Onko täällä akateemisia lastensuojelun asiakkaita?

epäonnistuneeksi ja häpeän, vaikka muuten olenkin pärjännyt elämässä hyvin. En siis ole mielenterveys- tai päihdeongelmainen, vaan vakityössä oleva tavis. Olen vain väsynyt, äärimmäisen väsynyt.



ap

Lapseni 15v otettiin huostaan päihdeongelman takia.

Yksi lapsista sekaantui huumeisiin, valehteluun, varastamiseen jne.



Äiti otti itse yhteyttä lastensuojeluun ja "antoi" lapsensa 14v. hoitokotiin (varmaankin väärä nimike).



Muut kolme lasta ovat ns. normaaleja ja hyvin koulussa pärjääviä, urheilullisia ja ystävien kesken pidettyjä...



Lastensuojeluviranomaiset tekivät hyvää yhteistyötä äidin kanssa.

lastensuojeluilmoitus, kouluhoitaja teki, kun tyttö kertoi alkoholinkäytöstään hänelle. Hän ilmoitti asiasta myös päihdeklinikalla, ja olemme siellä käyneet nyt muutaman kerran, ja käymme siis edelleen.



Minäkin otan asian siten, että meitä autetaan, ja esim. kiitin kouluhoitajaa hänen tekemästään ilmoituksesta, sanoin etten itse olisi tajunnut tilanteen olevan vielä niin paha, hyvä että joku ulkopuolinen sen huomasi. Ja olen todella iloinen, että teini puhui jollekin aikuiselle, meille vanhemmille se ei oikein tahdo puhua mitään.



En kyllä itse vielä pidä tilannetta ollenkaan toivottomana, ei tyttö joka viikonloppu ole menossa, on noudattanut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kotiintuloaikoja ja käy koulussakin, on onnistunut jopa nostamaan keskiarvoa vähän nyt ysiluokalla. Välillä saimme jopa keskusteluvälit aika hyviksi, vaikka uusi vuosi pilasi ne, tyttö uhmasi taas kotiintuloaikaa ja joutui arestiin, ja on nyt taas vihainen ja puhumaton. Mutta eiköhän sekin meno ohi jossain vaiheessa.



Mutta oli miten oli, mitään haittaa ei ulkopuolisen puuttumisesta ole ollut. Lastensuojelusta ei tosin vielä ole oltettu yhteyttä, mutta päihdeklinikka on niiden kanssa ollut yhteydessä ja tapaamme sosiaalivirkailijan ensi kuussa. Odotan, että saamme apua, mikäli tarvitsemme, ja mikäli emme tarvitse, niin asia jää siihen.

epäonnistuneeksi ja häpeän, vaikka muuten olenkin pärjännyt elämässä hyvin. En siis ole mielenterveys- tai päihdeongelmainen, vaan vakityössä oleva tavis. Olen vain väsynyt, äärimmäisen väsynyt. ap

itseni epäonnistuneeksi ja häpeän, kun en ole onnistunut pitämään teiniäni erossa alkoholista ja tupakasta, ja että meillä on niin huonot keskusteluvälit. Vaikka parhaamme ollaan yritetty ja melko tavallisia ihmisiä olemme, toki emme täydellisiä, ja minulla mm. masennustaustaa, mutta siitä on jo yli kymmenen vuotta kun viimeksi olin niin masentunut, että tarvitsin lääkitystä, mutta onhan se toki vaikuttanut meidän perheen vuorovaikutustaitoihin tms.

lastensuojelun asiakkaana ovet aukeavat verkostoihin mistä voi saada apua

Kerrot saaneesi paljon apua -hienoa että hait ja sait apua. Ei se haasteelliinen elämäntilanne koulutustasoa kysele, ja lastensuojelu on tarkoitettu kaikille lapsiperheille. Hyvää jatkoa sinulle

Olemme akateemisia ja odotelleet noin kymmenen vuotta ilman tukiverkkoja. Tai no, pari kaveria on valilla kaynyt kysymassa, miten jaksetaan.