Mua vieläkin huvittaa ystäväni anoppi...
Ystäväni anopilla on jonkinlainen pakkomielle pienuudesta ja laihuudesta. Hän on itse hyvin pienikokoista sukua, jossa monella naisella on myös anorektisia taipumuksia. Ystäväni pitää muuten anopistaan paljon, mutta välillä häntä sieppaa anopin jatkuva puhe pienuudesta ja laihuudesta. Anoppi myös piikittelee verhotusti välillä miniäänsä, joka on hänen mielestä ISO. (Oikeasti ystäväni on tosi pienikokoinen, mutta hän on saanut useamman lapsen putkeen, ja koska imettää vielä nuorinta, ei ole vielä päässyt pudottamaan raskauskilojaan.)
Noh, minä, mieheni ja vauvamme oltiin ystäväni luona kylässä, ja appivanhemmat pistäytyivät yllättäen kylään. Vauvamme on aika isokokoinen ja puhuimme jotain siitä. Sanoin, ettei se ihme ole, kun isäkin on pitkä mies, enkä itsekään ole mitenkään pienikokoinen. Ystäväni anoppi ei pystynyt peittämään hämmennystään, jopa inhoaan ilmeestään: miten joku voi suhtautua positiivisesti siihen, ettei ole kooltaan pikkuruinen?
Joo, tämä ei ole erityisen dramaattinen tarina, mutta mua naurattaa vieläkin naisen ilme. Hassua, että tuommoisiakin ihmisiä on.
Kommentit (5)
Selvästihän tuo on pakkomielle, jonka läpi tarkastellaan koko muuta maailmaa.
Ap
Minun anoppini on kyllä ihan päinvastainen! Itse olen lyhyt ja siro, mutten sanoisi kovinkaan laihaksi itseäni. Ihan normaalipainoinen. Anoppi aina päivittelee kun olen niin pieni ja tuputtaa ruokaa. :D
Itsekin on kyllä todella pieni ja laiha mummeli, mutta ymmärtääkseni hänellä on ollut syöpä ja vatsalaukku poistettu, siksi nykyään niin pieni, aikaisemmin on kai ollut huomattavasti tukevammassa kunnossa.
jonka kanssa en muista yhtään parin minuutin puhelua pitempää kontaktia, jossa hän ei olisi selittänyt ensin omasta painostaan ja laihdutuksestaan ja seuraavaksi yrittänyt selittää minulle, kuinka minun pitäisi laihduttaa. (BMI:ni on normaalipainon rajoissa, enkä mielestäni näytä erityisen lihavalta, vaikka en siro olekaan.)
Rasittavaa.
Voithan sä ap todeta että "onneksi mä olen vielä aika pieni", vaikka olisit sitten minkä kokoinen tahansa.
Mun miehen veljen vaimo tuskaili joskus kuinka vanha hän on (on mua 5v nuorempi), niin mä tokaisin sille takaisin että "onneksi mä olen vielä aika nuori!"
Kaikki on suhteellista, kannattaa lyödä ongelmanrakentajille lisää vettä myllyyn.
aivan minun anopiltani.
Hän on muuten oikein mukava ihminen ja kiva anoppi, mutta piikittelee toisinaan painosta ja ihailee suureen ääneen anorektikkoja.
Esim. prinsessa Victoria oli hänen mielestään 'aivan ihanan kaunis ja hoikka' silloin kun kärsi anoreksiasta (ihan vaan esimerkkinä mainitsen).
Minun painoani kommentoi mukahassusti piilovittuillen, vaikka olen aivan normaalipainoinen.
Vähän hassuahan tuo on.