Kysyin äidiltäni ottaisiko hän lapseni ens la-su yöksi...
Kysyin siis että onko hän maisemissa ja jos on, haluaisiko ottaa poikani yöksi. Vastaus oli aina yhtä kiva: "Siellä olen ja toivottavasti elossa. Otan otan."
Ei tossa mitään, mutta kun tuo ei ole vitsi, vaan martyrismia aidoimmillaan. :( Ei tunnu hyvältä kysyä, siksi lapsi onkin aika harvakseltaan mummilassa.
Kommentit (5)
Itselläni on tapana sanoa, kun tulevaisuudesta puhutaan, että jos ollaan elossa, tai jos Luoja suo ja eletään, koska eihän me tiedetä mitä tässä tulee eteen. Eikä se ole mitään marttyyrimaista tai liity mihinkään.
Varsin kiltti vastaushan tuo oli, voisi ihan yhtähyvin sanoa että ei, tai oikeasti vastahakoisesti, että jos nyt on pakko tai jotain vastaavaa.
välttämättä liity mitenkään pojan hoitamiseen.
minunkin anoppi on ollut jatkuvasti tekemässä kuolemaa viimeiset 15 vuotta mitä on tunnettu.
ei esimerkiksi ota vuoden lehtitilausta, ettei mene rahat hukkaan jos kuolee vuoden sisällä.
siinä ei kai voi erehtyä jos kuolemansa ennustaa..
Minä kieltäydyin , omilta tytöiltäni. Sanoikin jos olet sairaana hoidan tai töissä, mutta en kapakkareissujen vuoksi. Eikä lastenlapsisa mitään vikaa, rakaita ovat.
mulla on viikonloppukokus koskien hiukkasfysiikan uusimpia tuloksia higgsin hiukkasesta meidän kansainvälisen tutkimusryhmän kanssa.
Jos seuraavan kerra kysyisit vain, että sopiiko ottaa poikasi yöksi.
Samaan kuluneeseen kysymykseen, sama kulunut vastaus.
Luoja, mitkä ongelmat taas.