¤*¤ KISSANKULMAN NAISET JA TAMMIKUU -12 ¤*¤

Hyvä idea Sirppana tuo noihin ristiäisiin. Meillä tosin toiset kummit tulevat pitkästä matkasta, joten ei siinä mielessä olisi ehkä soveltunut, mutta jos kummit ovat läheltä, niin silloinhan tuo on tosi hyvä järjestely.



Ihanat pakkaset! Ei paljon lähdetä vaunuilla ulos... Olen huijannut neidin unille sisällä vaunuihin, vähän on lisätty vaatetta, että tuntuisi ulosmenolta. Siis vauvasta. Tänään käytiin kuitenkin perhekerhossa nukkumassa kaukalossa unet, kun piti tuo 3-vee saada johonkin kodin nurkista. Kevät tulee aikanaan, mutta vähempikin pakkanen riittäisi.



Meillä on ensimmäiset pienet vaatteet laitettu pois, niisk. Eilen neuvolassa pituutta oli 55,5cm ja painoa 5320g. Pieniä vaatteita ajattelin koota laatikkoon odottamaan siskoni mahdollista vauvaa. Jos vaatteet eivät sinne mene, niin sitten pitää kirpparipuolta alkaa suunnitella. Tosin poikien vaatteita voisi lajitella kirppikselle, kun eiväthän ne noille tytöille kelpaa, ainakaan kouluiässä. Helpompi vaihtoehto taitaisi olla lahjoittaa tutuille pienille pojille, yleensä sieltä tulee sitten jotain tyttöjen vaatetta takaisinpäin.



Mukavia pakkaspäiviä kaikille!



Aamuhaamu ja tonttuneiti 6 viikkoa

Mitenkäs aamuhaamulla meni vauvan ristiäiset? Mikäs tuli nimeks neidille, jos saa udella? Oon ihan samaa mieltä: nyt sais paukkupakkaset loppuu: kaamee pukeminen ja sit ulkona ei tarkene kauaa u on jo joku paikka jäässä. Vauvan kaa on varmaan hankala liikkuu nyt ku noin kylmä.



Miten maalaisomena jakselee? Ootteko saanu juteltua miehen kanssa lisää? Tsemiä ja jaksamista kurjaan olotilaan!



Meille saapu muutama päivä sit uudet vaunut. Tilattiin netin kautta Oran Taiga merkkiset ja väriltään musta-limet. Mies kokos ne heti ja on aivan ihanat :) Tossa ne nyt eteisessä seisoo ja odottaa pientä ihmettä kyytiinsä.



Itellä on olo tullu yhtäkkii paljon raskaammaks. Jotenki on jäykempi olo ja masu painaa kovasti. Selkääki on välil särkeny ja yks yö heräsin siihen kamalaan kramppiin jalassa...alkokohan se loppuraskauden kamaluus jo nyt...



Tarald ja Nuppunen 26+6

Olin ihan äimänä, kun pitkästä aikaa rohkenin kurkistella, että jaksaako vielä alkaa lukemaan kaikkea, niin ei ollutkaan kuin yksi lukematon juttu?! Mihis kaikki mouruajat on kaikonneet? Nyt reipastutaan jookos?



Pakko oli tulla nyt justiinsa kirjoittamaan, kun on niin hämmentyneen onnellisen itkunsekainen olotila ja jollekin on pakko suuri salaisuus paljastaa...



Heti totean, että omassa tilassa ei kummempia, raskaana ollaan ja jos ei luonto toisin päätä, niin pysytään myöskin. Viikon päästä ensimmäinen virallinen ultra edessä. Kauhea olo, mutta kun syö hitto soikoon koko ajan, niin on selvinnyt oksentamatta (mä niin inhoon oksentamista, että siks mulla ei varmaan yleensä raskausaikoina pahoinvointia ole juuri ollut, paitsi viimeksi), puntarissa ei tosin ole arvannut käydä ollenkaan...



Aika nihkeetä elämä ton miehen kanssa, ei ehkä niinkään tämän takia, mutta sillä on aika paljon kaikenlaisia rahamurheita nyt, joten kinaa tulee ihan pienistäkin jutuista. Toivottavasti ei oo kovin pitkäikäistä, koska mä en jaksa kovin kauaa kuunnella tota äksyämistä ja rähisemistä. Mutta muuten olemassa olevat lapset ihan ookoo ja sirkus vaan jatkuu... Ai niin, ja mä olen käteni takia s-lomalla tän kuun loppuun eli saan olla kotona, pisteet siitä.



Mut nyt se SUURI salaisuus... Nyt jos kaikki taivaan enkelit ja tarrasukat ja vauvaliimat ja mitä niitä ikinä onkaan vois toimia, musta vihdoin tulee täti lokakuussa!!! Vuosien piinan ja odotuksen jälkeen ensimmäinen IVF on tuonut plussan tänään ja mä olen itkeä pillittänyt vähän väliä ihan koko illan. Meidän asiasta ei tiedä kukaan minun ja miehen lisäks, ja nyt päätin, ettei kerrotakkaan, huomatkoon sitten aikanaan. Tää on vaan niin ihanan suurenmoinen asia kaikille meille, sisaruksille, äipälle (mummo), iskälle (vaari) ja ihan ehdottoman ennen kaikkea tuleville vanhemmille, ettei mikään saa himmentää tätä. Mä niin lujasti, kovasti toivon, että kaikki menisi hyvin...



Mut vilkutuksia kaikille, palaan ihan varmasti paremmalla ajalla kirjottelemaan enemmän. Muakin kovasti kiinnostaa kaikki nimijutut, joten olen ehdottomasti myös utelemassa aamuhaamun prinsessan nimeä. Olen ihan toivoton nimifriikki, jos nyt sitten tällaista ilmaisua voi käyttää:)



Pakkaset sais munkin puolesta painua huithiiteen, mutta vähänhän tuo taas lupaili kylmenemistä, että voihan kökkö!



Tarald:lle onnea hankinnasta. Itse olen aina ollut niin taikauskoinen etten ole antanut vaunuja tuoda taloon ennen kuin vauva on kotona (mummolta jo peräisin oleva tapa). Tällä hetkellä meillä on kyllä vaunut talossa, kun tuo reilu 1vee nukkuu niissä päiväunensa, mutta katsotaan viedäänkö sitten välillä pois, kun tuo neiti ei kovin kauaa niihin enää mahdu! En tiedä onko muka Emmaljungan vaunuissa pieni se koppaosa vai kuvittelenko vaan, mutta tyttö on nyt ihan päästä päähän vaunuissa.



Maalaisomena ja rv11+3

Kiva olikin paukkupakkasilla juhlia, kun sai jännätä, että moniko vieras jää tulematta kun autot hyytyy. Säpinää riitti, kun miestä tarvittiin hakijaksi vieraille, onneksi oli ne tarjoilut pitopalvelusta, olisi muuten palanut hermot totaalisesti. Mutta hyvin juhlat sujuivat lopulta. Nimeksi tuli Herttamaaria Lumi.



Ihanaa, kun on leudompaa! Vaikka eilen tuuli kovasti, niin silti oli pakko päästä ulos vaunujen kanssa, ja heti neitikin nukkui päiväunensa paremmin. Nyt nukkuu kaukalossa, kun jäi perhekerhosta tullessa unilleen. Mutta illasta suunnataan taas ulos, kun on kerran kelejä. Just nyt paistaa ihanasti aurinko, ja pihalla olisi kevyttä pakkaslunta kolattavaksi, mutta eipä tästä nyt lähdetä, kun molemmat tytöt ovat sisällä unilla. Toisaalta, pääsee kerrankin surffaamaan rauhassa...



Hyvinhän Maalaisompun neiti vielä emmaljungien koppaan tuntuu mahtuvan, minusta meillä on vaihdettu ratasistuimeen viimeistään 10-kuisena. Nyt olisi hakusessa sitteri, kun myytiin aiempi toimimattomaksi todettu 3-veen vauva-ajan jälkeen pois. Haaveilen semmoisesta bb:n sitteristä, mutten oikein uutena raskisi ostaa.



Nyt tulee ekaluokkalainen koulusta, täytyy lähteä kaveriksi läksyhommiin!



Aamuhaamu ja neiti 7 viikkoa

Miekin oon täällä hengissä, en oo vaan käynyt lähelläkään tätä palstaa. Oon koittanut vähentää koneella olemista, mutta oon surffaillut ja taas surffaillut vaunuja hakien. Tuloksetta! Nooh, onhan tässä vielä aikaa.



Täällä voidaan paksusti ja suklaa pirulainen maistuu (mussutan just jälkkäriksi vajaata levyä ;) Olo oli eilen ainakin suorastaan ahistava ton mahani takia, mutta tätähän se on vielä tiedossa apaut reilut kolme kuukautta. Maha on kasvanut vauhdilla, ipana on alkanut monotteleen eli vihdoinkin tunnen ne istukasta huolimatta. Nyt mennään viikoilla 25+3 Kaikki on oikeastaan oikein kivasti, sormet vaan tahtoo puutua öisin. Kenkien jalkaan laitto aiheuttaa ähinäpuhinat ja ipanoitten leluja pitää potkimalla siirtää, hih!



Itekkin oon kovasti nimiä pähkinyt, mutta varmasti tulee vasta vauvan syntymän jälkeen se hänelle oikea nimi eteen. Tykkäisin nin nimestä Jooa, mutta pakko aatella sitäkin, miten se äännetään Ruottin puolella eikä ruottalaisessa nimikalenterissa oo oikein mitään hyvää nimeä, jonka kelputtaisin ja meän muilla lapsilla on "suomalaiset" nimet.



Jahas, hirveä huuto eli erotuomariksi mars!



* Ja nyt hieman lisää tilanteen jälkeen :)



Suuret onnittelut Ompulle tätiksi tulemisen johdosta. Ihanaa! Ite muuten katoin maanantaina ykköseltä sen dokkarin, jossa käsiteltiin lapsettomuutta ja tuli ihan surullinen olo, mutta onneksi siinä kaikki kääntyi parhain päin, kuten siskollasikin on käynyt. Tsemppiä! Ja nii, tsemppiä muuten teän eloon myös, kuulostaa rankalta nyt! Mulla on miehen kans nyt joku kumma vaihe menossa, ko tulkitten hänen olevan ärsyyntynyt aina töistä tullessaan, mutta silti kieltää minkään olevan vialla. Nooh, eiköhän toi joskus mee ohitte.



Aamuhaamun tyttärelle onnittelut nimestä :)



Ei maar, nyt on pakko mennä. On lähettävä käymään Kelalla viemässä noi ä-paperit, ko on venyneet tossa pöydällä aika kauan....

Nyt jo pahoittelen ihan totaalisen omanapaista tekstiryöppyä, joka ihan kohta pullahtaa kitusista pihalle!!! Nyt on vaan niin kertakaikkisen pakko jakaa tämä asia, pisteet kai saan siitä, että miehelle sain sanottua heti melkein kun tulin kotiin.



Mikähän siinä on, ettei nämä asiat oikein koskaan tunnu menevän mitenkään sinne päinkään miten oli jo jossain pienessä mielessään ajatellut? Minulla oli siis tänään se niskaturvokeultra, jonne lähdin, vaikka olotila ei vieläkään ole kovin kummoinen. Olen sairastanut niin järkyttävää flunssaa, etten edes muista koska olisin viimeksi ollut näin kipeä. Mutta yhtä kaikki, halusin sinne ultraan mennä, ja samalla kysyä, onko ihan totaalisen myöhäistä mennä niihin verikokeisiin, joihin en siis hirveästä kondiksestani johtuen ollut vielä ennättänyt...



No mitäs siinä, tätin kanssa jutusteltiin niitä näitä, sitten tuli joku kiireellinen selvitys välissä, jolloin minut ohjattiin käytävään noin puoleksi tunniksi, ja sitten taas takaisin sisälle huoneeseen. Lääkäri, joka muuten oli tukevasti raskaana, aloitti ultrauksen ja edelleen jutusteltiin, kunnes hän vaan tokaisi: "tiiätkö mitä?". Mun ensimmäinen ajatus oli, että nyt se sanoo, että se on kuollut, ettei siellä olekaan mitään... "Täällä on näitä kaksi." Jumaliste KAKSI!!! Ei iskenyt toivomani pallosalama, eikä oikeastaan tuntunut muuta kuin että joku olisi humauttanut pesäpallomailalla otsikkoon... No niin, eka ajatus, että olen yksinhuoltaja jo ennen iltaa, toka ajatus, että tästä ei kyllä selvitä mitenkään!



Joo, on kaksosia, joka polvessa, mutta mä oon aina ajatellu, että mun kaksosveljet voi tehtailla sit tuplia... Mut mitäs tuossa, joku ihan oikeasti ajattelee nyt. Sulla on 13-, 10-, 7-, 3- ja 2-vuotiaat lapset ja sit sulla on kaksoset... (Kuulostaa ihan hysteeriseltä!)



Mutta eihän tässä tietenkään voinut olla kaikki, tietenkään! Lääkäri löysi yhden istukan eli pitää yli 90-prosenttisen varmana jo tässä vaiheessa, että ovat identtiset. Mutta kun siinäkään ei ollut vielä kaikki, tietenkään. Ei löytänyt mitään kalvopussin rajaa tyyppien välistä, joten nyt epäillään, että ovat vielä samassa säkissäkin, ja se ei sitten ole enää hyvä juttu, kai. On tosi harvinaista ja lisää kaikkia mahdollisia riskejä ja johtaa vääjäämättä leikkaukseen viimeistään viikoilla 30-32...



Voi itku naiset! Mä oon aina ollu vähän paniikkipelle, kun nää raskaudet on ollu alussa aika kinkkisiä, ja kun on ohittanut "ne kriittiset" 12 viikkoa, on edes vähän saanut huokaista, että pahin on ohi...Kunnes on alkaneet tosi aikaisin aina ennakoivat supistukset ja kohdunsuu on alkanut lyhentyä, pehmetä ja aueta jo hyvissä ajoin. Selvitty on, mutta nyt tää on siis nonstop-paniikkia 24/7, niinkö?!



Pliis, onko kenelläkään mitään kokemuksia tällasesta, tuttupiirissä tai onko lukenu jostain? Mä sain ehdottoman kiellon selailla netistä mitään, koska on kuulemma ihan mahdoton tietää, mitkä sivustot on ihan oikeata tietoa, ja mistä saa vaan lisää paniikkia... Kuulemma suurin osa tapauksista menee hyvin...



Tällä hetkellä tilanne kuitenkin se, että kaiffarit on noin 6-senttisiä molemmat, kaikki nähtävissä olevat rakenteet kunnossa, normaalit niskaturvokkeet, vettä hyvin. Kontrolli kolmen viikon kuluttua, jossa erottavan kalvopussin pitää jo varmasti kuulemma näkyä, jos sellainen on. Jos sitä ei löydy, tulen olemaan tiukassa seurannassa... Mua oksettaa...



En tiedä saiko kukaan mitään tolkkua tästä sekasoppasepostuksesta, mutta suonette anteeksi, kaikki mietteet on ihan puuroa just nyt. Niin ja se mies. Toin sille tuliaisiksi kaksi levyä Fazerin sinistä, kerroin rauhassa asiani, laitoin ultrakuvat eteen ja odotin. Hetken tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen totesi vain, että "huh, huh, taitaa vaatia isomman perunamaan". Otti asian siis ehkä jopa paremmin kuin minä, ja toisaalta, on kyllä sellainen jalat maassa -härkätyyppi, että kyllä taas tunsin kuitenkin valtavaa onnea, että olen tuollaisen "kallion" rinnalleni saanut.



Kaikenlaisia ajatuksia todella kovasti odottaen, mieli myllerryksessä Omppu + kaksi elämää rv12+3

Voi Omppu sua! Ensiksi hurjasti onnea ultrakuulumisista! Vau kaksoset..mun salainen haaveeni ollu teinistä asti..Meillä on kans kaksosia suvussa äitin puolella kahetki mutta nyt on jääny kaks sukupolvea väliin..

Valitettavasti mulla ei oo kokemuksia identtisistä kaksosista ilman tuota seinämään, joten en osaa sanoa miten raskaus voi mennä. Mutta olen varma että kaikki menee hyvin! Suomessa on onneksi hyvä terveydenhoito ja kuten sanoitki pääset erikoistarkkailuun. Varmasti sua pelottaa, tuo pelkotunne ku on niin tuttua aina raskaudessa mutta että kyseessä on hyvinkin riskiraskaus niin pelko on kahta kauheampaa..En voi ku lähettää enkeleitä teidän kaikkien matkalla ja ristiä sormet ja varpaat että kaikki menee hyvin! ja tietty oikein kunnon rutistus ja miljoona halia!

Mikä ihaninta oli tuo sun ukkokultas kommentti, ihan tuli kyyneleet mulla silmiin...

juu hormoonithan ne siellä...tänään plussasin kunnolla...meillekki taitaa olla tulossa vaavi ;) mutta virallisesti en tänne vielä uskalla tulla...pitäs varmaan ensin ilmottaa tuolle tulevalle isukille! =D

Hurjan paljon onnea sulle omppu!!! Myös minä olen salaa aina toivonut kaksosia ja viime raskaus alkuun sellainen olikin, muttei enää tuossa niskapoimu ultrassa.

Mullakaan ei ole mitään tietoa tuosta sun tilanteestasi, toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun saakka ja niinhän se on että se menee :)

Komppaan nania tuossa raskausasiassakin, sillä erotuksella et meillä iskäkin asian tietää :) Ja matkin edelleen nania ja siirryn tänne vähän myöhemmin :D



wattu

Vai on täällä tapahtunut ja paljon.



Ompulle varovaiset onnittelut tupla onnesta. Miten se sattuukin niin, että kun muutenkin oli monta muttaa ja mielenmyllerrystä niin sitten niitä on vielä kaksi. Mutta usko pois. Kyllä kaikki hyvin menee. Kaksosista ei juuri ole tietoutta minullakaan muuta kuin tavis kaksosista. Mutta olen kyllä kanssa sitä mieltä, että päivä kerrallaan ja saat varmasti hyvää hoitoa. Toivotaan parasta.

Jos ja kun kaikki menee hyvin niin pian sulla on kaksi pientä söpöä pikkuista joilla on aina leikkikaveri. =) Kaksoset on tärkeitä toisilleen vielä aikuisenakin ja pitävät toisistaan huolta. Terveisin. kaksosen puoliso. =)



Nani: Vautsi vau. Taas sitä siis paksuna ollaan yhtä aikaa. =) Viimeksi vain sinulla oli La ennen minua. Onnittelut plussasta. =)



Kohta on koko vanha konkkaronkka reilun vuoden takaa kasassa. =)



Watulle kanssa onnittelut.



Ihanaa kun uusia odottajia tulee mukaan joukkoon. =)



On: Täällä kuumeisesti jännitän rakenneultraa joka siis on ensi viikolla. Toivottavasti vauvalla on kaikki hyvin. Ainakin kovasti liikkuu ja liikkeet jo pitempään tuntuneetkin.

Ja jos se mua piinaava sukupuoli jännityskin olisi sitten pian ohi.

Mahakin kasvaa ja pian pitäs asiasta kertoakin, mutta kun haluisin samalla sen sukupuolen kertoa. Jäin jo yhdelle tutulle kiinni. Ei mennyt läskit läpi vaan arvasi, että on muutakin täytettä. Eli ei tätä enään viikko kaupalla salailla.

Nyt on ollut olo ihan kohtalainen, vaikka rautaa pitäisi ruveta syömään kun hemppa laskenut, mutta viikkoja tulee lisää ja lisää. Aika suorastaan juoksee ja kauhulla odotan kun kasassa viikkoja 30+ silloin se pikku hiljaa olo käy tukalaksi ja yöt menee pyöriessä ja vessassa ravatessa. En siis odota loppu aikaa ollenkaan innolla. Ja vakaasti jälleen kerran olen sitä mieltä, että tämä on viimeinen kuten edellisellä kerralla ja sitä edellisellä jne. Harkinnut olen jopa sterilisaatiota tms mikä se nyt on, mutta sekin taas tuntuu niin radikaalilta kun ikää on 29vuotta.

No vielä on aikaa sitä miettiä. Täytynee nyt keskittyä kuitenkin siihen, että saa eka tämän pikkuisen kasvatettua masussa ja ulos sieltä. =)



Kaikille jaksuja ja vointeja.



Sirps rv 18+2

Just kävin pari päivää sit lukemassa tätä viestiketjua ja oli ollu tosi hiljasta. Ihanaa ku täällä on taas hulinaa...



aamuhaamulle onnittelut neidin nimestä! Kaunis nimi :)



Maalaisomppu: Sulla on totisesti nyt sulateltavaa ku onki tuplat tulossa. Onnittelut siitä ja hienoa että sun mies otti asian mukavasti!



nani76 ja wattuwarvas: Varovaiset onnittelut plussan johdosta! Ihanaa ku meijän joukko täällä kasvaa :) Ei ku tänne nyt vaan kumpiki jo kertomaan kuulumisia...



sirppana: Musta alkaa jo tuntua et öisin vähän ahdistaa ja viikolla 29 mennään vasta...kauheen monta viikkoo viel edessä ja olo on tosiaan toisinaan jo tukala. Varsinki illalla ku ottaa tukivyön pois supistaa mut eiköhän tää tästä viel pahene.



Viime viikolla oli neuvolalääkräri jossa kaikki oli hyvin. Sain samalla antibiotit poskiontelontulehdukseen joka oliki täl kertaa aika kivulias. No nyt kuuri puree ja olo alkaa helpottaa.



Hyviä vointeja kaikille :)



Tarald ja Nuppunen 28+1

ehdin minäkin täällä käymään ja mitä mun vanhat silmäni näkikään: täällähän on kohta vipinää... :D



Onnea Nani ja Wattu plussasta ja tervetuloa takaisin!



Ja Omppu saa ison kasan haleja ja rutistuksia, kaikkea hyvää ym, kun tommosen pommin sait sulateltavaksi! Otat päivä kerrallaan mahdollisimman vähän paniikin kanssa. Ihanan miehen oot kyllä saanu/valinnu! :)



Aamuhaamun neidillä oli ihana nimi. :)



Muille toivon vielä hyviä vointeja loppusuoraa odotellessa.



Mitäs meille? Parin seuraavan viikon aikana Jonin kasvukontrolleja ja oma käynti Seinäjoella sterilisaatio-asioissa. Jos ei kierukka petä ennen sitä (toivon totisesti ettei), meille ei enempää kullanmuruja tule. :)



Joni on 2-hampainen, hiljattain istumaan oppinut iloinen ja tyytyväinen pikkuherra. Pituuskasvusta kuullaan huomenna taas viisaita (?) sanoja. Toivon jo, että olis vähitellen alkanut käyrä nousta toiseen suuntaan. Sukuunsa on tullut, minkäs sille voi.



Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!



t: Äippä ja Joni 8kk + muu viisikko



Ps. Laitan uutta pinoa paremmalla ajalla, ellei sitten joku halua tehdä uutta? :)

Varovaiset onnittelut Nanille ja Watulle!



Huimia uutisia Ompulla. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Eipä minullakaan tuota kaksostietoutta ole, mutta jospa seuraavalla käynnillä saat livenä lisätietoa.



Nyt täytyy lähteä ystävänpäiväkahville, veivattiin kolmeveen kanssa kääretorttua päivän kunniaksi.



aamuhaamu ja herttainen 8vkoa

Voi nani ja wattu, ihania uutisia molemmilla!!! Todellakin syvät rutistukset ja tervetuloa vaan pian takaisin kulmille :) Niin tutulta tuntuu tämä porukka, ja ihana ajatella, että saa purkaa "patojaan" tänne.



Aamuhaamun tyttärelle onnittelut kivasta nimestä! Ja joku jännäsi sukupuolta (tarald?), se on kyllä asia, jota ei enää itsekään halua yllätyksenä pitää. Noille kahdelle edelliselle on kysytty etukäteen ja niin käy kyllä nytkin, jos sinne asti tässä ennätetään.



Sirppanako se tuskitteli loppukolmanneksen kourissa, tsemppiä bd. Miten ne päivät ja viikot tuntuukin jotenki hidastuvan siellä loppumetreillä?! Itse vaan ajattelen, että on se outoa, jos tämä odotus loppuukin siihen viikkoon 32...



Äipällekin vilkutuksia. Tuota sterilisaatio-asiaa on tullut pyöriteltyä enemmän ja vähemmän, ja voin hyvin kuvitella, että jos ja kun tämä asia valkenee lähipiirille, kommentit varmaan ovat jokseenkin sen suuntaisia, että olisi pitänyt olla jo siellä... Mua vaan jo pelkkä se toimenpiteen ajattelu tekee ilkeetä! Noh, asia pantaneen tavallaan ihan uudella tavalla harkintaan tämän myötä...



Sen verran infoa löysin (ihan asiallisesta lähteestä), että tämä yhden istukan ja yhteisen kalvopussin kaksosraskaus (joku monotsygoottinen monokoriaalinen raskaus) on aika harvinainen eli kun kaikista kaksosraskauksista reilu 30 prosenttia on identtisiä, niin niistä yksi prosentti on näitä mono-mono -raskauksia. Ongelmana on siis se, että kasvaessaan kohdussa kaiffarit alkaa "sabotoida" toistensa napanuoria eli liikkuessaan, pyöriessään ym. voivat saada ne ihan totaalisen solmuun. Istukan irtoamisen riski on tietysti suuri ja sit on vielä se feto tai joku sellanen -syndrooma, jossa ne suonet voi olla päin peetä ja näin ollen toinen kaveri vie istukan kautta valtaosan verestä, ja toinen jää ilman, jolloin toinen turpoaa ja toinen kuihtuu. (tämä siis riskinä yleensäkin yhden istukan kaksosraskauksissa)



Näissä mono-mono -raskauksissa sikiökuolleisuus on totta kai suurempi kuin muissa kaksosraskauksissa ja raskaus hoidetaan yleensä siten, että noin rv24 odottaja joutuu osastolle, jossa otetaan sydänkäyröjä useampia kertoja päivässä eli tarkkaillaan, ettei tule yhtäkkisiä romahduksia tm. vastaavaa. Tätä sitten jatketaan maksimissaan viikolle 32, jolloin sektiolla raskaus päätetään. Odottaja viettää siis sairaalassa max 8 viikkoa...



Turha varmaan edes kertoa mitä ajatuksia tämä em herättää...



Täällä sitä sairastupaa pyöritetään, itse edelleen toipilaana, mies kipeänä ja lapsista 4/5 petissä. Miehen kanssa just todettiin, ettei ole tainnu ikinä olla näin rauhallista, kun kaikki apinat on sirkuksessa paikalla :)



Mutta oikein Hyvää Ystävänpäivän iltaa teille kaikille kulmalaisille! Tällä hetkellä tunnutte kyllä juuri niiltä ainoilta sellaisilta, kun ei kukaan minun, miehen, neuvolantätin ja KYS:n kätilön ja lääkärin lisäksi tiedä meidän suuresta salaisuudesta mitään... Ollaan ajateltu, että jos siihen kontrolliin kolmen viikon päästä selvitään ja siellä kaikki ok, täytyy jo harkita jonkin infon jakamista. Eiköhän tämä vähän aiemmin ala näkyäkin sitten...



Maalaisomppu+2 12+4

Mut saa kyllä lisätä listalle, eli kuudetta odotellaan lokakuun puolivälin jälkeen, laitan tarkemman lasketuanajan sitten kun sen saan tietää, suunnilleen tiedän kyllä toki.

Mitäs turhia tässä ressamaan, raskaana ollaan ja sillä selvä, testikin vielä vahvasti positiivinen, hei vaan nani ;)

Niin ja ne muut lapset on syntyneet -00, 05, 06, 08 ja 10



Voi omppu, voin vain kuvitella mitä se ostastolla olo herättää, toivottavasti saatte apua isompien lapsien hoitoon.

Eihän tuo helppoa varmasti tule olemaan, 32viikkoiset niin pieniä että ovat sairaalassakin hyvän tovin, mutta ajatellaan positiivisesti, kaikki järjestyy ihan varmasti kyllä!!

Koittakaahan parantua :)



Muok. Eihän tuonne listaan enää merkitäkkään noita aikaisempia lapsia, ei siis tarvi munkaan omia laittaa :)



wattu

Pakko kait se munki on tänne änkeä ku Wattuki tuli ja yllyttää :) Kiitos kaikille onnitteluista! Ja myöhäiset ystävänpäivän toivotukset teille kaikille!



Tuo ei niin herkkä testi näytti eilen niin vahvaa plussaa ku testi voi vaan näyttää ja tänään pahoinvointi alko jo! Eli kaippa sitä sitte raskaana ollaan!

Oon ihan ihmeessäni että miten tää näin aikasin nyt alko...tänään siis rv4+1?? Ihan pyttyä ei tarttenu halailla mutta eipä tuo kovin kaukana enää ollu! Närästystä on taas alusta asti näköjään kuten edellisen kans..



Aotearoalle hurjan lämpöiset onnittelut Sirun syntymisestä! (kävin kurkkaamassa helmikuisten pinoa :)) Kylläpä te pääsitte lopulta pitkälle, hieno juttu! Nyt oot saanu sitte palkinnon mitä parhaimman!



Sirppanalle jaksuja ens viikon rakenneultran ootteluun! Voi että ne viimeset päivät oli piiiitkiä! Toivottavasti pikkuinen paljastaa salaisuutensa :)



Taraldille pikaista paranemista poskiontelutulehuksesta! Kurja vaiva, oon kuullut..



Miten Äipän Seinäjoen reissu meni? On teilläki iso poika jo! Meidän Joni täytti maanantaina 17v!



Aamuhaamun neitin nimeä on kyllä pakko kehua ja ihailla! Kyllä tytön kelpaa :)

Täälläkin nimet jo yllätys yllätys pyörivät yön tunteina päässä =D Pojan nimi on jo valittuna edellisen jäljiltä ku jäi käyttämättä, ihastuin siihen niin kovasti!



Ja Omppu: Pikaista paranemista teidän toipilaskotiin! Me sairastettiin viime viikolla..

Enpä ois minäkään malttanu olla lukematta tietoja netistä...Onneksi löysit luotettavan lähteen! Aika hurjalta kieltämättä tuo kaikki kuulostaa, toivotaan että se toinen "mono" jäis seuraavassa tarkastuksessa pois ja se toineen kalvopussi löytyis! Mutta vaikka se nyt ois sellanen mono-mono niin eihän se suoraan tarkoita että raskaus ei päättyisi onnellisesti! Kovasti ponnisteluja kaverit nyt äitiltään vaativat, tarpeeksi en voimia sulle voi mitenkään lähetellä vaikka niin tahtoisin! *halaa*



Jokos Watun oireiden kirjo on lisääntynyt? Eli miten jakselet?



Omasta navasta tuliki jo höpistyä, se tosin on kyllä niin iso että siitä vois kertoilla enempiki mutta sitte ens kerralla, jätetään tilaa muillekin! Sen verran tietty että vitonen on siis meille tulossa ja la ois mitä ilmeisemmin 23.10. Synnytyssairaala vaihtuu edellisestä..Raskaudesta ei nyt tiedä teidän ja ukkokullan lisäksi kukaan!

Voikaahan hyvin!



nani ja pikkuinen hippunen hurjat rv4+1! =D

piti tulla, kun saa päivitellä listaa. :)



Tervetuloa Nani ja Wattu takaisin listalle! :D



Rivien välistä luin, että Aotearoaa saa onnitella pikkuisesta ihanuudesta! Onnea koko perheelle!



Seinäjoen reissu meni hyvin. Jopa 2 cm oli pituutta tullut kuukaudessa ja meidän pojalle se on paljon! 68,1 cm ja 8.9 kg. Nyt lähti käyrät vihdoin nousuun pidemmältä ajalta sen verran, että pelkkä seuranta riittää. Huhtikuussa uudestaan, mutta nyt ei tarvi labrojen kautta käydä enää. Poika oli tapansa mukaan oikea kullanmuru, vähän vierasti fysiota, joka oli paikalla havainnoimassa. Äidin sylistä oli sitten hyvä väläyttää leveä hymy. :D



Jatkan taas hommiin, esikoinen täyttää ylihuomenna 13v ja tekemistä olis. :)



Äippä ja Joni tänään sen 8kk :)



EDITiä perään... Eli tarkistakaas tietonne, jos vaikka olis korjattavaa. :)

Omppulainen se melkosen uutisen järjesti - vau! Tuplaonnittelut :D Jokos olette toipuneet "sokista"? Ite oon kahesti oottanut kaksosia, mutta molemmilla kerroilla toinen on heittäny lusikan nurkkaan alkutaipaleella, nyt sentäs tää yks kaksosen puolikas kasvaa ja kovasti :) Mutta kokemusta tosta mono-monojutusta ei oo. Tsemppiä aivan tajuttomasti! Ja hei, mun mieheni on myös härkä! Ja onneksi, koska tartten sellasen järkiperäisen, jalat maassa olevan miehen mun elämääni ;) Tosin joskus sarvet kolisee, ko ite oon kauris :D



Ja Wattu ja Nani!!!! Onneaonneaonnea - aivan mahtavaa, ko "vanhoja" tuttuja hyppää tänne takaisin, jeeee!



Sirppanallakin kohta rakenneultra - mihin tää aika oikein juoksee???? Miehän "otan" sterilisaation synnytyksen yhteydessä. Ekan kerran aikoinaan mietin sterilisaatiota oman sairastumiseni yhteydessä, apaut 24 vuotiaana, mutta onneksi en sitä tehnyt, vaikka mulla oli ihan oikeuslääketieteellisen lupa sairauteni takia siihen. Nyt oisin 3, keväällä 4 lasta köyhempi - onneksi en siis tehnyt sitä silloin. Joten kannattaa ihan oikeasti miettiä tarkoin toi juttu :)



Ja meillä kans sairastettiin influenssa ja kyllä oli hiljasta sakkia meillä, ko lapsista 4/5 oli influenssan kourissa. Mies sanoi, että oispa noi muksut aina kipeitä, ko on niin rauhallista ;) Mulla oli viikon veto pois, pientä lämpöä, muttei onneksi tota influenssaa. Nyt sitten iski normiflunssa päälle. Aamulla oon aivan räkänokka ja iltasin aivan tukossa. Tänään onneksi äitini muistutti tosta sarvikuonosta ja huuhtelin röörit - heti on helpompi olla! Öisin saan käyä apaut kerran veskissä, mutta muuten saan nukuttua vielä, vaikka kohta alkanee noi loppukolmanneksen vaivatkin. Sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä ootan kovasti, ko ois nii kovasti kaikkea järjesteltävää ja siivottavaa :D



Maha kasvaa ja monotukset lisääntyneet aivan mahottomasti sen myötä, ko toi istukka ei oo enää täysin vaimentajana välissä. Sokerirasituksesta sitten napsahin kans, paasto oli koholla 0,1 ja siitä saan kiittää edellisiltana syömääni pitsaa. Nooh, nyt sitten mittailen kotona sokereita 2x viikossa ja mennään sitten niitten mukaan. Vaunutkin sain hommattua ja ne tulee etelä-Ruottista asti - on muuten halvemmat käytetyt vaunut Ruottin puolella, ko Huutiksessa. Otimpa sitten ä-pakkauksenkin, ko kaikki olen hävittänyt ton nuorimmaisen jälkeen.



Ihania vointeja kaikille ja nautitaan oloistamme :)



AJ ja taitaapi olla 26+jotain

Miten onkin jotenkin orpoinen olo tämän elonsa kanssa. Mies on huidellut pitkin mäkiä koko päivän, eikä ole ketään kenen kanssa "vatvoa", koska selkeästi nyt on sellainen vaihe itsellä, että pitäisi saada tietää enemmän, kuulla jotain kannustavaa tai muuten vaan märssytä! Harkitsin jo soittamista sinne KYS:iin, kun sanoivat, että pitää soittaa, jos tulee jotain kysymistä tai muuta asiaa, mutta en sitten viitsinyt. On kai niillä siellä muutakin tekemistä, enkä mä oikein tiedä mitä edes sanoa. Pelottaa, siinähän se.



Mun veli tuli meille eilen muutamaksi päiväksi, ja tässä on yrittänyt olla mahdollisimman "normaali". Onneksi nyt siis kaikki lapset on kipeitä (nuorimmainenkin heräsi kovin kuumeisena tänä aamuna) ja itellä keuhkot kärisee siihen malliin, että on hyvä syy olla väsynyt. Mutta miten sitä voikin olla niin poikki! Mä voisin nukkua ihan koko ajan! Sellasta menkkamaista jomottelua on liki kaiken aikaa, ja sit toi syöminen. Mulle tulee tosi herkästi huono olo, jos ruokaväli venyy vähänkin. Sit jos ajattelet, et sulla on kauhee nälkä ja kasaat voileivät, teet ja jogurtit, niin poikkeuksetta puolet jää syömättä kun et jaksakaan kuitenkaan.



Mä itse asiassa AJ muistelin, että kukahan täällä oli se, joka ainakin odotti kaksosia? Sitten muistan, että joku menettikin kaksosensa aika myöhäisessä vaiheessa (sori, tahtoo vaan väkisin tämäkin vallata mielen...). Mä olen aika yltiörealisti näissä jutuissa (en millään suostu sanomaan, että pessimisti), ja haluan jotenkin pitää "todellisuuden" käden ulottuvilla, vaikka tiedänkin, ettei se minua paljoa pelasta, jos jotain pieleen meneekin.



Sokerirasitus kutsuu takuulla ainakin kahdesti ton ...keleen painon takia, ja totisesti toivon, ettei mitään ylimääräisiä murheita nyt kovin matkalle sattuisi bd. Meillä on mökki ihan kamalassa kunnossa, kun mähän olen ollut täältä viikot pois siitä marraskuun alusta asti. Nyt oli tän saikun aikaan tarkoitus käydä paikat läpi ja laittaa vähän kaappeja ym kuntoon, mutta eihän tässä ole jaksanut tehdä yhtään mitään tän sairastelun myötä. Hieman itseä huolestuttaa, että saako kaikki paikat reilaan, jos vaikka vuodelepo tm vastaava yllättääkin, mutta eipä tuota kannata jossitella, sit hukutaan sontaan, jos ei muu auta! Olen vaan niin pirun "nipo", että tällä tavalla arkielossa paikat voi olla hujan hajan, mutta aina yritän, että kaapit on kunnossa, ja kun siivoan ns.paremmin, nuohoan joka nurkan. Ja kun AmaliaJoel puhuit tuosta pesänrakennuksesta, alkoi naurattaa kun muistin heti tuon nelosen loppuodotuksen, kun sillon just muutettiin tänne ja halusin kaikki kuntoon. Aamukahdeksasta iltayhdeksään minä maha pystyssä, hiki päässä siivosin aittoja, talleja ja kaikkea mahdollista hiirenpaskojen ym "riemujen" keskellä. Mies yritti toppuutella, mutta totesi sitten, että henkensä kaupalla saa rättiä yrittää mun käsistä viedä aina tossa vaiheessa. Ei mikään auta, kun olen jotain saanut päähäni :)



Mutta kaipa tässä on iltalääkekierrosta ruvettava puuhaamaan, ja kaivamaan evästä itselle, alkaa taas tutusti vellomaan... Velipoika ja mies lähtivät saunomaan tuonne meidän uudelle mökille, tulevat toivottavasti pian tähän nukkumaanlähtöshowhun mukaan, vaikka eipä noissa nyt ihmeitä ole. Kiikutetaan nuo pienet vuorollaan petiin ja sanotaan hyvää yötä, isommille riittää varmaan yks sanominen, sen verran nuupahtaneita ovat koulukkaatkin nyt. Tämä meillä oleva veli on muuten nuorempi minun kaksosveljistä, ja on aika sattuma, että mulla on se seuraava KYS:in käynti juuri näiden kaksosveljieni syntymäpäivänä, toivottavasti se on hyvä enne...



Vilkutuksia ja palaillaan taas kaikki!

t. Omppu ja tuplat 12+5

Hienoa äippä että poika on kasvanut. Mekin siellä lastenpolilla ollaan hypätty, aluksi 2kk nyt viimeajat 3kk välein, enskuulle tulee taas aika. Meillä syynä keskosuus, pikkuinen on tyttö vieläkin, tosin nyt on kasvuvaihe menossa. Loppuvuodesta ei painoa juurikaan tullut eikä kovin pitkäkään ole.



AJ sullahan on jo tosi hyvin viikkoja! Millaset vaunut hommasit?

Niin ja kiitos onnitteluista kaikille :)



Nani, mun oireet on aikalailla pysyneet samoissa eli tiuhaan pitää syödä, muuten heikottaa, pahoinvointia ei varsinaisesti vielä ole, ehkä ihan hiukan ällöttävää oloa jos ei ole syönyt tarpeeksi tiuhaan. Palelen vielä ja sit taas on kuitenki sellanen kuuma oloki :D Väsyttää päivisin ja nukunki päikkäreitä. Sit se ihana ja tuttu kun kaikki haisee niin pahalle, niin ja repäsykipuja on joskus.

Taas oon herännyt viideltä, hohhoijaa...noooh ompa tässä omaa aikaa nyt hyvin ku lapset nukkuu :)

Mites sun olo ja vointi?



Taidan alkaa lukeen kirjaa, kun ei tässä tähän aikaan oikein paljoo tekemistä ole..



wattu

Joko Sirppanalla oli rak.uä? Mää täällä jännään sunki puolesta bd Ihanaa ku pääset pikkuista kurkkaamaan ja jospa siellä vaikka paljastuis kumpi olis tulossa tällä kertaa! :)



Omppu: soita ihmeessa sinne KYS:lle! Jos se vähän helpottais henkistä oloasi, mää ainaki soittaisin! Ois niin ihana ku pystys jotenki sua helppimään, on niin avuton olo!



Kiitos AJ! Voi surku ku vähällä käry kävi, jos se pysyis paremmin aisoissa sitte siis ne sokruarvot, ku arvoja pitää mittailla. Ihanaa aikaa ku pikkusen monotukset tuntuu paremmin!



Äippä: hienoja uutisia Seinäjoen reissulta saitte! On äitilläki sitte parempi mieli ku yks huoli on vähempi! Onnittelut täältä 13veelle!



Wattu: tuntuu että oireet heittelee hetkittäin jos äsken oli jotain muuta ei sitä taas kohta ole ollenkaan! Jos pitäs joku "pääoire" sanoa niin kyllä se on tuo närästys! Pahoinvointi jäi oikeastaan tuohon yhteen aamuun, muuten pahoinvointi tulee närästyksen kautta. Oire no2 ois sitte varmaan vilu! Eilen illalla piti mennä vaatteet päällä saunaan että sai koko kropan lämpimäksi, mutta eihän se kauaa kestä, kohta taas palelee..Pahin oire on nuo menkkakivut, en tiiä voiko niitä kuitenkaan laskea raskausoireeksi ku niitä olis sitte ilmanki :) Mutta joka tapauksessa sais loppua tää juilinta niin ei tarttis pelätäki niin kauheesti! Ja ei varmaan tartte sanoa montako kertaa pitää vessassa käydä, ihan vaan tarkistamasa...Laskin muuten varstes montako testiä piti tehä tällä kertaa (tai siis tähän mennessä)..kymmenen! =D



Ens ti ois alkuraskauden ultra, pitää käydä kurkkaamassa sinne ennen lomaa ettei tartte siellä miettiä koko aikaa että onko siellä ketään ja missä..eihän sillon vielä taida sykettäkään näkyä..mutta katellaan sitä sitte..arvata vaan saattaa jännittääkö! =D



Ukkokulta ei päästäny mua eilen enää salille. Alotin siis tän vuoden puolella kuntosalikurssin kerta viikkoon ja nyt siis laitto mulle stopin...OOn niin vähä käyny että ei suosittele sitä mulle raskaanaollessa. Täytyy sitte tuota pilatesta jatkaa itekseen kotosalla.



Juuh kutsu käy, päikkäreiltä neiti heränny siis...



nani kera pikkuisen hippusen 5+0 :o