En näe toivoa elämässäni

Mulla on mennyt elämä helpommin ei toki ilman vastoinkäymisiä mutta kuitenkin. Uskon että yksi syy pärjäämiseeni on ollut siinä että en ole alkanut kaikista vastoinkäymisistä syytellä itseäni vaan ajatellut että näillä korteilla mennään ja teenpä parhaani.



Toki ymmärrän että esim. rahahuolet verottavat voimia jne. Pahimpana ongelmanasi näkisin kuitenkin yksinäisyyden. Jos on masentunut niin on vaikea lähteä liikkeelle ja tavata ihmisiä. Jos sopii, niin voin koettaa muutaman viestin kanssasi kirjoitella, kun joudun tässä yöllä pyykkejä levittämään ja pitäisi yksi paistikin huomiseksi paistaa kun tuli otettua pakkasesta sulamaan ja saattaa mennä pilalle jos ei kohta kypsennä..



M38

Katso vaikka jotain kevyttä ohjelmaa netistä ja yritä sitten mennä nukkumaan.

No helvetti. Toihan on mun tarina. Paitsi että en vedä lääkkeitä. Ja olen mies. Niin... ja en (enää) koe itseäni älyttömän epäonnistuneeksi. Ymmärsin vain, että minusta ei saanut tehtyä korkeasti koulutettua orjaa. Yliopisto oli minulle tavallaan 2 vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana opin itsestäni eniten. Ulosotonkin olen käynyt läpi, maksamattomien vuokrien takia, eli velkaakin oli. Siihen aikaan ajattelin tappaa itseni, enkä jaksanut välittää pikkuasioista kuten vuokranmaksusta. Työttömyyttä mahtuu myös omaan historiaan runsaasti. Mikäs siinä kun saa aamulla nukkua niin pitkään kuin haluaa. Se on itseasiassa yksi maailman parhaimmista tunteista, ainakin väkisinheräämiseen verrattuna. Toiset meistä taipuvat, toiset meistä eivät halua edes opetella taipumaan. Juuri nyt ei kaduta mikään, paitsi ehkä se että en lähtenyt lätkimään yliopistosta aiemmin! Suomi voi hypätä järveen, ei sellaista palkkaa olekaan millä minusta enää raatajan saisi. Sananlasku sanoo että "se tietää tarpeeksi, joka tietää kuinka opitaan", ja se on minulle riittänyt. Se mitä lapsiin tulee, kivahan se on katsoa vierestä kun mukula oppii tai hoksaa jotain mutta siinä onkin kaikki. Loppu lapsenkasvatuksessa taitaakin olla unenpuutetta, omien hermojen sammuttelua, yms. alituista sietämistä. Ei kiitos, sanon minä. Minä arvostan unta, hiljaisuutta, lämpöä ja oikeaa musiikkia, ja minulta kesti yli 25v ymmärtää se.

Itse olen 27v. alisuorittaja, minulla on mies joka käy töissä (ei mitenkään hyväpalkkaisessa), ei nauti siitä...riidan yhteydessä aina muistaa halveksuvasti mainita kuinka en ole käynyt töissä, elän vaan Kelan rahoilla ja olen vaan kotona. Meillä on lapsi 1v+ jonka olen käytännössä yksin hoitanut ja maksanut kulut Kelan rahoilla. Ainoa asia jossa koen itseni onnistuneeksi on äitiys, tuntuu että se on asia jossa olen hyvä. Nykymaailman oravanpyörä tuntuu täysin luonnottomalta ja vastentahtoiselta...uskon että voisi siellä silti olla minulle jotakin mutten tiedä missä (esim. kesät puutarhahommissa voisi olla ihan jees), minulla on huono itsetunto, olen jännittäjä ja arka uusissa tilanteissa. En oikein osaa muuten kuvailla ja tarvitsisin varmaan terapeuttia tai jotain tulkitsemaan itseäni. En ole kuitenkaan koskaan käynyt millään kallonkutistajilla tmv. tai syönyt lääkkeitä. En myöskään käytä päihteitä.

En ole koskaan ollut oikeassa palkkatyössä, olen kokeillut opiskella montaa ammattia jotka ovat usein kuitenkin tyssänneet työharjoitteluun...olen kuitenkin saanut itseäni senverran niskasta kiinni että viimeisin ammatti jota olen opiskellut on ihan opinnäytetyötä ja loppuja työssäoppimisia vaille valmis, melkein finaalissa. Olen saanut loistavia arvosanoja ja pidän hommasta, en silti tahtoisi päivästä toiseen kyseistä työtä tehdä...tai kyseistä työtä voisin kyllä tehdä, mutta se että päivästä toiseen/vuoden ympäri joutuisi käymään töissä oksettaa. Aikomuksena on saada paperit jahka "äitiyslomalta" palailen, paikka minulla siis on.

Jokin minussa on varmasti mennyt vikaan kun en sovellu yhteiskuntaan, pitäisi varmaan viedä aitan taakse ja antaa niskalaukaus. Olin kiusattu koulussa, se loppui kyllä yläasteella kun vetäsin pahinta kiusaajaa turpaan. Olen kotoisin pienestä tuppukaupungista josta lähdin vasta muutama vuosi sitten isompaan. Ihmisenä olen pidetty, olen myös omasta mielestäni ns. hyvä ystävä...mutta esim. eräs kaverini on jo tutustuessamme maininnut omasta kaveristaan joka on vaan kotona eikä käy töissä (halveksivaan sävyyn)...ei tullut ajatelleeksi että minäkin olisin sellainen. Tuntuu että ihmisarvoa on vaan niillä jotka käyvät töissä, onko se tosiaan näin? Minulle on tuonut iloa, onnea ja nautintoa olla lapseni kanssa, touhuta yhdessä, tavata ihmisiä...se riittäisi minulle, mutta ei muille. Sosiaalitoimiston elättinä en ole, koska mies on niin ylpeä ettei halua meidän sieltä apuja hakevan. Itselläni ei olisi mitään sitä vastaan. Pummi, kyllä, jos se on ainoa mahdollisuus olla jotakuinkin tyytyväinen tähän lyhyeen elämään.

Yhteiskunnan roskasakkia koen olevani, joskus hävettää ajatella että olisin hakemassa töitä ja minulta kysyttäisiin mitä olen aikaisemmin tehnyt...vastauksena olisi että en mitään palkkatyötä, työharjoitteluja ja kursseja vain. Jopa oman yrityksen perustaminen tuntuisi helpommalta vaihtoehdolta kuin se että menisin esim. työhaastatteluun. Oma yritykseni ei kyllä menestyisi. Olenkohan ottanut alitajuisesti mallia punkkari isoveljestäni. Mikä meissä mennyt vikaan...äitini on ahkera työntekijä, samoin pikkuveljeni jolla eri isä...loogisesti ajateltuna tämä johtaisi meidän isään joka erosi äidistämme kun olin. n 5v. Mutta hän on myös lähes aina ollut töissä. Olen ahkera ns. omavaraisissa töissä, maalaiselämä sopisi minulle (miehelleni ei tulisi kyseeseen)... ajatuksen vapaata virtaa, joko tällä kirjoituksella saa hullun paperit? vai onko tässä jotain järkee :) ei ainakaan päätä eikä häntää. Zemppiä kaikille.

Tsekkaa että seuraavat toimivat: unirytmi, ruokarytmi, tarpeeksi liikuntaa. Ensin siis nämä perusasiat. Ruuan osalta tärkeää on myös se että se on monipuolsita ja laadukasta eikä ole pahitteeksi ottaa talvella d-vitamiinia, sillä sen puute aiheuttaa myös masennusta jne. magnesiumin ottaminen illalla voi auttaa unensaantia kuten myös sinä klo 18-19 tehty reipas ulkoilukin.



Ok, sulla on nyt vain vähän rahaa käytössä, joten tää kuu on hoidettava edullisesti. Se tarkoittaa että ostat perunoita, porkkanoita, sipulia, kananmunia ja kaurahiutaleita ainakin. Ovat edullisia ja saat ainakin joka aamulle puuron ja lisäksi kaksi lämmintä ateriaa päivässä, vähintään munakkaan ja sosekeiton. Tällä menulla ei pidemmän päälle pärjää, mutta hetken jos on tilapäisesti kireää. Tietysti pitäisi olla edes sikanautaa lihaksi.



Koska sinulla on aikaa ja rahasta pula, tee nuukailusta oikein taiteenlaji. Ota oikein asiaksi opetella tekemään terveellistä ja edullista ruokaa. Näin saat vähitellen jotain säästöjä sivuunkin johonkin muuhun kuin ruokaan sijoitettavaksi.



Koska aikaa on, saat myös varmasti kuntosi kohdilleen, eli kävelet ja kotijumppailet ja jos rahavarat antavat myöten, voit mennä myös johonkin liikuntaharrastukseen mukaan ja saada sitä kautta uusia kontakteja.



Tarvitset sosiaalista toimintaa. Kukaan ei tuosta tilanteesta saa lennossa huimia sosiaalisia taitoja, laajaa kaveripiiriä, ihania ystäviä, miestä ja lapsia. On aloitettava pala kerrallaan. Mene vaikka vapaaehtoistyöhön (spr, vanhainkodit jne. jne.) jotta näet ihmisiä edes. esim. jokatoinen päivä. Tulee niitä sovittuja ajankohtia kalenteriin ja vaikka tapaamasi ihmiset eivät olisi parhaita ystäviäsi, niin ihmisiä kumminkin ja vapaaehtoishommissa tiedät myös itse olevasi hyödyksi ja tarpeellinen.



Näillä alkuun, pala kerrallaan ja ajattelet tavoitteeksi esim. että kahden vuoden päästä sinulla on jo ainakin 2 kaveria jollei nyt vallan ystäviä. Miesystävän saaminen voi ottaa aika, mutta parasta pohjatyötä on tutustua miehiin ystävinä, tuttavina. Sieltä voi aikanaan joukosta joku tuttavuus osua niin sopivan sorttiseksi että muuttuukin parisuhteeksi :)



Älä takerru ollenkaan työttömyyteesi. Seuraa aktiivisesti työpaikkailmoituksia, tee hakemuksia, käy haastatteluissa. Tätä kaikkea laajalla skaalalla, ilman nirsoilua työn laadusta. Silloin olet tehnyt voitavasti eikä sinun tarvitse syyttää itseäsi työttömyydestäsi. Yksi keino voi olla myös työn perässä muutto, silloin saat kaikki kuviot uusittua kerralla ja jos parisuhde tai ystävätkään eivät sinua mihinkään sido, niin uudet tuulet voivat tehdä hyvääkin. Vaikkei työ olisi ihan se unelmajuttu laadultaan, niin ainakin sen puitteissa tulee rytmiä, ihmiskontakteja ja itse hankittua rahaa jotka kaikki ovat sinulle hyväksi. Mutta ilman työtäkin voi elää jos on pakko, ei sen takia tarvi toivottomaksi heittäytyä.



Tsemppiä! Terveellisistä säästöruuista taiteenlaji, aktiivista työnhakua ja työnsaantia odotellessa vapaaehtoistyötä ja liikuntaharrastuksia, siinä vinkit joilla varmasti pääset elämään kiinni :) Jos taas olet päässyt menemään niin hankalaan tilanteeseen ettet saa noista enää otetta, niin ammattiapu psyyken tasapainottamiseen on varmasti tarpeen, eli silloin lääkäri on oikea osoite.