¤*¤ KISSANKULMAN NAISET JA TAMMIKUU -12 ¤*¤

Nani: Torstaina on aamusta hyvinkäällä se ultra ja voit varmaan kuvitella miten mulla jännittää.

Viides lapsi ja en ole varmaan ikänä ennen jännittänyt näin paljoa. Ensinnäkin, että kaikki olisi hyvin. Ainakin monotuksista päätellen vahva kaveri kun isäntäkin jo tunsi.

Mutta niin jännittää se sukupuoli, että nään jo painajaisia. Selvästi stressaan sitä ultraa ja sitä, että olemme päättäneet julkistaa raskauden ultran jälkeen. Yksi yö näin unta jossa vahingossa lipsautin äidille uutisen ennen ultraa.

Ja toissa yönä näin unta jossa menin tuohon tulevaan ultraan kaverini kanssa (hän myös on raskaana), mutta unessa hänellä oli vauva jo kapalossa sylissä, mutta sukupuolesta ei ollut vielä tietoa (tajutonta) ja no sitten se lääkäri ultrasi ja totesi, että hyvältä näyttää, mutta katsotaan vähän tarkemmin ja sitten sillä olikin mun pikkuruinen vauva kämmenellä ja se sitä tutki. Kaveri meni ja kurkkas koipien väliin ja sano, että kato kyllä tällä kikkeli on ja minä olin ihan kauhuissani ja ajattelin unessa, että no ei laiteta sitä takasin. Ja sitten kun näin sen kasvot niin tuli hirmuisen kamalan huono omatunto kun se oli niin pieni ja kaunis.

Sitten tämä sairaan sekopäinen uneni jatkui niin, että kotona haukuin miehen kun se vaan poikia kylvää ja yritin kirjoittaa ihmisille ilmoitusluontoista tekstiviestiä, mutta en saanut sanaakaan aikaiseksi ja sanoinkin miehelle, että pidetään kokonaan salassa kun se taas on poika.



Mä todella toivon, että se sukupuoli saadaan selville kun mä luulin jo käsitelleeni ja hyväksyneeni ajatuksen kummasta vaan, mutta ilmeisesti se haave toisesta tytöstä on niin lujassa, että siitä on vaikea päästää irti. Tästä vähän väliä huono-omatuntokin.



Vaatteita olen haalinut kirppikseltä pojalle, tytölle ja unisex sävyissä. On sitten varmasti kaikelle sopivan väristä. Ja pian on varmaan viime vuosien Lindexin koko kietaisubody valikoima koossa joka kuosissa ja sävyssä. Ne on niin hyviä.



Tuleppa Nani sitten ensi viikolla kertomaan niitä ultra kuulumisia. Toivottavasti on oikeassa paikassa ja voit lähteä lomalle hyvällä mielellä. =)

Sirppana: Voi että :) jaksuja siis huomisen ultran ootteluun! Tuuthan sitte heti kertomaan mitä masuun kuului!

Koita olla tuntematta huonoa omaatuntoa tyttötoiveesta! Mun mielestä meillä on oikeus toivoa kumpaa vaan, ei se kuitenkaan himmennä mun mielestä siis rakkautta siihen lapseen vaikka hän nyt sattuisi olemaankin sitä toista sukupuolta. Itsekkin rehellisesti voin myöntää että haaveilen toisesta tytöstä. Ja kyllä samalla tunnen myös itsekkin huonoa omaatuntoa samasta asiasta. Meillähän tuo tyttö tuli kolmen pojan jälkeen ja kyllä hän on semmonen pakkaus että joka päivä saan ihailla hänen juttujaan, on niin erilainen ku nuo pojat! Ja musta ois ihanaa että hän sais kaverin, vaikka kyllä jos täällä pikkumies masussani majailee, uskon että heistä tulee ihan yhtä lailla kaverit ku että jos masussa ois tyttö...

Siis älkää ymmärtäkö väärin, mää rakastan täydestä sydämestäni noita kolmea poikaani, ne on mulle todella tärkeitä! Äitin omia pikkupoikia kaikki!

Mutta siis toivoa saa, lahja lapsi on joka tapauksessa, ei sillä sukupuolella lopulta ole mitään merkitystä siinä vaiheessa enää ku lapsen rinnalleen saa! :)

Joopajoo taas tuli melko sekava sepostus...koittakaa ymmärtää



Mulla nää raskausoireet pahenee iltaa kohden, ei siis perinteistä aamupahoinvointia ole vaan ilmeisesti tuo närästys tekee huonovointiseksi iltaa myöten. Väsy mulla ois aamusin, nukkuisin vaikka kuinka myöhään, tosin se on ihan normia mulle :)



Mitäs muille kuuluu?

Tultiin just isompien kans luistelemasta, isi kotoili Herttaisen kanssa. Varsinaista luistelua kolmeveen kans, kädestä pitäen töpöteltiin kenttä päästä päähän. Onneksi on aika leutoa, olisi tullut minulle muuten äkkiä kylmä.



Herttainen täytti maanantaina 2kk. Aika kuluu niin järkyttävän äkkiä! Kouluaisten hiihtolomaan on vajaa 2 viikkoa, vastahan oli joulu ja Herttainen uninen nyytti kainalossa... Ja samalla aika kuluu hitaasti: ehjiä yöunia odotellessa tuntu, että vauva kasvaa niiin hitaasti.



Täällä jännäiltiin noita ultria. Omasta rakenneultran odotuksesta tuntuuu olevan niiin kauan...Kesän helteitä elettiin silloin. Aika niskapoimu-ultrasta rakenneultraan tuntui sietämättömän pitkältä. Kyllä varmaan vanhemmilla on aina jonkinlainen toive tai odotus lapsen sukupuolesta, siitä huolimatta, ettei asiaan voi vaikuttaa. Ja kylllä tytöt ja pojat on tosiaan erilaisia!Meillä pojat ei varmasti huomaa minun uusia vaatteita tai kenkiä, mutta neiti jo vajaa kaksiveenä iski silmänsä uusiin kenkiin hyllyssä... Mikä rikkaus onkaan kun saa molempien kanssa touhuta. Aikanaan olin varma, että meille tulee kolme poikaa, kun sellaisia sarjoja naapurustossa on, mutta toisin kävi.



Nyt tätyy mennä syömään...



Aamuhaamu ja tyty

Pakko oli muutama rivi tulla raapustamaan tänne, kun kaikki lapset tuntuu olevan sopivasti omissa touhuissaan, ainakin hetken. Ihana huomata, että jotenkin pino tuntuu aktivoituneen, kun tulee uusia odottajia kulmille, tai pitäisikö sanoa, että vanhoja palaa takaisin *nauraa*. Sama porukka tätä pääsääntöisesti taitaa pyörittää, käydään välillä synnyttämässä ja taas ollaan takasin hetken päästä. Mut ei kai tämä kissankulma muuten olisikaan :)



Huomenna pitääkin muistaa käydä kurkkaamassa, jos saataisiin kuulla, minkä "merkkinen" mouruaja kulmille on tulossa. Toivottavasti kuullaan Sirppanalta RU-kuulumisia :)



Mä kyllä edelleen komppaan nania ja wattua noiden oireiden kanssa! Onkohan se niin, että kaksinkertainen onni takaa kaksinkertaiset oireetkin? Tänä aamuna olin viittä vaille pyörtyä vessaan ja tää pahaolo-palelu-menkkajomotus vuoron perään 24/7 on tosi tympeetä! Eilen tuli ylimääränen tk-käyntikin, kun maanantaina sain taas sellasen mahakipukohtauksen, että oksat pois! Suoli tyhjeni kertalaakista ja taas hiki päässä vapisten istuin vessassa. Ton jälkeen tuli niin karmee maha&selkäpolte, että luulin, että katkean. Särkylääkettä naamariin ja pitkälleen ja kun eilen aamulla heräsin, tuntu ettei raskausoireita tuntunut ainuttakaan. Ei huonoa oloa, rintojen arkuutta, pingottavaa alamahaa tai yhtään mitään. Olin aivan varma, että tyypit oli menetetty. Soitin siis tk:een, koska hulluna pelkäsin, että jos vuoto alkaa, mä vuodan kuiviin, ja mä olin yksin kotona näiden pienten kanssa. Ajoin sit käymään tk:ssa, ja voi ihmettä, ne jumpseet kuulu, molemmat! Mulla on aina kuulunu äänet tosi myöhään, ku on aikasemmin ollu se istukka tossa edessä ja sit noita "vatsanpeitteitä" jonkun verran, mut nyt se istukka on ekaa kertaa takana ja läskeistä huolimatta, siellä ne oli. Ei mitenkään meinaa uskoa, että niitä on siellä kaks, se on pelottavan huima ajatus edelleen...



Noista mahakrampeista, tai mitä lienevätkin, on mittari niihin aika täynnä! Mä saan niitä tasasen tappavasti ihan normioloissakin, siis kun en ole raskaana, enkä millään saa kiinni mistä ne tulee! On vaan tosi pelottavaa, kun nyt niitä on tullu useamman kerran jo ja aina seurauksena on jonkinlaiset jomotukset ja ihan yleinen täysi vetämättömyys ton "kohtauksen" jälkeen. Kohta uskalla suuhunsa laittaa juuri mitään, ku aina jännittää, että jos se taas alkaa...



Mua nani huolestuttaa, kun on niin totaalisen surkea pohjakunto jo ihan valmiiks! Muutaman sata metriä kävelee, niin on ihan hengästyny, ja mulla toi ulkona oleminen on niin olematonta, että varmaan kukaan ei ole näin lurjus siinä asiassa. Tänään olen vienyt tytön vaunuissa ulos ja siinä oli mun ulkona käynti tälle päivälle. Eilen kävelin autolle ja takasin pari kertaa sen kirkonkyläreissun vuoksi, ja siinä oli mun eilisen ulkoilut. En siis aikuisten oikeesti käy sillai olemalla ulkona ollenkaan... Mä en pidä kylmästä, eikä mulla näin mammuttikokosena ole sellasta varustustakaan, että voisin tonne mennä. Mä en omista mm. ulkohousuja ollenkaan. Mun äiti on ihan samanlainen sisäkissa muuten, ja huomaan, että toi meidän kakkonen on kanssa aika haluton olemaan pihalla ihan huvin päiten. Kaikki muut lapset onneksi rakastaa touhuta pihalla, ja lasten kohdalla olen kyllä tarkkaan huolehtinut siitä, että varusteita löytyy kelille ku kelille. Pitäis varmaan itsekin ryhdistäytyä, mutta tämä ilmiö on tosiaankin pinnalla aina kun olen ollut tällainen lihava.



Mä en kyllä häpeä tunnustaa, että näin kolmen tytön jälkeen ehdottomasti toivon sitä pikku-ukkoa, tai siis tässä tapauksessa varmaan sitten kahta, koska siitä lääkäri tuntui olevan ihan varma, että siellä yhteisellä istukalla kaverukset ovat, joten näin ollen siis samaa sukupuolta. Sitä paitsi olisihan se aika huisia, kun minun omat rakkaat kaksosveljeni, meidän pienet pojat, täyttää nyt sen 28+28 vuotta, niin nyt saataisiin uudet pienet pojat :) Minusta ihan hassua ajatella, että se millään lailla liittyisi lasten rakastamiseen, jos toivoo jompaa kumpaa. Esikoisesta aikanaan ihan hulluna toivoin poikaa, jonka sitten sainkin, ja kahden pojan jälkeen toki toivoin tyttöä, mutta olin ihan varma, että poika se on sekin. Tyttö oli ihana yllätys, mutta nyt kun Laureaa odotin, toiveissa oli enemmän se poika, mutta nyt kun katson noita neitejä pienellä ikäerolla, on tosi hyvä, että ovat tyttöjä. Varmaan on kuitenkin enemmän yhteisiä juttuja keskenään sitten kuitenkin.



Nyt on kyllä pakko lopettaa taas tää hölöttäminen ja lähtee laittamaan pieniä neitejä petiin, palataan taas :)



Maalaisomppulainen ja kaksi kaveria 13+5

ja sairastaen taas: edellinen antibiottikuuri ei tehonnu ja sain uuden kuurin poskiontelontulehdukseen. Olo on ollu ihan vetämätön pari viimistä päivää muttei voi muuta ku koittaa jaksaa. Mies on töissä ja kahella vanhimmalla lapsella hiihtolomaa. Nuorimmalla loppu just kuuri korvatulehdukseen ja muutkin yskäsiä...Tuntuu et iltasin supistaa ja kaamee väsy....no ehkä tää helpottaa ku saan vihdoin itteni terveeks..



Tervetuloa nani ja wattuvarvas :) Tulee niin mieleen teijän kirjotuksista noi omat alkuraskauden huonot olot ja kuvotus! Jaksamista siihen!



aamuhaamu: Kyllä aika tosiaan menee nopsaa! Vauvat kasvaa ja vatsat kasvaa...



Anteeks et oli aika omanapanen viesti! Pirtsakoita pakkaspäiviä kaikille :)



Tarald ja Nuppunen 29+3

Kivaa kun tänne on tullut uusia viestejä :)

Oloista, mulla on aika vähän ollut pahoinvointia, toki vielä ehtii. Väsymys ja vilu ja sit taas sellanen kuumottava olo on ja ihan päällimmäisenä, onnellisuus oon todella onnellinen :)

Haluaisin vain koko ajan puhua raskaudesta ja mietin ja pohdin kaikkea, nimiä, synnytystä jne :)



Kyllä munki mielestä saa toivoa jompaa kumpaa ja vaikkei tuliskaan se jota toivoo niin sitä joka tuli rakastaa suunnattomasti!

Meillä moni toivoo tyttöä, mieskin ja pojista kaksi toivoo poikaa, vanhin ja nuorin. Mä toivon tällä hetkellä sitä että raskaus jatkuu täysiaikaiseksi ja kaikki menee hyvin :) Meilläkun on kumpaakin niin molemmat käy, toki tyttö jos tulis niin sille olis kaikki, kun taas pojalle ei ole, vaatteita siis, mutta saahan niitä vaatteita hankittua, nimetkin on tai muutama ehdotus molemmille, tulispa molemmat kerralla ;)



Nyt menen nukkumaan, kun aamulla kuitenki herään taas ekana ihmettelemään :)



wattu ja kuudes ihanuus

Minä oon vielä ihan sekaisin.

Pikaisesti kerron, että TYTTÖ se on.

Kaikki ok ja istukkakin hyvässä paikassa.

Olen hölmönä hymyillyt viimeiset kaksi tuntia niin, että leukoja särkee.

On se upea tunne taas saada tyttö.



Tyttöjä saadaan ja poikia tehdään. Tämä sanonta pitää paikkansa minun kohdalla.



Mau mahtavaa. =)



Paremmalla ajalla lisää.



Sirppana rv 19+5

En ehdi tässä välissä ku onnittelemaan Sirppanaa ihanista ultrakuulumisista! Ja vielä toiveetkin näyttäs toteutuvan, ihanaa! ;)

Nyt sitte saat hyvillä mielin kasvatella masua ja kertoa uutisista kaikelle kansalle!



Myöhemmin uudelleen..

Sirppanalle ihan huisit halit virtuaalisesti ja suuren suuret ONNITTELUT!!! Ehkä tämä enteilisi hyvää kaikille muillekin odottajille :)



Taraldille tsempitykset! Tää tauti on ihan kauhee!!! Mäkin kävin maanantaina sillä samaisella tk-reissulla valittamassa kun on koko ajan vaan ihan tukkonen olo (kestäny kaks viikkoa) ja kun painaa päätä alaspäin, tuntuu kauhee paine päässä ja naamassa. Lääkäri ihan pokkana sano, että voi hyvinkin olla po-tulehdus (oliskin mun elämän ihan eka), mut ei anna lääkettä, vaan tekee huuhtelun. Siinä vaiheessa sanoin vaan, että moro. Eipä tehdä sellasia toimenpiteitä mulle kiitos.



Mä oon kovin tänään miettiny, että viikon päästä pitäis mennä takas töihin... Kauhee arpominen, että mitähän sen kanssa tekis. Toisaalta haluais ja tarviis kipeesti sen palkan, mutta toisaalta hirvittää, kun on tää kunto aika surkee. Tuntuu, että ton mahan saa kipeeks ihan ilmankin...



No mut nyt iltapuuhiin, et saa koulukkaat petiin aikanaan, palataan!



Mo+2 rv13+6

Täällä taas.

Kiitos nanille ja ompulle onnitteluista.

Minulla onkin onnekas olo. Aivan kuin olisin voittanut lotossa. Mutta totesinkin tuossa, että eihän tämä tuntuisi näin mahtavalta jos minulla olisi ennestään neljä tyttöä. Mutta nyt olo on niin mahtava ja olen niin innoissani kun saan vihdoin taas luvan kaikelle pinkille. Ja ensi kesänä ei toivottavasti tarvitse enään pestä vajaita koneellesia punaisia vaatteita. Eiköhän kaksi rinsessaa saa aikaiseksi enemmän punaista pyykkiä. =)

Lapsillekin kerrottiin ja vauva uutisen vastaanotto oli parempi kuin viimeksi. Ehkä se tyttö siihen vaikutti tai pullat pöydässä. ;) 4-vuotias poika oli ihan innoissaan, että sitten hänellä on isoveli, pikkuveli, isosisko ja pikkusisko. =)



Omppu: Tiedätkö minä olen jostain syystä ajatellut sun vauvoja poikina siitä hetkestä lähtien kun sanoit, että heppuja on siellä kaksi. Tosin minä helposti miellän kaksoset aina pojiksi.

Toivottavasti tauti helpottaa pian. Itsellä oli pika flunssa viikonloppuna ja vuorokausi meni sängyssä maatessa. Joka paikkaan sattui. Onneksi ole nopea tauti.



Taraldille: kanssa jaksuja poskiontelontulehduksen kanssa. Se on kyllä niin kamala, että toivottavasti paranis pian. Mulla oli esikoista odottaessa ja koko pää oli ihan sairaan kipee.



Wattu: Meinaatko sinä käydä alkuraskauden ultrassa? Ja se on muuten jännä juttu kuinka sitä rupeaa heti suunnittelemaan kaikenlaisia kun raskautuu. Mullahan oli kanssa muutamassa viikossa melkein suunniteltu ristiäiset, nimet yms.



Sellaista tällä kertaa.



Sirppana pinkkinä rv 19+6 =)

Tai mä ratkean onnesta, ilosta, ylpeydestä jajajajaja :) Rakas veikkapoika laittoi viestiä, että "heppu" on näyttänyt itsensä ruudulla ja on jo sentin mittainen!!! Taas mä vollotan täällä ku vesiputous... Oma aamu on alkanut ihan pyllylleen, hirvee olo, eikä syöminenkään auttanu, mutta voiko tässä nyt nuivistella? No ei voi!



Niin ja jos joku ihmettelee tätä, niin infona, että olen meidän äitin lapsikatraasta (4) ainoa, jolla on lapsia. Minusta seuraava veli on puolisonsa kanssa vuosia toivoneet lasta (olisiko 7 aika lähellä totuutta?), takanaan lääkityksiä, inseminaatioita ym, ja nyt siis ensimmäinen IVF-hoito toi positiivisen tuloksen... Joka toivottavasti kantaa nyt loppuun saakka!!!



Mut nyt pakko yrittää jotain tehdäkin... Olisko koskaan näin ilolla ruvennu pyykkejä laittamaan :)



Askeleen lähempänä täti: Omppuli!!!

Wattuwarwas: Emmaljungat hommattiin ja malli Cerox vai miten se nyt kirjotettiinkaan. Muutaman vuojen vanhat, mutta loistokuntoiset ja tuli kaikkia rensseleitä mukaan, esmes hoitis, sateenvarjo, jalkapeittoa...



Ja Aamuhaamun Herttaiselle onnea 2 kk :)



Onneaonneaonnea Sirppanalle tyttölupauksesta (hirveesti sytämmiä perään). Ja ymmärrän kyllä onnellisuutesi, se on ihanaa, ko toiveet joskus toteutuukin.



Ja miten mullaki tuli heti sellanen olo, että Ompulla on siellä poijjaat masussa :D Hih! Ja voi että on mahtavaa, että veljesi näki ruudulla vaavinsa, iiks, ihanaa! Taitaa sulla pyykitkin siellä nyt hymyillä takasin :) Ja kuuntele omaa kroppaasi jaksatko mennä töihin vai et. Mun mielestä ei kannata väkisin yrittää, jos ei kertakaikkiaan pysty/jaksa.



Ja saanko mie nyt vähän valittaa...?! Mulla ahistaa. Viime yönä kylkiluut soi ja nyt painaa tuota alakertaa, liekkö poeka sielä singuttelee itteensä ylhäältä alas, mutta ei tunnu kivalta. Kävi mielessä jo, että toivottavasti ei tee mitään jälkeä aikaseksi, esmes kohdunsuulla. Noh, onneksi mulla on ens viikolla nla-lääkäri, nii saan tietää senkin tilanteen. Ja ensimmäinen lääkärikeikka on nyt vasta ja viikolla 28 jo mennään. En jaksa paljon olla jalkeilla, yks päivä imuroin sohvalla sekä lattialla istuen, voitteko kuvitella, istuen :DDDDDD



Eilen hain ä-pakkauksen ja mie tykkäsin. Lasten kans se pengottiin läpi ja ihasteltiin.



Nyt on pakko mennä tainnuttaan pyykkikasaa...Lyhyeksi jäi!

Ekaksi onnittelut Nanille, Watulle ja Maalaisomenalle ihanista plussauutisista!



Sirppanallekin suuret onnittelut tyttölupauksesta!



Aamuhaamun tyttö on saanut kauniin nimen!



Kuten täällä olikin jo salapoliisinomaisesti huomattu, niin meidän Siru syntyi kaksi viikkoa sitten 9.2 rv 39+3. Ihmeen pitkälle sitä päästiinkin kaikista supisteluista huolimatta. Synnytys kesti 45min ja tyttö syntyi yhdellä ponnistuksella. Painoa hänellä oli 3150g ja pituutta 50cm. Bilirubiinit lähtivät kohoamaan jo ensimmäisenä aamuna ja Siru makaili kaksi vuorokautta valohoidossa ja kontrollit jatkuivat kotiutumisen jälkeenkin pari päivää. Nyt on kaikki kuitenkin hyvin ja olemme olleet kotona reilun viikon. Ensimmäisessä neuvolassa tosin paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten sitäkin kontrolloidaan ensiviikolla uudestaan. Ohjeena sain vain imettää pikkuista useammin. Eiköhän sillä se paino lähde nousemaan.



Olen vuoronperään maailman onnellisin pienestä tyttärestämme ja toisaalta niin surullinen kun en koskaan saa kokea tätä samaa onnea enkelipoikamme kanssa. Näille meidän pikkuisille tuli päivälleen puolitoista vuotta ikäeroa, jos nyt näin voi sanoa. Jostain syystä se tuntuu kovin tärkeältä..



Maalaisomenalle vielä kovasti onnea tuplaodotukseen. Hyvin se menee!



Aotearoa ja Siru 2vkoa ja 1pvä

Sirppanalle heti alkuun onnittelut tyttölupauksesta. Aotearoalle suuret onnittelut Sirun syntymän johdosta!



Meidän neiti vetelee vaunuissa päikkäreitä, isosisko nukkuu isin kainalossa sängyllä. Pojista toinen on sähläämäässä, toinen naapurissa leikkimässä. Joten aika hiljaista on mökissä. Herttainen kyllä kohta herää, kun jo kolmatta tuntia nukkuu... Hyvä, että joskus nukkuu, yöunet kun ovat repaleisia, tai ainakin minun yöuni on repaleista kaiken sen ähräämisen takia. Nukutaan siis perhepedissä ekalta syötöltä, ja joskus yö on aika rauhallinen eikä monta kertaa syödä, joskus taas pitää ährätä ja huiskaa. Neiti taitaa olla silloin unessa, mutta äiti ei.



Isommat lähtevät illalla elokuviin, joten saadaan Herttaisen kanssa olla kaksin kotona. Mitähän tehtäisiin... Pitää ainakin koettaa ulos vääntäytyä, vaikka aurinko ei sitten enää taida yltää paistamaan.



Nyt taidan lähteä kahvin keittelyyn.



Aamuhaamu ja uninen mökki

Onnea Aotearoa vielä kerran! Ja kiitos onnitteluistasi!



Ja onnea Ompulle ihanista veljen ultrauutisista!

Jännä juttu ku mulla tuli kans aikaa sitte mieleen että ne sun pikkuiset ois poitsuja niinku Sirppana ja A-J kans kirjottivat. Jotenkin sitä vaan tuntuu siltä :)



Oireista tänään: Tänne on pahoinvointi löytänyt kunnolla! Pahaolo on 24/7, oksennus tuli eilen vaikka kuinka yritin sen välttää. Tänään on ollu taas todella huono olo, oksennuksen vältin ihmeen kaupalla. Rannekkeet on ollu yötä päivää torstaista alkaen, en tiiä mikä olo ois ilman niitä, ku ainaki viimes se vei ihan pahimman olon. En tiiä mutta musta tuntuu että tällä kertaa tää olo on alkanu aiemmin muihin raskauksiin nähden..Miten tähän ei totu koskaan???

Aiemmin pelkäsin sitä sahara-oloa alakerrassa, noh siitä ei enää oo pelkoa...



Huomenna meen alkur.ultraan, eihän siellä taida vielä mitään näkyä mutta ku me to lähetään sinne lomalle niin pakko käydä etukäteen tarkistamassa mitään masuun kuuluu..



Pitänee mennä vaakatasoon, ei oikein taida muuhun kyetä..



nani ja pikkuinen hippunen 5+6

Nyt se sitten tapahtu, mitä tossa vähän viikonloppuna pelkäsinkin eli nyt on ipana heittänyt ittensä istumaan tuolla yksiössään. Voi kräääh! Viikonloppuna oli kaks melko unetonta yötä, ko toinen puski kylkiluita enkä saanut missään asennossa nukutuksi. Selällään en osaa, mahallaan ei pysty ja molemmilla kyljillä oli hankalaa. Uskotte varmaan, että oli ihanaa - NOT! Eilen oli helppo olla, mutta ta-daa, monotukset tulee suoraan kohti rakkoa ja hikka tuntuu ylävattalla nyt. Nooh, onhan tässä vielä aikaa, mutta ärsyttää. Kakkonenhan mulla istu melkein koko raskausajan, mutta käänty itekseen pari, kolme viikkoa ennen syntymää.



Huomenna on sitte ensimmäinen neuvolalääkäri ja varmaan ultrataan tai ainakin koitan saaha sen ultraamaan :D Ja sanoinkohan jo, että sokeriarvot ollu kotimittauksessa aivan normit.



Nanille kestämistä pahan olon kanssa. Se on muuten totta, että aina sen unohtaa millasta se on, mutta nii äkkiä palautuu mieleen sitten, ko se aika iskee. Ite oon aina kärsinyt sellasesta pahoinvoinnista, joka oli 24/7 ja aisoissa pysy, ko söi vähän väliä jotain.

Nanin ultra kuulumisia tulin kurkkimaan, mutta ei vielä näy. Toivottavasti kaikki oli kohdillaan.



AmaliaJoel: Meillä kans kolmonen oli sellainen, että se kääntyili tosi myöhäisillä viikoilla. Vielä rv 37 se mokoma muljahti ja sanoin neuvolassa ja se tunnustelemalla oli samaa mieltä, että siellä istutaan ja lähetti seuraavaksi päiväksi ultraan. Ja illalla se mokoma taas muljahti ja ultrassa oli sitten pää alaspäin. Ja taisi tehdä sitä vielä sen jälkeenkin. Mutta oli aika pieni vauveli joten tilaa taisi olla kiemurrella. Ja se nyt on tänä päivänäkin sellainen venkoilia ja sitä osasin odottaakin jo odotus aikana. =)



On: Tänään käytiin tyttären kanssa ihastelemassa lastentarvikkeessa ammeita ja leluja. Olihan siellä vaikka mitä ihanaa. Mitään ei ostettu kun odotetaan, että saadaan se äitiysavustus raha ja sit mennään shoppaileen.



Sirps

Pakkaamiset vielä todella vaiheessa niin koitan äkkiä vaan kirjoittaa..



Eilen ultrassa masussa näkyi noin sentin kokoinen pikkuinen, jolla sydän jo sykki! Viikkoja ois eilisen koon mukaan ollu jo 6+3..

Paha olo on jatkuvaa ja ihan hirveää, yölläki joutuu heräämään oksennukselle...toivottavasti loma ei mee ihan piloille..



Ihanaa hiihtolomaa kaikille! Me siis suunntaan aamulla kohti Thaimaata.."Nähdään" reilun parin viikon päästä!



nani ja pikkuinen hippunen 6+1

Onnea Nanille hyvistä ultrakuulumisista ja hyvää matkaa!



Aotearoa

... vaikka onnittelut taitavat tavoittaa vasta sitten matkan jälkeen. Ja mukavaa maaliskuuta kaikille! Tämän pidemmälti ei tällä kertaa, pitää yrittää saada kolmevee unilleen ja seiskavee kuumepotilas läksyjä katselemaan.



Aamuhaamu ja sairastupalaiset