Lue keskustelun säännöt.
"Yllätysraskaana", mies olisi innoissaan jos tietäis, minä en...
07.01.2012 |
Meillä on neljä lasta ja mies on useaan otteeseen puhunut, että hän haluaisi vielä viidennen. Minä sen sijaan en ole lämmennyt ajatukselle.
En vaan enää jaksais yhtään kertaa olla raskaana ja sitä vauva-aikaa. Lapsi olisi kyllä toisaalta tervetullut, mutta haluaisin hänet vasta isompana, noin 3-vuotiaana. Meillä jokaisen lapsen kanssa eka 3v on ollut ainakin minusta jotain aivan kauheaa. Kaikki ovat olleet itkuisia, kuka mistäkin syystä ja on joutunut valvomaan ja nyt sitten noiden valvomisten takia en enää osaa nukkua kunnolla vaan uneni on aina sellaista sanoisinko koiran unta.
Nyt sitten pari viikkoa sitten aloin ihmettelemään, kun menkat ei ole alkaneet. Ne alkavat minulla yleensä aika tarkasti samaan aikaan. Miehelle en mitään puhunut, koska tiesin hänen innostuvan ja se lisäisi vain omaa ahdistustani. Muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin ja sen jälkeen olen ollut aivan paniikissa. En halua enää yhtään lasta ja jos kerron miehelle, että meille ois tulossa ns. yllätysvauva, mutta en halua sitä niin tiedän hänen pettyvän. Tästä ei ole kauankaan kun mies kyseli, josko olisin halukas viidenteen lapseen ja vastasin taas kieltävästi.
Mutta en kyllä voi tehdä aborttiakaan miehen tietämättä. Jos se joskus paljastuu, niin se on aivan varmasti liittomme loppu enkä haluaisi kyllä valehdellakaan miehelle. Nytkin ahdistaa, kun en ole saanut kerrottua miehelle raskaudesta ja ahdistaa, kun siitä pitäisi kertoa ja tiedän mieheni halun viidennestä ja itse en halua...
Kommentit (27)
otan osaa. Mut onhan sun PAKKO kertoa miehelle, en mä ainakaan pystyisi pitämään näin isoa asiaa salassa. Varsinkin jos keskeytys tehdään pillereillä, niin sä olet kyllä niin kipeä et mieskin huomaa.
Ei kai sun auta kuin kertoa, teet sitten mitä teet. Kriisi edessä kuitenkin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aborttia salaa.
Voisitteko miehen kanssa sopia, että hän jää 105 (?) päivän kuluttua synnytyksestä hoitamaan vauvaa ja sinä menet töihin?
Mies oli tosi innoissaan kun kerroin hänelle raskaudestani. Tuota osasin kyllä odottaakin, koska on sitä viidettä lasta toivonut jo hyvän aikaa...
Kerroin miehelle myös omista tunteistani ja siitä, etten ole tästä raskaudesta lainkaan innoissani vaan ennemminkin kauhuissani. Mies oli vähän yllättynyt, mutta ainakin jonkin verran ymmärsi, kun kerroin hänelle, miksi en olisi halunnut viidettä lasta. En vaan enää yksinkertaisesti jaksais olla raskaana enkä myöskään jaksaisi sitä vauva-arkea, joka aiempien kanssa on ollut painajaismaista.
Kerroin miehelleni myös miettineeni aborttia, mutta kuten arvasin, niin mies ei halua, että vauva tapettaisiin ja pelkäänpä, jos teen tuon abortin, niin se tulee pilaamaan liittomme. Pelkään kyllä sitäkin, että tämä viides vauva pilaa liittomme, koska se univelka saa minusta oikeasti aivan hirveän ihmisen.
Keskusteltiin myöskin siitä, että jos mies hoitaisi vauvaa mahdollisimman paljon tämän synnyttyä ja jäisi esim. kotiin vanhempainvapaalle heti kun se on mahdollista. Mies oli suostuvainen, kuten aavistelinkin ja olo nyt on vähän parempi kun ei enää tarvitse salailla tai miettiä, miten mies reagoi jne.
Että varmaankin tämän lapsen pidämme, vaikka en vieläkään ole yhtään innoissani tästä raskaudesta enkä hihku ilosta odotellessa pahoinvointia ym. ikäviä raskausoireita. Neuvolaan tarvitsis soittaa ja varata aikaa jne.
ap
meille tulossa "yllätysnelonen", ja olin myös lähinnä kauhuissani asiasta. Ultrissa toivoin ettei kohdussa mitään näkyisikään jne. Abortti tuntui (sen aiemmin kokeneena) ajatuksena mahdottomalta, mikä ehkä enemmän lisäsikin omaa pahaa oloani -ei ollut edes vaihtoehtoja! Aiemmat raskaudet on olleet vaikeita ja jaksaminen ensin raskausajan ja myöhemmin sitten vauvan ja pienen kolmosen kanssa pelottivat. En edes saanut kerrottua asiasta oikein kenellekään.
Vasta n rv 17 asia alkoi tuntua ensimmäisiä kertoja hyvältä. Tämän jälkeen olemme saaneet lähipiiristä 5 vauvauutiset, jotka kaiki osuvat aika samoihin aikoihin kanssamme. Jos keskeytyksen olisi tehnyt, siitä kulkisi muistutuksia mukana läpi elämän.
Nyt olen jo onnellinen yllätysvauvasta, ja raskauskin on osoittautunut helpommaksi kuin yksikään aiemmista. Ken tietää, ehkä vauvakin?
Välillä vieläkin pelottaa oma jaksaminen, tottakai, mutta eiköhän kaikki järjesty sitten aikanaan.
En oikein muuta osaa sanoa kuin anna itsellesi lupa noihin kaikkiin tunteisiin. Puhu niistä miehellesi, vaikka mies ei aina tajuaisikaan. Kyllä se itku iloksikin muuttuu, kunhan olet saanut pahan olosi käsiteltyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta paljon tsemppiä Ap:lle!!!
Kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy.
Minulla on kaikki raskaudet olleet vaikeita. Niitä tässä nyt kummemmin erittelemättä. Viimeinen oli yhtä kidutusta alusta loppuun (vaikka vauva oli toivottu). Missään vaiheessa en pystynyt ajattelemaan vauvan syntymää ja sitä palkintoa. Yritin vaan selvitä meneillään olevan päivän tai yön.
Periaatteessa voisin haluta vielä lapsia mutta yhtään raskautta en enää kestäisi.
Meillä kahden ensimmäisen vauva-aikakin oli tosi rankkaa. Joten tiedän miltä sinusta tuntuu.
Tämän kolmannen kohdalla en osannut odottaa muuta mutta nyt vauva-aika on ollut ihan erilaista. =)
Ihanaa kun sain kokea helponkin vauvan.
Voimia Ap:lle!
Mutta paljon tsemppiä Ap:lle!!!
Kyllä kaikki vielä hyväksi kääntyy.
Minulla on kaikki raskaudet olleet vaikeita. Niitä tässä nyt kummemmin erittelemättä. Viimeinen oli yhtä kidutusta alusta loppuun (vaikka vauva oli toivottu). Missään vaiheessa en pystynyt ajattelemaan vauvan syntymää ja sitä palkintoa. Yritin vaan selvitä meneillään olevan päivän tai yön.
Periaatteessa voisin haluta vielä lapsia mutta yhtään raskautta en enää kestäisi.
Meillä kahden ensimmäisen vauva-aikakin oli tosi rankkaa. Joten tiedän miltä sinusta tuntuu.
Tämän kolmannen kohdalla en osannut odottaa muuta mutta nyt vauva-aika on ollut ihan erilaista. =)
Ihanaa kun sain kokea helponkin vauvan.
Voimia Ap:lle!
ja ap kärvistelee taas univeloissaan. Vai kärvisteleekö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää univelkaa on, koska vauva heräilee melko usein öisin, ei onneksi ole yhtä itkuinen kuin aiemmat lapsemme.
Mieheni on nyt vauvan kanssa kotona, minä palasin töihin marraskuussa, jolloin vauva oli 4kk ikäinen.
Vauvan synnyttyä hän valloitti heti minun sydämeni ja näin jälkikäteen oon välillä miettinyt, että miten olen voinut edes harkita aborttia. En siis onneksi kadu päätöstämme pitää vauva, vaikka jonkin verran raskasta on tämä alku ainakin ollut.
ap
mitä ap:lle kuuluu? vieläkö palstailet? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievää univelkaa on, koska vauva heräilee melko usein öisin, ei onneksi ole yhtä itkuinen kuin aiemmat lapsemme.
Mieheni on nyt vauvan kanssa kotona, minä palasin töihin marraskuussa, jolloin vauva oli 4kk ikäinen.
Vauvan synnyttyä hän valloitti heti minun sydämeni ja näin jälkikäteen oon välillä miettinyt, että miten olen voinut edes harkita aborttia. En siis onneksi kadu päätöstämme pitää vauva, vaikka jonkin verran raskasta on tämä alku ainakin ollut.
ap
mitä ap:lle kuuluu? vieläkö palstailet? ;)
aika ahdistavaa tämäkin on kun koittaa pitää tätä salassa ja omat ajatukset menee jotain vuoristorataa...
Mies on nyt pari päivää vielä poissa kotoa, mutta kunhan hän kotiutuu niin sitten on pakko kertoa ja katsotaan sitten mihin ratkaisuun päädytään.
ap
otan osaa. Mut onhan sun PAKKO kertoa miehelle, en mä ainakaan pystyisi pitämään näin isoa asiaa salassa. Varsinkin jos keskeytys tehdään pillereillä, niin sä olet kyllä niin kipeä et mieskin huomaa.
Ei kai sun auta kuin kertoa, teet sitten mitä teet. Kriisi edessä kuitenkin. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasyy ollut se, että aiemmat lapset ovat huonosti kelpuuttaneet pullon, niin en ole pitkiä aikoja voinut olla poissa.
Isänä mies on aivan loistava ja jo vauva-aikana on ollut erittäin osallistuva eli en kyllä siinä mielessä epäilisi, etteikö mies pärjäisi ja ehkä jopa haluaisikin jäädä kotiin. On aiempienkin lasten kanssa ollut kotona putkeen puolisen vuotta, mutta se on tapahtunut kun lapsi ollut 9kk-1v.
Tuosta vaihtoehdosta voisi ainakin keskustella, kunhan nyt saan kerrottua edes tästä raskaudesta. Tuntuu vaan niin pahalta kun tiedän mieheni innostuvan ja itse olen lähinnä kauhuissani...
ap
aborttia salaa.
Voisitteko miehen kanssa sopia, että hän jää 105 (?) päivän kuluttua synnytyksestä hoitamaan vauvaa ja sinä menet töihin?
tai yhden kerran hutiloinnista tulin raskaaksi.
Mies oli sanonut aikaa sitten että ei enempää lapsia, että neljä riittää. Itse olin kahden vaiheilla, vaikka raskaus aika on kamalaa.
Mutta eipä se sitten vaikuttanut mihinkään mitekään. Tulevaisuus hieman jännittää, mutta nyt ihan innoissaan kumpikin odotamme vauvaa.
Ehkä sinäkin vielä innostut ajatuksesta. Mieti: se olisi taatusti yhtä ihana ja raskas ja suloinen kuin kaikki edellisetkin lapsesi itkuista huolimatta. Tulevaisuudessa saat nauttia isosta lastenlasten katraasta jne. toivottavasti. =)
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole aborttia tekemässä salaa mieheltäni, vaikka sen aloituksessa mainitsinkin. Tiedän raskauden olevan niin suuri asia, että siitä on päätettävä yhdessä pidetäänkö vauva vai ei.
ap
et ansaitsis iitä aiempiakaan
Ja miten voit edes ajatella aborttia, jos tiedät miehesi haluavan vielä lapsen? Miehesi tuskin sitä hyväksyisi ja saattaisitte hyvinkin erota sen takia ja taas olisi monta pahoinvoivaa lasta!
Ja miten voit edes ajatella aborttia, jos tiedät miehesi haluavan vielä lapsen? Miehesi tuskin sitä hyväksyisi ja saattaisitte hyvinkin erota sen takia ja taas olisi monta pahoinvoivaa lasta!
On lapseton! Ihminen joka vastaa noin tökerösti ei ole ansainnut hänkään lapsia. Taitaa olla aikamoinen ääliökääpiö.. Aloittaja kirjoitti ihan oikeasta huolesta!
Jotenkin oon vaan lukenut niin monia tapauksia missä aborttikin jää kaivelemaan sisuksiin, jopa koko loppuelämän ajaksi. :`( ... "vauva-ajan kidutus" kestää sentään vaan sen kolmisen vuotta.
Ymmärrän hyvin tunteesi.
Itsekin sain yllätysvauvan ja tunteet välillä vaihdelleet. niin raskasta, mutta myös rakasta.
Kuinka vanhoja isommat lapsesi ovat? Olisiko yhtään innokkaita taaperon viihdyttäjiä jo perheessänne?
Voimia ratkaisuusi!! Ei sun tarvitse eikä pidä kieltää tunteitasi, vaikkaa miehesi tuntisikin toisin.
Vauva-ajan raskaus on Raskautta.
Mun mielestä raskaus vasta super raskasta onkin.
Niin isoja päätöksiä. Voimia nyt sulle toivotan ison kimpun
olen lukenut siitä, että se abortti saattaa jäädä "kummittelemaan" loppuiäksi. Ja itse olen aina vastustanut aborttia, ellei sitten ole syynä esim. äidin henki vaarassa tmv.
Meidän nuorin on kohta 3v ja vanhin 9v eli kyllähän näistä isommista lapsista olisi seuraa vauvalle, esikoinen ehkä jopa "hoitaisi" vauvaa.
Huomenna pitäisi sitten miehelle kertoa, sitten ei ainakaan enää ahdistaisi. ettei mies tiedä. Tiedän hänen innostuvan enkä ole ollenkaan varma ymmärtääkö miksen minä ole innoissani vaan lähinnä kauhuissani. Mutta keskusteltava tästä on ja päätettävä sitten jotain, joka on molemmille ok.
ap
Jotenkin oon vaan lukenut niin monia tapauksia missä aborttikin jää kaivelemaan sisuksiin, jopa koko loppuelämän ajaksi. :`( ... "vauva-ajan kidutus" kestää sentään vaan sen kolmisen vuotta.
Ymmärrän hyvin tunteesi.
Itsekin sain yllätysvauvan ja tunteet välillä vaihdelleet. niin raskasta, mutta myös rakasta.
Kuinka vanhoja isommat lapsesi ovat? Olisiko yhtään innokkaita taaperon viihdyttäjiä jo perheessänne?
Voimia ratkaisuusi!! Ei sun tarvitse eikä pidä kieltää tunteitasi, vaikkaa miehesi tuntisikin toisin.
Vauva-ajan raskaus on Raskautta.
Mun mielestä raskaus vasta super raskasta onkin.Niin isoja päätöksiä. Voimia nyt sulle toivotan ison kimpun
Älä tee mitään muutamaan viikkoon, vaan mieti rauhassa. Keskenmenot on yllättävän yleisiä. Toisaalta vauvan odotus kestää 9kk jotta äiti olisi valmis äidiksi lapsen syntymän hetkellä.
Odotushan on ihanaa ja kamalaa...
nimimerkillä vauvakuumetta vai ei, en tiedä kun niin monta "niinmuttaa"