Lue keskustelun säännöt.
Saako lapsi puhua uskonnosta?
07.01.2012 |
Olemme uskovainen perhe, joka käy kirkossa. Olen ajatellut, että lapset saavat puhua toisille lapsille esim. kirkossa käymisestään kuten harrastuksestaan - vaikka, että kirkossa teimme sitä tai tätä tai siellä sanottiin näin, mitä nyt lapsi haluaakaan sanoa kaverilleen.
Saako mielestänne lapsi puhua näin, ja jos ei, miksi ei. Luonnollisesti ei haluta hankaluuksia lapselle, mutta tuntuisi tyhmältä mennä sanomaan, että kenellekään et sitten puhu mitään tästä asiasta, kun se - uskonto - on kuitenkin osa lapsen arkea.
Kommentit (27)
Rakasta läimmäistäsi kuten itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakasta läimmäistäsi kuten itseäsi.
ymmärtää lauseen sisältöä. Kohtuuton vaatimus muuten lapselle. Lapsella on oikeus olla vain lapsi ei mitään muuta. Ja tällä tarkoitan että lapsen ei tule saarnata asioita joista ei vielä ymmärrä yhtään mitään.
Rakasta läimmäistäsi kuten itseäsi.
Onko se sitten rakastamista, jos vanhemmat laittavat sanatkin valmiiksi lapsensa suuhun .
Mistäs tiedät vaikka lapsesi haluaisi olla buddhalainen, jos saisi siihen mahdollisuuden. Tai taolainen.
Rakasta läimmäistäsi kuten itseäsi.
Aika harva rakastaa edes itseään oikealla tavalla.
meillä uskovainen perhe eikä meillä sensuroida Jeesus sanaa mutta ei myöskään tuputeta.Lapsen ateisti kaveri sanoi lapselle että Jumalaa ei ole lapseni sanoi hänelle että sinun mielestä eiole mutta minun mielestä on....ja ton jälkeen olivat jatkaneet leikkiä normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opeta lapsellesi että on muitakin tapoja uskoa ei vain teidän tapa. Kerro että muiden vakaumusta on kunnioitettava ja muiden tapa uskoa on toisenlainen ei kuitenkaan väärä.
Koska jos on uskova kristitty (tai mikä tahansa), niin yleensä silloin juuri ajattelee, että muiden tapa uskoa on väärä. Tai niin ainakin pitäisi ajatella.
Mutta en minä niin lapselle sanoisi. Muotoilisin asian varmaan niin, että "Minä uskon näin ja X uskoo eri tavalla. Meidän pitää kunnioittaa toistemme uskoa."
Ap:lle: totta kai lapsesi saa sanoa, että kävi kirkossa tms. Olen kyllä itse miettinyt samoja kysymyksiä. Lapsille on luettu lasten Raamattua, ja saattavat ihan hyvin muille lapsille selittää, että Jeesus teki ihmiset (pieniä teologisia sekaannuksia, juu). Toisaalta meillä on luettu kirjoja, joissa on kerrottu alkuräjähdyksestä ja dinosauruksista, eivätkä lapset ole vielä ihmeemmin alkaneet miettiä, kumpi on oikein. Ajattelevat varmaan Raamatun kertomuksia kuitenkin enemmän kertomuksina. Näistä sitten tapaus kerrallaan jutellaan ja pohditaan yhdessä. Mutta siis en tiedä, millaisia reaktioita herättävät toisissa lapsissa. jotenkin ajattelen, että sitä oppii sitten varovaisemmaksi, jos kerran joku naureskelee. En ainakaan kiellä lapsia puhumasta uskostaan.
että olet vastuuussa sanomisista. Lapsi ei ole vastuussa vanhemmat kylläkin.. lapsi on syyntakeeton