muualle kun ei kertakaikkiaan jaksa ja pysty.