Miksi Suomessa ei saa enää kriisitilanteissa käytännön apua?

työkyvyn, yöunet, ruokahalun ym ym. Minä olen. Kiitos ystävien, lapsilla oli ruokaa ja aikusia ympärillä pahimman ajan, kunnes olin taas jaloillani.

Sen sijaan en ymmärrä, miksi joku voi olettaa saavansa istua sohvalla lepäämässä, kun muut tulevat ja siivoavat sotkunsa, kun ei "jaksa".

mutta en kertaakaan niin isoa kuin naapurin äiti, joka kolmannen lapsen saatuaan ei kyennyt siivoamaan, kun se ei ole kivaa. Neuvolasta yritti saada heille ilmaisen siivoojan, kun kolmen lapsen kanssa on raskasta ja mies vuorotöissä.

, koska se korvaa monia purettuja tukipalveluja. Minä olen sairastanut molempien lasten synnyttyä synnytyksen jälkeisen masennuksen pahana. Kun odotin kuopusta, päätin, että esikoinen pysyy osa-aikaisesti päivähoidossa kuopuksen synnyttyä. Onneksi päätin niin, sillä en olisi selvinnyt kolmevuotiaan hoitamisesta, vauvan hoidosta ja masennuksen kanssa kamppailusta. Esikoinen oli kolme päivää viikossa päivähoidossa, jolloin pystyin nukkumaan silloin kun vauvakin.



Meillä ei ole sukulaisia apuna, toki olisin esim mummon kutsunut auttamaan, mutta kun sitä mahdollisuutta ei ollut, niin käytin subjektiivista päivähoito-oikeutta. Näin minua neuvottiin tekemään, koska muuta (käytännön) apua on kuulemma lähes mahdoton saada. Asumme Helsingissä.

Mutta minusta ei ole yhteiskunnan asia tulla siivoamaan "masentuneen" asuntoa tai laittamaan ruokaa kun äiti on sairaalassa ja isä ei osaa.

Mitään apua ei saanut mistään (paitsi rahalla). Päiväkotipaikkaa ei ollut tarjolla. Ostimme sitten itse lastenhoitopalvelua, jotta sain edes joskus nukutuksi. Ja kuuntelin kaiholla vanhempien sukulaisten kertomuksia, miten ennen vanhaan juuri näissä tilanteissa sai apua kotiin, pyysi tai ei.

, koska se korvaa monia purettuja tukipalveluja. Minä olen sairastanut molempien lasten synnyttyä synnytyksen jälkeisen masennuksen pahana. Kun odotin kuopusta, päätin, että esikoinen pysyy osa-aikaisesti päivähoidossa kuopuksen synnyttyä. Onneksi päätin niin, sillä en olisi selvinnyt kolmevuotiaan hoitamisesta, vauvan hoidosta ja masennuksen kanssa kamppailusta. Esikoinen oli kolme päivää viikossa päivähoidossa, jolloin pystyin nukkumaan silloin kun vauvakin.

Meillä ei ole sukulaisia apuna, toki olisin esim mummon kutsunut auttamaan, mutta kun sitä mahdollisuutta ei ollut, niin käytin subjektiivista päivähoito-oikeutta. Näin minua neuvottiin tekemään, koska muuta (käytännön) apua on kuulemma lähes mahdoton saada. Asumme Helsingissä.

Ei se ole uskon asia, vaan tosiasia, että kunnalta ei apua saa ja mikäli ystävät ovat päivisin töissä, niin aika heikoilla sitä on.

Uskoisin että vapaaehtoista apua saa, kun pyytää ja on oikea "kriisi"

Täällä jokaisella on omat kiireet, oma perhe ja työ. Aika vaikea siitä on pitkäksi aikaa irrottatua, vaikka kuinka haluaisi.

Yhdysvalloissa paikalle ryysäävät oitis lähiseudun rouvasihmiset, jotka tulevat siivoamaan, tuovat ruokaa jne.

Ratkaisuna voisi ehkä olla niiden hyvien ihmissuhteiden vaaliminen siinä vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin.

Yhdella tuttavarouvalla oli syopa ja vietiin vuorotellen ruoka pahimpaan aikaan, hanella 3 poikaa ja mies vastuullisessa asemassa, joten ei voinut ihan maarattomasti olla pois toista. Siita tuli kullekin vain 2 kertaa, ja heilla oli noita ruokia pitkaan pakastimessakin. Ei oo iso homma auttaa jos on hyva porukka. Mutta tiedan etta Suomessa tama ei onnistu, talkoilla ei kukaan enaa tee mitaan.

, koska se korvaa monia purettuja tukipalveluja. Minä olen sairastanut molempien lasten synnyttyä synnytyksen jälkeisen masennuksen pahana. Kun odotin kuopusta, päätin, että esikoinen pysyy osa-aikaisesti päivähoidossa kuopuksen synnyttyä. Onneksi päätin niin, sillä en olisi selvinnyt kolmevuotiaan hoitamisesta, vauvan hoidosta ja masennuksen kanssa kamppailusta. Esikoinen oli kolme päivää viikossa päivähoidossa, jolloin pystyin nukkumaan silloin kun vauvakin. Meillä ei ole sukulaisia apuna, toki olisin esim mummon kutsunut auttamaan, mutta kun sitä mahdollisuutta ei ollut, niin käytin subjektiivista päivähoito-oikeutta. Näin minua neuvottiin tekemään, koska muuta (käytännön) apua on kuulemma lähes mahdoton saada. Asumme Helsingissä.

ja tuppaan yleensä subjektiivista päivähoito-oikeutta koskeviin ketjuihin työntämään Ensikotien liiton kannanoton, joka minusta on on täyttä asiaa joka ainoa sana.

Tässä:

"Päivähoito on osa tärkeää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, millä vähennetään huomattavan kalliiden erityispalveluiden tarvetta, toteaa Ensi- ja turvakotien liitto.

Perheet, joissa toinen vanhemmista on kotona, ovat olleet päivähoidosta säästöä hakevien kuntien hampaissa. Näitä perheitä on arvion mukaan niin vähän, että jos kotona olevat vanhemmat luopuisivat lapsensa hoitopaikasta, säästöä kertyisi 3-5 prosenttia päivähoidon budjetista, arvioi Ensi- ja turvakotien liitto.

Näistä perheistä osa tarvitsee päivähoitopaikan lastensuojelullisista syistä eli loppujen lopuksi kyse on hyvin pienestä ryhmästä.

- Vaikeissa elämätilanteissa olevien perheiden ongelmat eivät helpotu, jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan tai kunnille annetaan vapaa harkintavalta päivähoitopaikkojen jakamisessa. Yhä useampi lapsi elää perheessä, jossa vanhemmat tarvitsevat tukea lapsen kehityksen turvaamiseen, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Marita Ruohonen.

Päivähoito-oikeus on merkittävä tuki perheille eikä siihen saa kajota. Monien kuntien vaikea rahatilanne on todellinen, mutta päivähoidon supistaminen ei kuntien taloutta pelasta. Ratkaisua on etsittävä muista vaihtoehdoista, kuten osa-aikahoidon ja kerhotoiminnan monipuolistamisesta."

(http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/78121.html)

-8-

Näitä perheitä on arvion mukaan niin vähän, että jos kotona olevat vanhemmat luopuisivat lapsensa hoitopaikasta, säästöä kertyisi 3-5 prosenttia päivähoidon budjetista, arvioi Ensi- ja turvakotien liitto.

Näistä perheistä osa tarvitsee päivähoitopaikan lastensuojelullisista syistä eli loppujen lopuksi kyse on hyvin pienestä ryhmästä.

-8-

tarvittaisiin vielä liuta virkamiehiä käymään läpi joka ikisen lapsen perusteet hoitoon (eihän sitä muuten tiedä, ketkä ovat turhia, jos kaikilta ei sitä tarkasteta, myös työssäkäyvien lapsilta). Ja niitä tarkastuksia pitäisi tehdä toistuvasti, eihän sitä voi muuten tietää, onko tarve sama kuin ennen. Ja sitten arvioitaisiin vähän väliä onko pätkätyöläisellä oikeutta päivähoitoon pätkien välissä, ravattaisiin hakemassa todistuksia, että lapsen pompottaminen päiväkodista toiseen ei ole ok jne.

Lisäksi työllistettäisiin "mukavasti" mm. lääkäreitä ja terapeutteja arvioimaan tuen tarvetta ja kirjoittelemaan todistuksia ja arvioimaan vähän väliä, onko tilanne ennallaan vai ei. Ja taas joku virkamies käsittelemään näitä hakemuksia.

Sellaisissakin tilanteissa, missä vanhemmat toteavat, että nyt ei jaksa, voivat hakea vain päivähoitopaikkaa ja hoitaa tilannetta sillä. Tulevaisuudessa tarvittaisiin väliin ensin neuvola, psykologi, tilanteen kartoituksia, arviointeja, todistuksia, niitä käsittelemään joku virkamies. Ja sitten taas muutaman kuukauden päästä sama rumba uudestaan, jos vaikka tilanne olisi parantunut. Tai jos esim. 5 v lapsi tarvitsee ikäistään seuraa, eikä alueella ole esim. kerhoja. Taas tarvittaisiin tästäkin ties mitä todistuksia, eikä voitaisi vaan sopia, että 5 v:lle ehkä olisi ihan hyvä käydä muutama päivä viikossa päiväkodissa.

Kuinka paljon tämä byrokratia säästäisi rahaa?

Enpä vielä ole kuullut, että tilalla jäisi lehmät lypsämättä kriisin takia eli kyllä siihen on aina apua löytynyt.

Ne ovat niitä surullisia eläinsuojelutapauksia. Kyllä niitä Suomessa valitettavasti tapahtuu. :(

en aloittanut tätä ketjua siksi, että käytäisiin taas sitä samaa hedelmätöntä eipäsjuupas-väittelyä siitä, että onko masentunut äiti laiska vai oikeasti sairas.



Halusin kysyä, miksi ihan oikeissa kriiseissä, sellaisissa, jossa voimia ihan aikuisten oikeasti ei ole, ei sitä käytännön apua tahdo löytyä. Mitä tilanteelle pitäisi tehdä? Ainakin mielestäni pitäisi nostaa tämä ongelma kaikkien tietoisuuteen. Jospa ne päättäjätkin jossain vaiheessa heräisivät. Jokainen tietysti voi miettiä myös, voisiko lähimmäistä auttaa ja miten.

Jos on akuutti kriisi, perheen koti vaikka palaa, niin kyllä ne naapurit tulevat lehmät hoitamaan isäntäväen apuna. Maatalouslomittajaa ei välttämättä saa, koska heitä ei ole riittävästi, mutta samahan se on vaikka pienessä sähköyrityksessä: jos yrittäjälle sattuu jotain, ei sijaista noin vain saa.

haastateltiin radiossa lastenpsykiatria radiossa liittyen perhesurmiin ja hän sanoi, että näiden ehkäisyssä kaivattaisiin apua perheille. Nimenomaan konkreettista apua kuten lastenhoitoapua, jotta ongelmissa olevat perheet jaksavat.



Edes psykiatri ei puhunut mistään keskusteluavun tarpeesta sosiaalityöntekijältä, joka on monessa kunnassa usein ainoa "tukimuoto" vaan ihan konkreettisesta tuesta.

Vielä 80-luvulla oli kodinhoitajia, jotka tulivat kotiin hoitamaan lapsia, jos äiti oli kipeänä, eikä perhe kyennyt itse hankkimaan ketään avuksi. Mutta se lopetettiin 90-luvulla, koska se on niin KALLISTA. (Ja kaikki rahat ja enemmänkin on sittemmin kaadettu huostaanottobisnekseen.)



Kun nämä heikennykset tehtiin, Suomessa oli kokoomuslainen valtiovarainministeri (arvaa kuka)!

Mutta minusta ei ole yhteiskunnan asia tulla siivoamaan "masentuneen" asuntoa tai laittamaan ruokaa kun äiti on sairaalassa ja isä ei osaa.

Ja voi olla ihan hyvä, että ihmiset velvoitetaan omatoimisuuteen. Rahalla saa palvelua, jos sukulaisten ja ystävien turvaverkkoa ei ole. Mutta TOISAALTA: tällä veroasteella voi ja pitää myös vaatia yhteiskunnalta jotakin. Jos keskituloinen tavis joutuu kaikesta maksamaan extraa, niin motivaatio maksaa korkeita veroja laskee vääjäämättä.

Suomi on sairas holhousvaltio, joka sairastuttaa omat kansalaisensa.

Vielä 80-luvulla oli kodinhoitajia, jotka tulivat kotiin hoitamaan lapsia, jos äiti oli kipeänä, eikä perhe kyennyt itse hankkimaan ketään avuksi. Mutta se lopetettiin 90-luvulla, koska se on niin KALLISTA. (Ja kaikki rahat ja enemmänkin on sittemmin kaadettu huostaanottobisnekseen.)

Kun nämä heikennykset tehtiin, Suomessa oli kokoomuslainen valtiovarainministeri (arvaa kuka)!

ja vanhuksille 80%. Niinistön aikana tehtiin leikkauksia ja sama leikkaustapa jäi päälle hyviinkin aikoihin.

Kokoomuksen asuntoministeri muuten poisti kerrostaloista pakolliset suojat samana päivänä kun Japanissa oli se ydinvoimaonnettomuus. Huoltovarmuudesta olaan myös säästetty, ydintärkeitä toimintoja on muutettu yksityisiksi yrityksiksi.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2012 klo 17:50"]

Yhdysvalloissa paikalle ryysäävät oitis lähiseudun rouvasihmiset, jotka tulevat siivoamaan, tuovat ruokaa jne.

Ratkaisuna voisi ehkä olla niiden hyvien ihmissuhteiden vaaliminen siinä vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin.

[/quote]usassa tai kanadassa ei paljon apua ole näkynyt jos ei ole rahaa, eli ihmissuhteet eivät auta, se on hirveää. juuri katsoin uutisissa kun kanadassa oli öljy junan räjähdys ei näkynyt apuvoimia oli vain kotinsa ja omaisuutensa menettäneitä.

Kun rahaa kerran on valtioilla haaskuuseen asti miksi sitä ei käytetä tarvittaessa?

Valtiot ovat keskenään kilpailevia suur yritystensä emoja jotka ryöstävät rivi kansalaisia demokratian ja ihmioikeuksien vastaisesti antamatta takaisin sille joka on elänyt uskossa että jotain apua jotain sosiaaliturvaA JOTAIN TURVAA EDES OLISI OLEMASSA..