Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
APUA! Syyllisyys pilaa mun tupakoinnin lopetusyritykset:((
09.01.2012 |
Poltin 10v noin askin päivässä, lopetin raskauden alussa. No repsahdin uudestaan polttamaan vauvan ollessa 6kk, poltin pari päivässä, vaikka imetin :( . No nyt yritän lopettaa, mutta mulla on todella vaikeaa kun mielessä pyörii ainoastaan itsesyytökset siitä että sorruin polttamaan vaikka vielä imetin vauvaani. Olen ollut nyt 2vrk ilman tupakkaa ja ahdistaa ihan hirveästi se että olen polttanut. Tämä vaikeuttaa tätä hommaa tosi paljon.
Siis vauva on nyt 8,5kk ja en ole onnistunut lopettamaan imetystä, vaan aion jatkaa sitä. Mutta siis nyt yritän päästä eroon tuosta tupakasta mutta syyllisyys siitä että olen polttanut on ihan hirveä ja mietin sitä nyt koko ajan.
Tarkoitus on siis jatkaa imetystä savuttomana, mutta mitä voin nyt tehdä kun olen äärimmäisen ahdistunut ja itkuinen ja mietin koko ajan mitä kamalaa vauvalle aiheutuu siitä että olen polttanut??
Nythän mun EI kannattaisi velloa tuossa koska yritän päästä oikeasti, lopullisesti, loppuelämäksi eroon :( .. mutta ajatukset on koko ajan tuossa syyllisyydessä ja itseinhossa. Mitä hittoa teen?
Kommentit (13)
Ehkä se on fysiologista, kemiallista, kun elimistösi tahtoo nikotiinia. Pääset niistä pakkoajatuksista ihan varmasti eroon.. Lupaanko, että viikon sisällä?
Sen sijaan että etsit itsestäsi virheitä, koitapa tehdä lista asioista, jotka olet tehnyt oikein ja hyvin! Vauva saanut tänäänkin syliä ja hymyjä? Jes, oikein, niin pitääkin. Tiskit tiskattu? Oletko muistanut soittaa äidillesi jotakin positiivista asiaa? Tehnyt ruuan? Ai niin, lopettanut tupakoinnin! 5 pistettä lisää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ahdistaisi vielä enemmän? Nyt vauvasi saa puhdasta maitoa ja välttyy passiivisen tupakoinnin riskeiltä. Ehdottomasti oikea päätös, ole ylpeä itsestäsi. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta tilanne on 100 kertaa parempi kun jos vielä polttaisit!
Eiköhän se tosiaan ole vain oma mielesi, joka keksii syitä, kun vieroitusoireet tekee ahdistusta. Olisi niin paljon helpompi vetää se rööki ja rentoutua. Mutta entäs sen jälkeen? Mikä olisi fiilis?
Jospa yrität saada ajatukset pois kokonaan kaikesta tupakkaan liittyvästä ja oikein pahana hetkenä voit todeta, ettei menneeseen voi vaikuttaa ja kaikki sen murehtimiseen käytetty aika ja energia on vaan lisää pois itseltäsi ja vauvaltasi. Ole vain tyytyväinen, että olet tehnyt päätöksen lopettaa!
Syyllisyys on vain surkea tekosyy sille, että hairahdut.
tässä parin kuukauden aikana on lopulta kariutuneet just tähän samaan, eli olen vellonut syyllisyydessä ja itsesäälissä ja oikein pakonomaisesti ajatellut asiaa..
Tää asia on nyt pakonomaisesti mielessä ja en pysty juuri muuta ajattelemaan. Mutta JOS nämä kamalat tunteet ja pakonomainen asian ajattelu menee ohi edes JOSKUS, niin jaksan sen ajatuksen voimalla.
Siis totta kai mulla on ollut koko ajan huono omatunto ja syyllisyyttä mutta ei näin 24/7 että ajatus on ihan pakonomaisesti mielessä koko ajan.
No, kyllä tää nyt on pakko kestää, en todellakaan jaksa enää tän asian kanssa taistelua vuosista toiseen, joten tämä lopetus saa luvan olla viimeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä parin kuukauden aikana on lopulta kariutuneet just tähän samaan, eli olen vellonut syyllisyydessä ja itsesäälissä ja oikein pakonomaisesti ajatellut asiaa..
Kun sitten sortuu, helpottaako se? Fyysisesti tietysti vieroitusoireet helpottavat, mutta eikö se morkkis ole kahta kauheampi?
On fakta, että fyysinen riippuvuus vähenee aika nopeasti, siis vieroitusoireet. Tapa ja se tupakalla käymisen tarve katkona, palkkiona, rentouttajana... säilyy aina.
Tupakka on tosi koukuttavaa. On sankarin työ pyrkiä siitä eroon. Aivosi yrittävät kaikenlaisia metkuja jotta polttaisit taas, ja ne saisivat ihanan nikotiiniannoksensa.
Tuo ajatus, että "minun on varmaan pakko polttaa tupakkaa koska ahdistaa niin paljon se, että poltin tupakkaa" on tyypillinen nikotiininarkomaanin aivojen tuottama harha-ajatus.
Sinusta tuntuu, että sinun TÄYTYY polttaa koska olet ahdistunut, mutta sehän ei pidä lainkaan paikkaansa! Ota se ahdistus päinvastoin käyttövoimaksi siihen, että näin pahalta tuntuu, tätä en halua tuntea enää koskaan, joten bai bai tupakka. Olet ollut minulle rakas, mutta nyt tiemme eroavat, koska teet pahaa minulle ja rakkaalle vauvalleni.
Älä jää miettimään sitä, että olet polttanut aiemmin, sillä ei ole mitään tekemistä tämän hetken kanssa. Tästä hetkestä sinun on mahdollista toimia päivä kerralalan niin, ettei syytä itseinhoon enää ole!
Tsemppiä, tosi paljon! Olen itse ollut pahasti tupakkariippuvainen, ja vaikken ole polttanut 8 vuoteen kaipaan sitä edelleen. Aikanaan en pystynyt lopettamaan heti, vaikka tulin raskaaksi, ja arvaa tuntuuko se pahalta... mutta on aina parempi että lopetin sitten kuitenkin, enkä ENÄÄ polta. En ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin 9 sanoo. Tupakan lopettaminen tekee masentuneen olon ja silloin tuntee itsensä pahaksi ja huonoksi, just sellaiseksi ettei millään ole mitään väliä, yhtä hyvin voin vaikka polttaa kun olen tällanen luuseri.
Mutta se on just niinkuin 9 sanoo vain aivojen reaktio siihen että huumetta ei enää tule. Pahin olo menee muutamassa päivässä ohi. Sinnittele vaik 2 viikkoa niin huomaat että noita ajatuksia ei enää ole. Jotain muuta tulee tilalle muttei noin vahvoja.
Ole voittaja.
Juuri noin se menee! Ja kaikki elämän normaalit asiat tuntuvat ihan kamalilta, "nyt kun vauva nukkui huonosti niin minulla on NIIIIIN raskasta että poltan. Tämä EI johdu minusta vaan olosuhteista."
Sun mielesi vetää sua noin viikon ihan 6-0, seuraavan kerran minulla ainakin tulee noin 2-3kk jälkeen seuraava hetki, "no nyt olet ollut jo aika kauan polttamatta, ei muutama haittaa.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi jonkun kanssa "puhua" asiasta.
Kun olen sortunut, niin hetken on ollut sellainen olo, että "ei tää nyt niin paha ole, mutta huomenna lopetan". Näitä huomenna lopetan-päätöksiä on ollut todella monta, ja aina olen ollut sen pari-kolme päivää tupakatta ja sitten lopulta tahdonvoima katkeaa. Yleensä syynä on ollut tuo ahdistuneisuus ja jotenkin ajatuksena on ollut "olen valmiiksi paska, olen polttanut vaikka ei olisi pitänyt joten sama polttaa taas vielä kerran, ei se 1-2 tupakkaa haittaa".
Siis ihan TYPERÄÄ enkä tajua miten voin olla näin heikko. Nämä "pakkoajatukset" on ihan hirveitä kun muutun niin masentuneeksi. MUTTA ehkä nämä menee ohi ja pystyn näkemään asiat positiivisesti. Toivon todella niin koska tämä ihme ahdistus-syyllisyys-pakkoajtukset on hankalia :( .
Haluaisin vaan olla vapaa tuosta aineesta, ja että voisin jatkaa vielä imetystä ilman syyllisyyttä. En halua myöskään olla "röökimutsi", enkä halua lasten aloittavan tupakointia.
voi jonkun kanssa "puhua" asiasta. Kun olen sortunut, niin hetken on ollut sellainen olo, että "ei tää nyt niin paha ole, mutta huomenna lopetan". Näitä huomenna lopetan-päätöksiä on ollut todella monta, ja aina olen ollut sen pari-kolme päivää tupakatta ja sitten lopulta tahdonvoima katkeaa. Yleensä syynä on ollut tuo ahdistuneisuus ja jotenkin ajatuksena on ollut "olen valmiiksi paska, olen polttanut vaikka ei olisi pitänyt joten sama polttaa taas vielä kerran, ei se 1-2 tupakkaa haittaa". Siis ihan TYPERÄÄ enkä tajua miten voin olla näin heikko. Nämä "pakkoajatukset" on ihan hirveitä kun muutun niin masentuneeksi. MUTTA ehkä nämä menee ohi ja pystyn näkemään asiat positiivisesti. Toivon todella niin koska tämä ihme ahdistus-syyllisyys-pakkoajtukset on hankalia :( . Haluaisin vaan olla vapaa tuosta aineesta, ja että voisin jatkaa vielä imetystä ilman syyllisyyttä. En halua myöskään olla "röökimutsi", enkä halua lasten aloittavan tupakointia.
Tuo on minusta yksi tärkeimpiä syitä lopettaa tupakointi: esimerkki. Jotenkin vaan kummasti ne tupakoivien vanhempien lapset alkavat tupakoimaan muita useammin. Vaikka kuinka vanhemmat sanoisivat, että ovat tyhmiä ja tupakointi on typerää ja vaarallista.
Mutta sinnittele. Tupakka on pirullinen aine ja aivosi huutavat nyt annostaan ja koittavat järkeillä syitä polttaa. Viikon päästä on jo helpompaa, lupaan. Ei se ohi ole, mutta kemiallisesti olet paljon enemmän itsesi rouva silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite pidin blogia http://www.stumppi.fi sivuilla. Se autto! Sain tosi hyvää kannustusta ja löysin yhden uuden äiti-kaverinkin. Koklaa!!!
Alue: Aihe vapaa
...
Hälveneeköhän todella voimakas syyllisyys yhtään nyt kun jatkan imetystä enkä polta edes sitä yhtä??
Toivon että niin kävisi, ettei tää jatku montaa viikkoa tai kuukautta. Toivottavasti mun pää on sekaisin eritoten siksi, että kroppa "huutaa" nikotiinia. Olen lopettanut aiemmin kun poltin n. askin, nyt olen polttanut 0-4 päivässä ja silti koen niin vaikeaksi oloni.
No, kohta tulee 3vrk täyteen.