Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys jota jaksan aina vain miettiä: Miksi helvetissä suostun olemaan miehen kynnysmattona?
10.01.2012 |
Tiedän itse vallan hyvin, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Sanoisin jollekin toiselle samassa tilanteessa olevalle naiselle, että juokse ja lujaa, uusi parempi elämä odottaa tuolla jossain. mutta miksi minä sitten jään tähän. En kertakaikkiaan tiedä.
Yksinjäämistä en pelkää. Olen ollut neljä vuotta yksinhuoltaja. Pärjäsin kaikin puolin hyvin. Toki illat oli yksinäisiä, mutta ajattelin silloin, että mieluummin niin, kuin paskassa parisuhteessa. Nyt olen kokonaan unohtanut itseni.
Mies pettää, valehtelee, juo, pelaa yhteisiä rahoja, on työtön, masentunut eikä osallistu kotitöihin. Pienten onnenhetkien päätteeksi, joita silloin tällöin tulee, saan jätelavallisen paskaa niskaani. Ja silti se olen minä joka vapaaehtoisesti siihen rinnalle jää. Ei miehen tarvitse edes rukoilla. Minä vaadin häntä hakemaan apua masennukseen (mikä on varmaan se perimmäinen syy kaikelle muullekin käyttäytymiselle), hän lupailee, mutta mitään ei koskaan tapahdu ja sama ralli vain jatkuu.
En vain osaa irrottaa, vaikka tiedän, ettei kenelläään ole oikeutta olla minua kohtaan niin julma. Mistä voimia?
Kommentit (6)
Mutta ymmarran kylla, etta ihmisilla on erilaisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei sun ainakaan lähteä kannata niin kauan kun et itseäsi arvosta, päädyt toisen samanlaisen matkaan.
Apua sulle ja miehelles erikseen ja sitten kortit pöytään.
Kuka tietää vaikka tunnetkin. Mitä sillä on väliä?
En tietenkään toivo, että pojastani tulisi ikänä samanlaista. Tai tyttärestäni yhtä alistuvaa. Mutta mies on hyvä heille ja heidän läsnäollessa olemmekin ihan normaalisti. En usko, että he saavat hänestä tai minusta mitään kieroa aikuisen mallia. Helvetti repeää vasta kun lapset on nukkumassa.
ap
Minä väsyin vihdoin vuosien jälkeen tuohon ja nyt ero tulossa. Ja sekin tuntuu pahalta. En halua jatkaa miehen kanssa näin, lähinnä on ikävä sitä ihmistä joka hän joskus oli. Surettaa se mitä kaikkea meillä olisi voinut olla yhdessä jos asiat olisivat menneet toisin.
Alue: Aihe vapaa
Voimaa saat vaikkapa siitä ajatuksesta, että lapset kärsivät nähdessään miten äiti kärsii. Huonossa ja alisteisessa parisuhteessa lapset myös oppivat että huono ja alisteinen parisuhde on normaalia ja hyväksyttävää. Haluatko että tyttäresi kasvaessaan päätyy samankaltaiseen onnettomaan liittoon kuin missä nyt itse olet? Antaisitko itsellesi anteeksi, jos poikasi aikuisena kohtelisi puolisoaan samalla tavoin kuin miehesi kohtelee nyt sinua?
Nämä ajatukset auttoivat minut ulos paskasta suhteesta. Toivottavasti saat voimia lähteä.