miten käy vanhukselle jos omainen kieltäytyy auttamasta?
Heti alkuun osviittaa ennenkuin moralisoijat hyökkäävät kimppuun: isäni on pahoinpidellyt ja nöyryyttänyt minua vaippaikäisestä täysi-ikäiseksi asti, eli minulla on ollut erittäin vaikea ja traumaattinen lapsuus. Isäni on luonnehäiriöinen, ei edes mikään narsisti vaan siitä vielä jotain pahempaa (juuri väkivallasta nauttimisen takia). Kun viimein täysi-ikäistyessäni pääsin muuttamaan kotoa pois, viimeiset sanat isältä olivat kun hän raivosi ja karjui että "takaisin ei tulla tartte, missään ei auteta vaikka mikä hätä olisi, ja penniäkään et rahaa tule meiltä saamaan". Ja lupaus on pitänyt, eivät ole ikinä auttaneet mitenkään. Eivät ole kuuluneet elämääni (onneksi) eivätkä nähneet lapsenlapsiaankaan. Välillä jotain yhteydenpitoa on ollut jotka ovat olleet lähinnä haukkumapuheluita tai uhkailuja minua kohtaan. Ei siis mitään ns. normaalia yhteydenpitoa siis.
Nyt alkaa sitten ikä painamaan ja vointi heikkenemään. Äitini on aivan hyödytön tohveli, ollut ikänsä isän määräysvallan alla ja ihan avuton. Äiti ei osaa ajaa autoa, ei osaa nostaa rahaa pankista, hoitaa pankki/vakuutusjuttuja, täyttää veroilmoitusta, ei siis mitään. Ei ymmärrä mistään tileistä mitään vaan on saanut "viikkorahaa" mieheltään eli isältä käteisenä. Ei osaa auttaa yhtään missään tai hoitaa mitään käytännön asiaa.
Mitä hittoa teen kun kunta lähestyy siinä asiassa että jonkun lapsen pitäisi alkaa hoitamaan vanhuksen asioita? Tuossa oli jo toinen ketju asiasta, mutta se ei valota sitä näkökulmaa että kuka hoitaa asiat jos lapset kieltäytyvät? Itse en todellakaan alka hoitamaan sen kääkän asioita, ja joudu taas solvattavaksi, haukuttavaksi, hakattavaksi, alistettavaksi. Sitä sain kärsiä ihan tarpeeksi ja se on jättänyt melkoiset arvet elämääni. Ei kiitos enää, joku raja se on ihmisellä sietokyvyssä.
Voinko kieltäytyä? Eli sanoa kunnan vanhustyölle että "pitäkää tunkkinne"? Eli en vaan suostu mihinkään, en pankkiasioiden hoitoon, en lääkäreihin kuskaamiseen enkä muuhun?
Välimatkaa on 400km ja isäukko odottaa siellä nyt sitten sitä että lapset alkavat tanssia hänen pillinsä mukaan ja ajavat tuota matkaa monta kertaa viikossa. Sadistina on siis ihan liekeissä että pääsee tämän kautta taas määräilemään ja orjuuttamaan.
Haluaisin että kuolisi koko ihminen ja pian.
Ja moralisoijat, ei kiitos yhtään sellaista "onhan hän sentään isäsi" viestiä. Kun ei ole! Sellainen ei ole mikään isä joka nauttii lapsensa hädästä ja kärsimyksestä ja aiheuttaa sitä lapselle tietoisesti silkkaa ilkeyttään!!!
Kommentit (16)
niin, mutta jos ei ole lapsia niin kunta automaattisesti ottaa vetäjän roolin, nimeää edunvalvojan jne.
Mutta jos lapsia on niin ilmiselvä oletus on se että lapset hoitaa vanhempiensa asiat.
Eli lähinnä kokemuksia, miten käy jos kieltäytyy?
Kunta niitä sitten auttaa sen mitä auttaa ja antaa paikan vanhustenkodista jos kotona eivät pärjää.
Eivät ole sun ongelmas, usko pois.
Ei ole mitään lakia tms. joka velvoitaisi sinua auttamaan. Vertaapa tilannetta siihen, että vanhempasi olisi lapseton pariskunta. Tai että asuisit Afrikassa. Kaikilla ei ole ketään, kuka auttaisi. Kunnan tehtävä on silloin järkätä apu. Käsittääkseni kunnan vanhuspalvelusta/sosiaalihuollosta voi pyytää arviointikäynnin, jos alkaa vaikuttaa siltä, että ihminen ei omillaan pärjää. Jos toteavat, että apua tarvitaan, sitä järjestetään.
Kunnan työntekijöille voit ihan suoraan sanoa, mistä on kyse ja miksi et auta. Älä salaile mitään.
Eihän sinua kukaan voi velvoittaa häntä missään määrin auttamaan. Kyllähän kunta apua tarjoaa ainakin jossain määrin nille jotka sitä tarvitsevat. Vastaat vain vanhustoimelle että ei kiitos.
Vastaatte kirjeeseen, että kunta tehköön mitä tahtoo, mutta te ette osallistu.
Olin kotihoidossa töissä muutaman kuukauden ja yhden mummon lapset eivät käyneet vaikka asuivat parin kilometrin päässä. Tämä tiedetään koska pieni paikkakunta. Ei heidän ole pakko. Raha-asiat meni holhoojan kautta, en nyt muista mikä uskottumies sen virallinen nimi on. Mutta ihan viranomainen sekin. Koti hoito hoiti kaiken muun. Jopa vaatteiden oston.
Mietin tässä vaan, että miksi sua kiinnostaa tuon kaiken jälkeen mitä sun vanhemmille käy, jos ja kun kieltäydyt hoitamasta/auttamasta? Vai mielenkiinnostako vaan pohdiskelet?
Tekstistä päätellen sulla on sisaruksia. Oletteko jutelleet vanhempienne tilanteesta ja mitä sisarukset on mieltä asioista?
Holhooja voi olla omainen, mutta myös virkaholhooja. En valitettasti osaa neuvoa enempää, mutta vanhempiesi kotikunnassa pitäisi tietää.
Otettiinko siis jo kunnasta sinuun yhteyttä? Jos näin, niin sinulla on jo yhteystiedot.
En yhtään ihmettele, ettet halua hoitaa vanhempiesi asioita. Tuskin sinun tarvitsee eritellä syitä, miks et niitä ala hoitaa. Jos sinä ja sisaruksesi asuisitte vaikka ulkomailla, et edes pystyisi hoitamaan kaikkea, vaikka haluaisitte.
Omassa suvussani on kaukana asuvan vanhuksen lääkärissäkäynnit ja muut kuljetukset hoitanut ns. kotipalvelu, josta käydään myös siivoamassa, tuomassa ruokaa jne. Vanhusten lapset asuvat noin tuhannen kilometrin päässä.
en siis ole sinänsä kostonhimoinen eli en toivo kostomielessä katkeraa ja vaikeaa vanhuutta. Toivon vain että "joku" hänet hoitaisi edes jollain tasolla ettei kidu ja kärsi kovin pahasti. Eli on minulla jokin moraalinen velvoite ainakin etäältä huolehtia että hänellä on ihmisarvoinen vanhuus.
Mutta itse en halua hänen läheisyyteensä, en halua hoitoneuvotteluihin, saattamaan lääkäriin, siivoamaan, auttelemaan kauppahommissa tai ylipäätään en halua lähelle sitä hullua! Voin auttaa jos välimatkaa saa olla se 400 km.
Sisaruksilla ihan sama kohtalo ollut lapsena ja kukaan ei halua alkaa hoitamaan asioita. Ei edes perinnön toivossa. Isähän on uhkaillut vuorollaan kaikkia perinnöttömäksi jättämisellä (eli kiristänyt että "jos et nyt tee miten käsken niin jäät perinnöttä"). Itse en edes HALUA mitään perintöä kyseiseltä ihmiseltä. Käyttäkööt omaisuutensa palvelukodin maksuihin ja kotiapuun.
Meillä on iäkäs täti, jolal ei ole lapsia. Hänen sisarukset ovat itse etsineet edunvalvojan. Hän hoitaa raha-asiat ja muutkin. Täti asuu palvelutalossa, joten kauheesti ei kuluta. Sukulaiset käyvät vain joskus katsomassa tätiä, mitään muuta he eivät tee.
Ihmettelen, ottaako tosiaan kunta yhteyttä omaisiin?
Tietysti joudut toisen vanhemman kuolessa järjestämään perunkirjoituksen, vaikka kieltäytyisit perinnöstä. Tai siihenkin voit palkata ulkopuolisen. Mutta se on varmasti inhottavaa, kun joutuu tavaroita luetteloimaan ja kaikki pankkitilit yms.
Jos isällesi ja äidillesi ei ole vielä määrätty edunvalvojaa, sinä voi tehdä maistraattiin ilmoituksen edunvalvonnan tarpeessa olevasta henkilöstä, tässä tapauksessa molemmista vanhemmista.
Lomake löytyy netistä.
Sen jälkeen maistraatti selvittää, onko ilmoitus aiheellinen ja ottaa yhteyttä myös omaisiin.
Ei se ole mikään velvollisuus, että pitäisi olla omainen asioita hoitamassa. Pitää vaan osata ja ymmärtää kieltäytyä. Siinä tapauksessä yleinen edunvalvoja hoitaa asian virkansa puolesta hyvää korvausta vastaan.
Lapsilla ei todellakaan ole mitään velvollisuutta huolehtia vanhemmistaan ja sillä selvä. Omaisilta kuitenkin asiaa kysytään, ja siinä vaiheessa on syytä kertoa hyvin selväsanaisesti, että ehdottomasti ulkopuolinen edunvalvoja on tarpeen, perustelua ei tietääkseni tarvita jos omaisten päätös on yksimielinen eikä kukaan suostu siihen alkamaan.
Eiväthän lapset ole millään lailla vanhemmistaan elatus- tai hoitovelvollisia! He ovat itse maksaneet vuosikausia veroja ja odottavat saavansa nyt vastapalveluksena kunnalta hoitoa ja palveluja vanhuksina ollessaan. Miksi siis kunta edes lähestyy vanhusten omaisia?
Eiväthän lapset ole millään lailla vanhemmistaan elatus- tai hoitovelvollisia! He ovat itse maksaneet vuosikausia veroja ja odottavat saavansa nyt vastapalveluksena kunnalta hoitoa ja palveluja vanhuksina ollessaan. Miksi siis kunta edes lähestyy vanhusten omaisia?
Koko juttu ei kuulu sulle ja voit antaa asian olla. Jos eivät pärjää niin sitten edunvalvoja ja kotihoito kehiin.
Eiväthän lapset ole millään lailla vanhemmistaan elatus- tai hoitovelvollisia! He ovat itse maksaneet vuosikausia veroja ja odottavat saavansa nyt vastapalveluksena kunnalta hoitoa ja palveluja vanhuksina ollessaan. Miksi siis kunta edes lähestyy vanhusten omaisia?
Kunta ahneuksissaan kyllä ahkerasti ulosmittaa vanhusten omaisuutta antamiaan hoitoja vastaan. JOs vanhus on varaton, ne maksetaan kunnan kassasta.
Eiväthän lapset ole millään lailla vanhemmistaan elatus- tai hoitovelvollisia! He ovat itse maksaneet vuosikausia veroja ja odottavat saavansa nyt vastapalveluksena kunnalta hoitoa ja palveluja vanhuksina ollessaan. Miksi siis kunta edes lähestyy vanhusten omaisia?
Useimmat omaiset kun haluavat puuttua asiaan tavalla tai toisella. Ei kuntakaan voi ihan noin vain puuttua asiaan. Ihan "ei kiitos" riittää omaisilta.
silloin kuvaan astuu kotihoito ja raha-asiat hoidetaan edunvalvonnan kautta. tietysti kotihoito toivoo voivansa tehdä yhteistyötä omaisten kanssa mutta pakottaa ketään ei kuitenkaan voi.
Kuka heitä auttaa? ei kukaan.