Onko muita pareja, jotka eivät koskaan riitele rahasta?

eli ei tuo yhtään rahaa taloon, eikö muka tule koskaan riitaa...

Meillä minä on joskus "elättinä", jos määritelmä on se, ettei tuo rahaa taloon. Kun lapset oli pieniä, sain minimiäippärahaa ja sitten kotihoidontukea, eli käytännössä elätti. Mies sanoi aina, että hänen hommansa on hoitaa rahaa taloon, ja minun homma hoitaa lapsia ja kotia. Ei ikinä riitaa rahasta, vaikka minä meillä käytin suurimman osan rahoista (siis perheen yhteisiin menoihin, kuten ruokaan jne).

Nyt tienaan paremmin kuin mies, eikä meillä edelleenkään kytätä toisen kuluttamia rahoja, kun luotamme että käytämme rahaa samalla lailla. Isommat menot neuvotellaan, ja se tarkoittaa yleensä muutaman satasen ostoja tai isompia. Useimmiten lähinnä ilmoitusluontoisia nuokin asiat. Mitään purjeveneitä meillä ei todellakaan ostella.

Öh siis kun ne rahat ajatelaan yhteisiksi siitä huolimatta, kumman tililla ne on, niin sillä ei oikeastaan ole väliä, kumpi maksaa. Mutta mä kun maksan näitä laskuja, mietin yleensä myös sitä, että rahaa säilyy molemilla tileillä sen mukaisesti, että siellä riittää jokapaiväisiin satunnaismenoihin ja noin suurinpiirtein saman verran ja lisäksi varaudun siihen,, jos tiedän,e ttä seuraavaksi tulee joku tonniviidensadan lasku, niin sitä varten jää rahaa yhdelle tilille tarvimatta siirrellä sitä varten. Mut siis pointti on, ettei se nyt niin tarkkaa ole. Jos joskus sattuisi, että lasknmaksun jälkeen toisen tilille ei jäisi tarpeeksi käyttörahaa, niin sitä tietenkin siirrettäisiin sinne.

Eli tossa systeemissä se, joka kuluttaa enemmän rahaa omiin menoihinsa ja pitää pienempää summaa tilillään välttyy maksamasta yhteisiä menoja? Aika outoa, koska kuitenkin molemmat käyvät töissä ja kuluttavat aikaansa rahaa tienatakseen.

No se vähän riippuu talouden yleisestä tilanteesta. Meillä on ollut aika, jolloin satasen ostos oli iso, koska kummallakaan ei yleensä ollut ylimääräistä satasta kuussa. Nykyään homma menee lähinnä niin, että muutaman satasen ostokset ovat ilmoitusasioita ("ostin tämmöisen, älä ihmettele, mihin rahat tiiltä meni"), tonnin pintaan olevista ostoksista varmistetaan etukäteen, ettei toisellakaan ole tiedossa mitään sellaista menoa (tätä varten ei tarvitse istua alas, puhelinsoitto yleensä riittää), joka yhteistaloudessa veisi nuo rahat ja olisi tätä tärkeämpi ja muutaman tonnin menoja suunnitellaan sen verran etukäteen, että yritetään yhdessä vähän säästää niihin.

Ok, toi kuulostaa tavallaan ihan järkeenkäypältä. Tietenkin neuvottelutarve riippuu siitä, kuinka paljon rahaa on. Mutta toisaalta, jos toinen ostelee päivittäin jotain pientä muutaman sadan edestä ja tällä tavoin kuluttaa palkkaansa omiin menoihinsa ja toinen taas elää säästeliäämmin niin silloinhan tuo säästelijäs maksaa säästöistään myös tuhlailevamman osapuolen menoja, kun kerta laskut maksetaan sen tililtä jolla enemmän rahaa on. Eli kuulostaa kyllä vähän epäreilulta systeemiltä.

sellaista en kyllä hyväksyisi, että toinen heittäytyisi muuten vain elätiksi, eli jäisi makaamaan kotiin tulottomana, koska ei huvita mennä töihin tms. Sairastuminen on tietenkin eri asia...

Mutta toisaalta, jos toinen ostelee päivittäin jotain pientä muutaman sadan edestä ja tällä tavoin kuluttaa palkkaansa omiin menoihinsa ja toinen taas elää säästeliäämmin niin silloinhan tuo säästelijäs maksaa säästöistään myös tuhlailevamman osapuolen menoja, kun kerta laskut maksetaan sen tililtä jolla enemmän rahaa on. Eli kuulostaa kyllä vähän epäreilulta systeemiltä.

systeemihän ei ole epäreilu, vaikkakin toisen käytös voi epäreilun tilanteen tai sen tuntua aiheuttaa. Silloin kuitenkin vika on kumppanissa tai odotuksissa, jolloin pitää keskustella. Kuten rahankäytöstä muutenkin on syytä keskustella, jos siihen omasta mielestä liittyy ongelmia.

Niinpä molemmat antavat mielellään "periksi" jos joskus onkin erimielisyyttä siitä mihin rahaa olisi viisasta käyttää ja kuinka paljon, tai säästetäänkö vai ei.



Kun molemmat pitävät kunnia-asiana, ettei ainakaan aleta riidellä rahasta, asiat hoituvat myönteisissä merkeissä, eikä kaunaa kerry.



Meillä on omat tilit ja rahat, mutta koska olemme tällä hetkellä hyvin pienituloisia (molemmat osa-aikatöissä, hoidetaan kuopusta kotona, isommat lapset lähestyvät teini-ikää ja kuluttavat paljon), käytännössä rahat ovat yhteisiä. Molemmat maksavat tilipäivän tullen yhteiselle "laskutilille" niin paljon kuin pystyvät ja jättävät sen verran että ruoka-ostokset ja jos jotain ylimääräistä tarvitsee, pystyy hoitamaan.



Meillä olisi kyllä hyvät edellytykset riidellä rahasta, koska:



- ollaan uusperhe jossa on lapsia molemmilla edellisestä liitosta (ja erilaiset tottumukset siitä miten paljon rahaa lapsiin laitetaan esim ostetaanko merkkivaatteita vai ei)

- rahaa on liian vähän

- toinen on huoleton hulivili ja toinen tarkka suunnittelija



Mutta kun on päätetty, ettei tästä asiasta riidellä, pystymme antamaan toiselle anteeksi sen että on erilainen. Ja kaikkeen on riittänyt, mitä ehdottomasti tarvitsee, eikä ole kaunoja kertynyt.

mutta kalliimmista yhteisistä ostoksista (esim. matkat, huonekalut, remontit) joudumme keskustelemaan huolella, koska emme ole samoilla linjoilla siitä minkä verran niihin saisi mennä rahaa. Minä olen aina se joka haluaisi panostaa niihin enemmän, mies taas haluaisi panostaa yhteisiin juttuihin vähemmän ja omiin harrastuksiinsa enemmän.



Riitoina en noita kuitenkaan pidä, koska emme huuda tai syyttele toisiamme.

No

Mutta toisaalta, jos toinen ostelee päivittäin jotain pientä muutaman sadan edestä ja tällä tavoin kuluttaa palkkaansa omiin menoihinsa ja toinen taas elää säästeliäämmin niin silloinhan tuo säästelijäs maksaa säästöistään myös tuhlailevamman osapuolen menoja, kun kerta laskut maksetaan sen tililtä jolla enemmän rahaa on. Eli kuulostaa kyllä vähän epäreilulta systeemiltä.

systeemihän ei ole epäreilu, vaikkakin toisen käytös voi epäreilun tilanteen tai sen tuntua aiheuttaa. Silloin kuitenkin vika on kumppanissa tai odotuksissa, jolloin pitää keskustella. Kuten rahankäytöstä muutenkin on syytä keskustella, jos siihen omasta mielestä liittyy ongelmia.

Tämä on se perimmäinen asia, jota en ymmärrä. Jos molemmat tienaavat työllään rahaa, niin miksi pitäisi ennen shoppailua keskustella tämän rahan käytöstä puolison kanssa? Miksi se omalla työllä tienattu raha pitää ensin pistää yhteiseen pottiin ja sitten alkaa neuvotella mitä kaikkea kivaa sillä rahalla saa ostaa? Ymmärrän toki jos tilanne on se, että kaikki menee mitä tulee ja perheellä on tiukkaa. Silloin ei ostella omia juttuja, vaan yhteistä hyvää kuten ruokaa.

Öh siis kun ne rahat ajatelaan yhteisiksi siitä huolimatta, kumman tililla ne on, niin sillä ei oikeastaan ole väliä, kumpi maksaa. Mutta mä kun maksan näitä laskuja, mietin yleensä myös sitä, että rahaa säilyy molemilla tileillä sen mukaisesti, että siellä riittää jokapaiväisiin satunnaismenoihin ja noin suurinpiirtein saman verran ja lisäksi varaudun siihen,, jos tiedän,e ttä seuraavaksi tulee joku tonniviidensadan lasku, niin sitä varten jää rahaa yhdelle tilille tarvimatta siirrellä sitä varten. Mut siis pointti on, ettei se nyt niin tarkkaa ole. Jos joskus sattuisi, että lasknmaksun jälkeen toisen tilille ei jäisi tarpeeksi käyttörahaa, niin sitä tietenkin siirrettäisiin sinne.

Eli tossa systeemissä se, joka kuluttaa enemmän rahaa omiin menoihinsa ja pitää pienempää summaa tilillään välttyy maksamasta yhteisiä menoja? Aika outoa, koska kuitenkin molemmat käyvät töissä ja kuluttavat aikaansa rahaa tienatakseen.

Ei meillä ole ollut tuollaista ongelmaa, koska ollaan molemmat vastuuntuntoisia ja tervejärkisiä ihmisiä. Sitäpaitsi edelleenkään, meillä ei myöskänä ole "omia menoja", koska kaikki rahat on yhteisiä. Ts. jos mä ostan kivat kengät tai mies jonkun härpäkkeen jossa on paljon vilkuvia valoja, niin nekin on tavallaan yhteisiä menoja. Ts. me lähdetään jsotai nsellaisesta aika ääneenlausumattomasta ajatuksesta, että haluamme molemmat pitää huolta siitä, että myös toisella on kivaa. Ja koko muula perheellä, lapsillakin. On hyvin mahdollista, että ilman tämmöistä ajattelutapaa rahasta tulisi riitää ihan millä systeemillä hyvänsä.

No se vähän riippuu talouden yleisestä tilanteesta. Meillä on ollut aika, jolloin satasen ostos oli iso, koska kummallakaan ei yleensä ollut ylimääräistä satasta kuussa. Nykyään homma menee lähinnä niin, että muutaman satasen ostokset ovat ilmoitusasioita ("ostin tämmöisen, älä ihmettele, mihin rahat tiiltä meni"), tonnin pintaan olevista ostoksista varmistetaan etukäteen, ettei toisellakaan ole tiedossa mitään sellaista menoa (tätä varten ei tarvitse istua alas, puhelinsoitto yleensä riittää), joka yhteistaloudessa veisi nuo rahat ja olisi tätä tärkeämpi ja muutaman tonnin menoja suunnitellaan sen verran etukäteen, että yritetään yhdessä vähän säästää niihin.

Ok, toi kuulostaa tavallaan ihan järkeenkäypältä. Tietenkin neuvottelutarve riippuu siitä, kuinka paljon rahaa on. Mutta toisaalta, jos toinen ostelee päivittäin jotain pientä muutaman sadan edestä ja tällä tavoin kuluttaa palkkaansa omiin menoihinsa ja toinen taas elää säästeliäämmin niin silloinhan tuo säästelijäs maksaa säästöistään myös tuhlailevamman osapuolen menoja, kun kerta laskut maksetaan sen tililtä jolla enemmän rahaa on. Eli kuulostaa kyllä vähän epäreilulta systeemiltä.

Ks yllä, ei meillä siellä mainituista syistä ole ollut tämmöistä ongelmaa. Sitäpaitsi, jos jompikumpi tuhlaisi koko ajan, rahat äkkiä vähenisivät sen verran, että olisi tarpeen ryhtyä sopimiaan yhteisesti pienemmistä ostoksista.

Öh siis kun ne rahat ajatelaan yhteisiksi siitä huolimatta, kumman tililla ne on, niin sillä ei oikeastaan ole väliä, kumpi maksaa. Mutta mä kun maksan näitä laskuja, mietin yleensä myös sitä, että rahaa säilyy molemilla tileillä sen mukaisesti, että siellä riittää jokapaiväisiin satunnaismenoihin ja noin suurinpiirtein saman verran ja lisäksi varaudun siihen,, jos tiedän,e ttä seuraavaksi tulee joku tonniviidensadan lasku, niin sitä varten jää rahaa yhdelle tilille tarvimatta siirrellä sitä varten. Mut siis pointti on, ettei se nyt niin tarkkaa ole. Jos joskus sattuisi, että lasknmaksun jälkeen toisen tilille ei jäisi tarpeeksi käyttörahaa, niin sitä tietenkin siirrettäisiin sinne.

Eli tossa systeemissä se, joka kuluttaa enemmän rahaa omiin menoihinsa ja pitää pienempää summaa tilillään välttyy maksamasta yhteisiä menoja? Aika outoa, koska kuitenkin molemmat käyvät töissä ja kuluttavat aikaansa rahaa tienatakseen.

Ei meillä ole ollut tuollaista ongelmaa, koska ollaan molemmat vastuuntuntoisia ja tervejärkisiä ihmisiä. Sitäpaitsi edelleenkään, meillä ei myöskänä ole "omia menoja", koska kaikki rahat on yhteisiä. Ts. jos mä ostan kivat kengät tai mies jonkun härpäkkeen jossa on paljon vilkuvia valoja, niin nekin on tavallaan yhteisiä menoja. Ts. me lähdetään jsotai nsellaisesta aika ääneenlausumattomasta ajatuksesta, että haluamme molemmat pitää huolta siitä, että myös toisella on kivaa. Ja koko muula perheellä, lapsillakin. On hyvin mahdollista, että ilman tämmöistä ajattelutapaa rahasta tulisi riitää ihan millä systeemillä hyvänsä.

No se vähän riippuu talouden yleisestä tilanteesta. Meillä on ollut aika, jolloin satasen ostos oli iso, koska kummallakaan ei yleensä ollut ylimääräistä satasta kuussa. Nykyään homma menee lähinnä niin, että muutaman satasen ostokset ovat ilmoitusasioita ("ostin tämmöisen, älä ihmettele, mihin rahat tiiltä meni"), tonnin pintaan olevista ostoksista varmistetaan etukäteen, ettei toisellakaan ole tiedossa mitään sellaista menoa (tätä varten ei tarvitse istua alas, puhelinsoitto yleensä riittää), joka yhteistaloudessa veisi nuo rahat ja olisi tätä tärkeämpi ja muutaman tonnin menoja suunnitellaan sen verran etukäteen, että yritetään yhdessä vähän säästää niihin.

Ok, toi kuulostaa tavallaan ihan järkeenkäypältä. Tietenkin neuvottelutarve riippuu siitä, kuinka paljon rahaa on. Mutta toisaalta, jos toinen ostelee päivittäin jotain pientä muutaman sadan edestä ja tällä tavoin kuluttaa palkkaansa omiin menoihinsa ja toinen taas elää säästeliäämmin niin silloinhan tuo säästelijäs maksaa säästöistään myös tuhlailevamman osapuolen menoja, kun kerta laskut maksetaan sen tililtä jolla enemmän rahaa on. Eli kuulostaa kyllä vähän epäreilulta systeemiltä.

Ks yllä, ei meillä siellä mainituista syistä ole ollut tämmöistä ongelmaa. Sitäpaitsi, jos jompikumpi tuhlaisi koko ajan, rahat äkkiä vähenisivät sen verran, että olisi tarpeen ryhtyä sopimiaan yhteisesti pienemmistä ostoksista.

parisuhteessa ja perheessä eläessä toisen puolison oleminen (osallistuminen lastenhoitoon, perhe-elämään, valvominen myöhään kun toinen haluaisi nukkua, suhtautuminen työpaikan pippaloihin, yleinen ilmapiiri, henkinen tuki jne)AINA vaikuttaa toisen puolison tienaamismahdollisuuksiin? Rahat on omia, kunhan ne on muodollisesti omalla työllä tienattu?



Me taas ollaan oltu yhdessä niin kauan, että on huomattu, että tuo "oma työ" on jokseenkin kuvitteellinen asia perheessä. (JA sanottakoon, että en puhu nyt elättinä, vaan minä tienaan meidän perheessä enemmän. Ainakin siihen asti, kunnes mies saa seuraavan harrastehommansa tulokset myytyä...)

Me ollaan oltu yhdessä 17-vuotiaista, nyt yli kolmekymppisiä, välissä muutettu kotoa, opiskeltu, ostettu eka ja toka kämppä, hankittu lapsia...eikä olla ikinä riidelty rahasta.



Tällä hetkellä olen kotona eli tuloni on minimaaliset (aina oon tienannut vähemmän mut nyt vaan kotihoidontuki ja lapsilisät). Mies sitten siirtää mulle rahaa kun tililtäni on loppumassa (eli meillä on omat tilit nimellisesti). Mua ei yhtään haittaa sanoa, että "voisit taas siirtää rahaa" tai "kohta loppuu rahat, siirrä joskus" eli en koe nöyryyttävänä tai mitään vastaavaa ;) Mä käy useimmiten ruokakaupassa, sinne menee paljon, mies maksaa useimmiten laskuja mutta voin hyvin mäkin jos oon koneella.

Eli me ei olla koskaan maksettu puoliksi tai edes tulojen suhteessa, vaan kerta kaikkiaan se maksaa jolla sattuu olla lompsa lähempänä/kortti hollilla/aikaa...Siis minä mahdollisesti myös, kun tilillä on kuitenkin aina rahaa, jota mies on sinne siirtänyt. Meillä on hyvin samankaltaiset kulutustottumukset, ei "toispuoleisia" menoja (tyyliin mies ei pelaa ja juo, tai minä pistä satasia lastenvaatteisiin tai omiini) jonka takia ehkä sit ei tuu riitaa, tai ehkä siksi ettei mies koe että mä jotenkin imen hältä rahaa -minähän se vähän tienaava olen :) Mutta siis käytän "hänen" rahojaan ihan omiin juttuihinikin, esim. askartelutarvikkeisiin, eikä siitä tuu sanomista. Ja hän toki käyttää rahaa miten haluaa, eikä mulla oo siitä huolta kun ei oo holtiton.



Meillä siis yhteiset rahat vaikka omat tilit, jos joku ymmärtää :)

meillä on kyllä omat tilit, mutta rahat on kyllä yhteisiä. Jos mun tilillä ei oo rahaa, siirrän mieheni tililtä, toisaalta, jos miehen tilillä ei oo rahaa, hän voi käyttää mun pankkikortin rinnakkaiskorttia.



Isoista neuvotellaan, pakollisista ei, esim. auton korjauksesta ei neuvotella, ku tiedetään, että se on pakollista, ku täällä maalla on pakko olla toimiva auto.



Avioliiton alussa käytiin yks kiivaampi keskustelu rahasta, ku mies oli työttömänä kuukauden ja ei olis halunnu käyttää mun tienaamia rahoja. Totesimme vaan sitten, että mikä on mun on sun ja mikä on sun on mun. Sillä ollaan menty. Ja hyvin pärjätty.



Olis siis oikeasti ihan sama, jos vaikka rahat menis yhdelle tilille vaan..

Ei meillä ole ollut tuollaista ongelmaa, koska ollaan molemmat vastuuntuntoisia ja tervejärkisiä ihmisiä. Sitäpaitsi edelleenkään, meillä ei myöskänä ole "omia menoja", koska kaikki rahat on yhteisiä. Ts. jos mä ostan kivat kengät tai mies jonkun härpäkkeen jossa on paljon vilkuvia valoja, niin nekin on tavallaan yhteisiä menoja. Ts. me lähdetään jsotai nsellaisesta aika ääneenlausumattomasta ajatuksesta, että haluamme molemmat pitää huolta siitä, että myös toisella on kivaa. Ja koko muula perheellä, lapsillakin. On hyvin mahdollista, että ilman tämmöistä ajattelutapaa rahasta tulisi riitää ihan millä systeemillä hyvänsä.

että käyttää palkkaansa omiin menoihinsa, jos kerta elää sellaisessa tilanteessa että sitä rahaa on laittaa näihin menoihin? Ja miten mun 390 euroa maksaneet kengät on miehenikin menoja? Entä hänen reissunsa Lappiin poikien kanssa? Miten se on minun menoni? Eihän tällaisista menoista nauti kuin se toinen osapuoli. Siltikö ne on "yhteisiä"?

Meillä on molemmilla kivaa ilman yhteisiä rahojakin. Minä esimerkiksi olen tässä kuussa hankkinut laskettelukypärän (200 euroa), parit kengät (500 euroa) ja pyöräilykengät (150 euroa) kaikki heräteostoksina ilman, että olen mieheni kanssa asiasta neuvotellut. Silti säästöön jäi vielä toistakymmentä tuhatta euroa rahaa. Mieheni sitä vastoin lähti omilla rahoillaan pitkäksi viikonlopuksi laskettelemaan Lappiin. En tiedä, paljonko hänen tilillään on rahaa mutta oletettavasti riittävästi, kun koskaan ei ole tarvinnut asiasta keskustella. Eikä riidellä.

Rahariitoja ei ole, joskus tulee erimielisyyksiä sen käytöstä mutta riidoiksi asti eivät pääse. Meillä on aika samanlainen rahankäyttötyyli; ensin maksetaan vuokra ja vesi/sähkölaskut, sitten ostetaan ruokaa ja lopuilla maksetaan muut laskut + ylimääräiset jutut. Eli sellaista tilannetta ei periaatteessa voi tulla, jossa toinen olisi esim. tuhlannut tulevat vuokrarahat omaan juttuunsa.



Mies saa palkkaa, minä tukia. Molempien rahat tulevat omille tileille, nettipankin kautta niitä sitten siirrellään joko säästöön, käyttötilille tai vaikkapa lapselle. Molemmat saavat käyttää "hömppään" tietyn summan kuukaudessa, summa on aina sama ja siitä on pidetty kiinni. Onneksi mieheni ei pelaa rahapelejä, juo tai polta niin ei ole turhia menoja juurikaan. Joskus pistää haisemaan ostaessaan kirjoja tai elokuvia, mutta minultakin menee satunnaisesti kampaajalle tukku rahaa.

teillä ei sitten oteta huomioon sitä, että parisuhteessa ja perheessä eläessä toisen puolison oleminen (osallistuminen lastenhoitoon, perhe-elämään, valvominen myöhään kun toinen haluaisi nukkua, suhtautuminen työpaikan pippaloihin, yleinen ilmapiiri, henkinen tuki jne)AINA vaikuttaa toisen puolison tienaamismahdollisuuksiin? Rahat on omia, kunhan ne on muodollisesti omalla työllä tienattu?

Me taas ollaan oltu yhdessä niin kauan, että on huomattu, että tuo "oma työ" on jokseenkin kuvitteellinen asia perheessä. (JA sanottakoon, että en puhu nyt elättinä, vaan minä tienaan meidän perheessä enemmän. Ainakin siihen asti, kunnes mies saa seuraavan harrastehommansa tulokset myytyä...)

Siis miten ihmeessä yhteiset vapaa-ajan tekemiset vaikuttaa toisen tienaamismahdollisuuksiin? Jaa että jos ei tarttis mennä puolison duunipaikan pikkujouluihin niin voisin olla tienaamassa rahaa omalla työpaikalla, vai? Tai että jos mies valvoo yötä myöden koneella olohuoneessa ja minä nukun makuuhuoneessa, niin se on jotenkin toisen tienaamismahdollisuuksista pois. Miten ihmeessä? Mä en käsitä nyt ollenkaan.

Omat tilit mutta yhteiset rahat on ollut aina. Yhteen mentiin kun molemmat olivat kädestä suuhun täysin varattomia opiskelijoita. Kovin kaukana ei tuosta tilanteesta olla kyllä vieläkään. Vieläkin meillä se satasen ostos on sen verran iso että siitä miehelle vähintäänkin ilmoitan. Me molemmat ollaan aika harkitsevaisia ostoksissamme joten eipä noita yleensä yllättäen eteen edes tule vaan ostoksia mietitään muutenkin etukäteen. Ja tosiaan välillä olen myös ollut täysin miehen elättinä.



Kuun alussa meillä aina maksetaan isoimmat laskut. Samalla katsotaan mitä tileille jäi ja tasataan suuntaan tai toiseen. Homma toimii kun molemmat luottavat toisen harkintakykyyn ja arvot rahankäytössä ovat samanlaiset.

teillä ei sitten oteta huomioon sitä, että parisuhteessa ja perheessä eläessä toisen puolison oleminen (osallistuminen lastenhoitoon, perhe-elämään, valvominen myöhään kun toinen haluaisi nukkua, suhtautuminen työpaikan pippaloihin, yleinen ilmapiiri, henkinen tuki jne)AINA vaikuttaa toisen puolison tienaamismahdollisuuksiin? Rahat on omia, kunhan ne on muodollisesti omalla työllä tienattu? Me taas ollaan oltu yhdessä niin kauan, että on huomattu, että tuo "oma työ" on jokseenkin kuvitteellinen asia perheessä. (JA sanottakoon, että en puhu nyt elättinä, vaan minä tienaan meidän perheessä enemmän. Ainakin siihen asti, kunnes mies saa seuraavan harrastehommansa tulokset myytyä...)

Siis miten ihmeessä yhteiset vapaa-ajan tekemiset vaikuttaa toisen tienaamismahdollisuuksiin? Jaa että jos ei tarttis mennä puolison duunipaikan pikkujouluihin niin voisin olla tienaamassa rahaa omalla työpaikalla, vai? Tai että jos mies valvoo yötä myöden koneella olohuoneessa ja minä nukun makuuhuoneessa, niin se on jotenkin toisen tienaamismahdollisuuksista pois. Miten ihmeessä? Mä en käsitä nyt ollenkaan.

Mä käsitän. Jos mulla on viikonloppuna joku meno, niin miehen pitää hoitaa lasta, ja silloin mies ilmoittaa duuniin 45 vrk ennen, että viikonloppu x on oltava vapaana. Viikonlopuista saa paremman tienestin, eli joo, ansionmenetys se hänelle on.

Mutta tästä huolimatta meillä on omat tilit ja omat asuntolainat. Hyvin toimii.

nro 14

Mä käsitän. Jos mulla on viikonloppuna joku meno, niin miehen pitää hoitaa lasta, ja silloin mies ilmoittaa duuniin 45 vrk ennen, että viikonloppu x on oltava vapaana. Viikonlopuista saa paremman tienestin, eli joo, ansionmenetys se hänelle on.

Mutta tästä huolimatta meillä on omat tilit ja omat asuntolainat. Hyvin toimii.

nro 14

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että teillä tehdään vuorotyötä ja teillä on lapsia.

Meillä on molemmat töissä vain arkisin ilman mitään vuorolistoja. Ja meillä ei ole lapsia, joiden hoito hankaloittaisi työntekoa. Eli meillä "oma työ" ei todellakaan ole mikään kuvitteellinen asia, vaan ihan oikeasti oma työ johon se, kuinka vapaa-aika käytetään ei vaikutta pätkän vertaa.

yleinen mentaliteetti on se, että mies tienaa ja nainen päättää mihin rahat käytetään. Tätä kutsutaan "yhteiseski yritykseksi".

voi myös pistää "minimiin" eli maksaa kaikki mahdolliset käteisellä tai säästää niihin etukäteen niin niitä ei pääse niin paljoa kertymään. meillä on vaan autoihin lainat,vuokra,sähkölasku,puhelimet,netti ja 3kk välein vakuutusmaksut kuukausittaiset laskut ja säästöön ja käytettäviksi jää ihan hyvin..eikä riitoja..