Onko muita pareja, jotka eivät koskaan riitele rahasta?

Kumpikin tekee työtä perheen eteen eikä erotella kuka tienaa mitä. Kaikki saa nauttia samalla tavalla yhteisestä hyvästä, ja jos rahapula joskus tulee, sekin selvitetään kimpassa.

Yhteiset rahat ovat olleet noin parikymmpisistä asti, kohta 20 vuotta. Helpottava tekijä on se, ettemme ole kamalia materialisteja olleet, molemmat ovat järkeviä ja säästäväisiä, ja nykyään rahaa on sen verran paljon, että sitä riittää ihan hyvin järkeviin juttuihin. Ongelmia tulisi, jos rahankäyttötottumukset eroaisivat hyvin rajusti toisistaan.

yhdessä ollaan oltu 20v eikä koskaan ole tullut mieleenkään riidellä rahasta. Miksi riideltäiskään kun ne ovat täysin yhteiset. Muka se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle jne...kukin tavallaan. Sitä en kyllä ymmärrä että parisuhteessa eletään täysin kahta eri taloutta eli juurikin niin että kukin maksaa kaikki omat laskunsa ja tuhlaa vain omia rahojaan.

mikä todennäköisesti johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että rahaa on aina ollut riittävästi. Jos taloudellisesti olisi tiukkaa, luultavasti erimielisyyksiäkin ilmenisi. Ja meillä on erilliset rahat, se maksaa, joka jaksaa.



Puute ja niukkuus aiheuttavat usein kireyttä. Pikkulapsiperheissä ei ole tavatonta kiistellä ajankäytöstä, koska omaa aikaa ei riitä ylen määrin, ei ainakaan samalla tavalla kuin ennen esikoisen syntymää.

Menimme yhteen parikymppisinä, ja siitä lahtien olemme maksaneet kaiken puoliksi. Meillä on omat tilit, omat palkat ja omat lainat 50/50-omisteiseen ensiasuntoon. Laskut tulevat käytännössä minulle (koska mies on näissä asioissa huomattavasti huolimattomampi) ja maksan ne omalta tililtäni. Joka kuukausi lähetän miehelleni sähköpostissa yhteenvedon sen kuun kuluista ja hän siirtää oman osuutensa minulle. Jäljelle jäävät rahat kumpikin käyttää mieleisellään tavalla toiselta kyselemättä, minä shoppailen kenkiä ja mies polkupyöriä :)



Elintasomme on kuitenkin käytännössä sama ja sopivan korkea, jos joku täällä epäilee että toinen meistä elää köyhyydessä ja toinen yltäkylläisyydessä.

on kaikki omaisuus yhteistä. Palkat menevät yhteiselle tilille, jolta hoidetaan maksut. On sovittu, että isommista hankinnoista keskustellaan etukäteen. Koskaan ei tule rahasta riitaa.

Yhteinen tili, asuntolaina jne. Nyt tulot on ok, mutta aiemmin kärvisteltiin hyvin vähällä, kun olin hoitovapaalla.



Kun on samanlaiset rahankäyttötottumukset, on täysi luotto toiseen raha-asioissa. Perusmenot menee aina, molemmat saa ostaa pikku ostoksia omin päin, ja isommista neuvotellaan/informoidaan toista.

se vaan on et meilläkin se maksaa kellä on.ajatella et jotkut käyttää oikeesti jotain excel-taulukoita ja pitävät kirjaa. muuten ihan jees mut ei oikein sovi lapsiperheelle minusta jos kahdestaan elettäs niin voishan sit kustannukset laittaa puoliksi mut ei se lapsiperheelle sovi varsinkaan jos toinen on pienempituloinen tai lasten kanssa kotona. pääasia et ruokaa on, laskut maksettu, lapsilla vaatteet ja vähän säästöönkin ja itselle jotain kivaa..

Meillä on yhteiset rahat sillä tavalla, että on omat tilit ja kummallakin käyttöoikeus niihin. Kun laskuja tulee, minä maksan ne siltä tililtä, millä vaikuttaa olevan siihen sopivammin rahaa. Meidän kaikki omaisuus on molempien nimissä, paitsi autot on molemmilla omat. Ollaan oltu yhdessä köyhistä parikymppisistä asti ja kaikki luotu yhdessä.

12 vuotta, palkat menee yhteiselle tilille. Minä olen tuhlaavaisempi ja mies säästäväinen. Ihan muutaman kerran mies on ottanut puheeksi rahankäyttöni, mutta vaiennut, kun olen ehdottanut että hän voisi tästä eteenpäin huolehtia lasten vaate- ja tarvikehankinnat ja suunnitella viikon ruokaostokset. Eli ei meilläkään todella riidellä rahasta. Isommista hankinnoista keskustelemme tietysti yhdessä.

ei koskaan ole tarvinnut riidellä rahasta kun ollaan aina ostettu ja maksettu yhteisistä. Kumpikin osaa taloudellisen ajattelun eikä siis tarvetta kyttäillä toisen ostoksia. Isommista ostoista neuvotellaan.

Moni sanoo, että yhteistaloudessa se maksaa jolla on rahaa. Mutta mitäs jos molemmilla on hyvin rahaa? Kumpi silloin maksaa? Aina se, jolla on joku tonni enemmän tilillä vai?



Entä nämä "isommat hankinnat" joista neuvotellaan? Millaisia juttuja ne on? Neljänsadan euron kekiä? Laskureissua Lappiin poikien kanssa? Vai koskeeko se vain oikeasti isoja hankintoja kuten autoja ja purjeveneitä? Oikeastiko haluatte istua alas miehenne kanssa keskustelemaan, jos näette jotain kivaa kaupassa? Minä ainakin ostan sen siltä istumalta, jos talouteni antaa myöden!



t. aikaisemmin vastannut, jolla omat rahat

Omat rahat meilläkin, ja toimii mainiosti. Asuntojen hankinnat on keskusteltu yhdessä, muuten molemmat maksaa omat kulunsa. Sähkölaskut ja lapsen kulut about puoliksi.



Mulla ei ole koskaan ollut yhteistä tiliä miehen kanssa, ei nykyisen eikä aiemmin avomiehen, ja mulla on hyvät tulot, niin haluan itse päättää mitä rahoillani hankin. Mieheni on huipputuloinen, joten hän ei todellakaan eurosenttejä laske.

eli ei tuo yhtään rahaa taloon, eikö muka tule koskaan riitaa...

Mutta yhteinen talous. Ei kauheasti eritellä, siinä ne laskut on vain vuosien mittaan langenneet jommalle kummalle. Sut tasan taitaa mennä, ehkä mies maksaa enemmän, mutta on hänelle jonkinverran parempi palkka. Mekin oltiin yli 30v kun tapasimme. Rahasta ei ole koskaan riidelty, vaikka joskus on ollut tiukkoja kausia. Mies oli suhteen alussa usemman vuoden työtön tai osaviikkotöissä, ei saanut työttömyyskorvausta.

Siivous on aihe, josta tulee riitaa_.-)

Moni sanoo, että yhteistaloudessa se maksaa jolla on rahaa. Mutta mitäs jos molemmilla on hyvin rahaa? Kumpi silloin maksaa? Aina se, jolla on joku tonni enemmän tilillä vai?

Öh siis kun ne rahat ajatelaan yhteisiksi siitä huolimatta, kumman tililla ne on, niin sillä ei oikeastaan ole väliä, kumpi maksaa. Mutta mä kun maksan näitä laskuja, mietin yleensä myös sitä, että rahaa säilyy molemilla tileillä sen mukaisesti, että siellä riittää jokapaiväisiin satunnaismenoihin ja noin suurinpiirtein saman verran ja lisäksi varaudun siihen,, jos tiedän,e ttä seuraavaksi tulee joku tonniviidensadan lasku, niin sitä varten jää rahaa yhdelle tilille tarvimatta siirrellä sitä varten. Mut siis pointti on, ettei se nyt niin tarkkaa ole. Jos joskus sattuisi, että lasknmaksun jälkeen toisen tilille ei jäisi tarpeeksi käyttörahaa, niin sitä tietenkin siirrettäisiin sinne.

Entä nämä "isommat hankinnat" joista neuvotellaan? Millaisia juttuja ne on? Neljänsadan euron kekiä? Laskureissua Lappiin poikien kanssa? Vai koskeeko se vain oikeasti isoja hankintoja kuten autoja ja purjeveneitä? Oikeastiko haluatte istua alas miehenne kanssa keskustelemaan, jos näette jotain kivaa kaupassa? Minä ainakin ostan sen siltä istumalta, jos talouteni antaa myöden!

No se vähän riippuu talouden yleisestä tilanteesta. Meillä on ollut aika, jolloin satasen ostos oli iso, koska kummallakaan ei yleensä ollut ylimääräistä satasta kuussa. Nykyään homma menee lähinnä niin, että muutaman satasen ostokset ovat ilmoitusasioita ("ostin tämmöisen, älä ihmettele, mihin rahat tiiltä meni"), tonnin pintaan olevista ostoksista varmistetaan etukäteen, ettei toisellakaan ole tiedossa mitään sellaista menoa (tätä varten ei tarvitse istua alas, puhelinsoitto yleensä riittää), joka yhteistaloudessa veisi nuo rahat ja olisi tätä tärkeämpi ja muutaman tonnin menoja suunnitellaan sen verran etukäteen, että yritetään yhdessä vähän säästää niihin.

Sitä on vähän ja se on yhteistä, ei riitoja.

ja samalla systeemillä on menty myös opiskeluajat, työttömyysjaksot ja vanhempainlomat. Ei ongelmia eikä riitoja nyt 21 vuoteen.

Ollaan menty yhteen rahattomina opiskelijoina. Vuosien varrella ollaan aina suhteutettu yhteisten menojen maksut tuloihimme niin että se joka tienaa enemmän, maksaa suhteessa enemmän. Lisäksi molemmilla on omaa rahaa, vaikka ei sitä kummemmin pidetä erilllään yhteisistä rahoista. kummallakaan ei ole omaa kallista harrastusta tai ostomaniaa, mikä helpottaa tässä.

on aika painokkaasti sanottu, mutta kutakuinkin. On meillä ollut joskus jotain pientä erimielisyyttä esimerkiksi remontin laajuudesta tai muuta, mutta arjen rahankäytössä ei ole ongelmia (eikä muussakaan, mitään suurta draamaa tai ylitsepääsemätöntä).



Rahat ovat yhteisiä, omaisuus on yhteistä.