Kun käy katsomassa koiranpentua, mistä tietää että siitä voisi tulla sylikoira?
Kaipaan kauheasti koiraa joka olisi kyljessä kiinni ja hellyyden kipeä. Tänään kävimme katsomassa yhtä pentuetta, mutta näytti siltä ettei yksikään pennuista ollut kiinnostuneita meistä. Asuivat arjen keskellä ja perheeseen kuului myös alakouluikäinen tyttö.
En ole ennen käynyt pentuja katsomassa joten en tiennyt mitä odottaa. Kuvittelin että ainakin yksi pennuista tulisi luokseni ja tulisi tunne että tässä on juuri meidän koira. Sitä tunnetta ei kuitenkaan tullu vaikka kuvien perusteella olin aivan myyty.
Mitä on siis realistista odottaa kun käy katsomassa pentuja?
Kommentit (7)
Vieroitettu emostaan, niin tulee yleensä sellaisia nysveröitä. Olen huomannut koirissa ja kissoissa. Jäävät vähän vauveleiksi.
automaattisesti kiva juttu vaan vähän pelottava asia. Sitten vähän vanhempana pennun luontainen uteliaisuus voittaa varautuneisuuden. Rotukin vaikuttaa paljon, esimerkiksi pehmeät paimenkoirat ja noutajat hakeutuvat helpommin ihmiskontaktiin kuin esimerkiksi huskyt.
jos tuo on ko.rodun/pennun osto peruste, ei missään tapauksessa pidä hankkia koiraa ollenkaan.....piste.
Ensinnäkin pitää ottaa selville rodun ominaisuudet, on olemassa myös koiria jotka ovat sylissä viihtyviä, mutta eivät todellakaan kaikki. Jos haette hali,hali/pusi/pusi koiraa, kannattaa todellakin,toistan todellakin hakea rotuominaisuuksiltaan siihen sopivaa koiraa.
Ei sieltä rotumääritelmistäkään taida löytää selvempää ku sylikoiratermiä kuin seurakoira ja kyllä se on pitkälti ihan juuri sen koiran luonnekysymys. Kyllä mä fiilispohjalla koiran valitsisin.
niillä on rotukohtaisia käytöstyyppejä.
Rotumääritelmän/koututuksen suhde on ehhä 50/50, mutta, en lähtis kokeilemaan. Jos rotu johon on jalostettu ei pääse totuttamaan itseään, on väärässä paikassa tai ahdistunut.
Ensinnäkin pitää ottaa selville rodun ominaisuudet, on olemassa myös koiria jotka ovat sylissä viihtyviä, mutta eivät todellakaan kaikki. Jos haette hali,hali/pusi/pusi koiraa, kannattaa todellakin,toistan todellakin hakea rotuominaisuuksiltaan siihen sopivaa koiraa.
Tämä kirjoittaja on oikeassa.
Rotuominaisuuksiin kannattaa tutustua rotumääritelmän lisäksi rotuyhdistyksen ja kasvattajien sivuilta. Rotuyhdityksen/koirasivustojen sen rotuisen omistajien keskusteluista myös selviää usein paljon rodusta (yleensä juuri ne tyypillisemmät ongelmat).
Lisäksi kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan niitä rotuja jotka teitä kiinnostaa ihan vaikka näyttelyihin ja kasvattajalle. Kasvattajilta voitte kysellä mieltä askarruttavista asioista.
Jos kaipaatte tietynlaista pentua, niin parhaiten voitte osua oikeaan jos kysytte/seuraatte pentueen emän ja isän käytöstä. Itse ainakin valitsen pentueen mistä pennun ostan vanhempien perusteella.
Sitten pentua valittaessa kannattaa kysyä kasvattajalta hänen käsitystään. He tietävät yleensä lähempänä luovutusikää olevista pennuista vähän osviittaa mitä ehkä voi olla odotettavissa (esim. tietävät kuka on pentueen vilkkain tai rauhallisin, kuka hakee eniten ihmisten seuraa ja kuka on itsenäisin jne.).
Tietenkin lähtökohtana keskustelussa kasvattajan kanssa on että hän on luotettava ja keskusteluyhteys toimii. Mitä vähemmän on koirista tai rodusta käsitystä sitä tärkeämpää että kasvattaja osaa ja on halukas auttamaan. Eli kannattaa valita pentueen lisäksi myös kasvattaja hyvin.
1. Ensiksi selvitätte mikä rotu sopii parhaiten teille
2. Sitten valitsette kasvattajan ja pentueen
3. Kasvattaja neuvoo teitä sopivan pennun valinnassa
Mutta jos ottaa rescue-koiran, voi saada tosi sylikoiran.