Onko viikko-viikko-huoltajuus vaikea lasten kannalta?

Itse olen sitä mieltä että viikko-viikko systeemi on oikeudenmukainen lapsille vain jos vanhemmat vaihtavat asuntoa eikä lapset. Helpompaa asua yhdessä kodissa ja mennä ikäänkuin kylään toiselle vanhemmalle harvemmin ja vähemmäksi aikaa kuin että pitää koko ajan olla vaihtamassa.

Onhan ihmisillä koteja useampia (rikkailla you know). Miksei sitten lapsilla voisi olla? Unilelu kulkee kainalossa. Toppatakki laukussa. Ja mitä tahansa unohtuu, sen voi aina hakasta. Tai viepästä.

Todella sääliksi käy näitä unilelu kainalossa asunnosta toiseen kulkevia lapsia.

Kyllä säälin monen "ydinperheenkin" lapsia, ei ole täydellisiä nekään kaikki

aiotte oikeasti asua noin lähekkäin niin mitäs, jos koettaisitte sovitella aikataulujanne?



Esim. jos sinä olet aikaisemmin töistä kotona, niin lapset voisivat töiden jälkeen tulla sinun luoksesi ja tekisitte läksyt yms. ja sitten lapset menisivät illalla isälleen, jos siellä siis se ns.pysyvä koti.



Pointtina siis se, että miehen kanssa pystytte keskenänne sopimaan menojanne, ja lapsien ei tarvitse mennä/olla tyhjässä kodissa vain koska sopimus niin sanoo. Noin isot lapset voinevat melko vapaasti kulkea teidän molempien luona. Johan noilla kaveritkin syövät tunteja päivästä ihan kiitettävästi.

korjaa

Kyllä säälin monen "ydinperheenkin" lapsia, ei ole täydellisiä nekään kaikki

Ei se ydinperhe-elämä ollut meillä mitenkään nautinnollista. Ja viittaan tässä siihen kirjoitukseen, joka sääli unilelu kainalossa kulkevia lapsia.

Itsekin arvostelin ennen eroperheitä ja elämän hankaluutta. Olin varma, etten eroa ja että MINÄ kyllä saan ydinperheen pidettyä kasassa. Valitettavasti vain en saanut. Jotkin asiat vain valitettavasti eivät ole ratkottavissa.

Lapseni olisivat eläneet tunnekylmässä ympäristössä itsekseen elävien vanhempien kanssa. Sellaisten vanhempien, jotka eivät kykene puhumaan toisilleen. Veikkaan, etteivät lapset olisi kovin kauheasti ilahtuneet, kun olisivat kotoa muutettuaan huomanneet, että vanhemmat ovat sietäneet toisiaan vain ja ainoastaan lasten takia. Sietäneet. Ei onnistu. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. En edes pysty ajattelemaan pelkkää sietämistä. Uskokaa pois, yritin.

Lukekaapa viimeisimmästä Meidän perheestä, millaista "ihanuutta" voi ydinperheessä olla. Yöks. En millään voisi haluta lapsilleni sellaista ydinperhe-elämää.

t. 21, jonka lapsia ei tarvi sääliä, kiitos vain.

tällä hetkellä!



ap

hei,

meillä kaksi kotia on toiminut hyvin, joten älä ap luovuta! Aluksi kun lapset olivat pieniä, oli vaihto useammin, jotta lapset näkevät molempia useammin. Nyt teineinä tuo viikko / viikko toimii jo. Tällä järjestelyllä lapsilla on kaksi "oikeata" vanhempaa. Mikäli haluavat vanhempana valita vain yhden kodin - sekin on mahdollista, mutta 10-12 vuotiaat on mielestäni liian pieniä tekemään itse sitä valintaa.

tsemppiä!

Näiden tekstien perusteella vaikuttaa siltä, että lapselle kaikkein tärkeintä - yli kaiken muun, yli oman perheen, läheisten ihmisten, yms - on ASUNTO. Onko näin? Eli pääasia on, että lapsi on aina samassa asunnossa?



Hämmentävä näkökulma. Pitäisikö lapsiperheiltä kieltää muuttaminen kokonaan? Outoa, että monen mielestä jomman kumman vanhemman pitäisi luovuttaa, ts. luopua lapsesta. Se kuitenkin tarkoittaisi sitä, että samalla lapsi menettää toisen vanhempansa.



Miksi ihmisellä pitäisi muuten olla vain yksi koti? Miksi ei voisi olla kahta kotia?



Ja miksi ajatellaan, että lapsi ikävöi vähemmän, jos toinen katoaa melkein kokonaan elämästä, kuin jos kummankin vanhemman kanssa voi elää ja asu yhtä paljon? Tällöinhän sitä "etääkin" näkee useammin, ei ehkä ehdi tulla niin kova ikävä. Viikonloppu kahdesti kuukaudessa on TODELLA vähän.

..repun selkään ja lapset saavat pysyä samassa asunnossa koko ajan. MUTTA omanapaiset vanhemmat eivät ikinä tarkastele asioita oikeasti lstensa kannalta.

tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Tuohon järjestelyyn tarvittaisiin yhteensä kolme asuntoa, mihin aika harvalla on varaa. Tuo voisi olla myös aika hankala järjestää. Ja jos jonkun mielestä vuoroviikkosysteemissä lapsilla ei (muka) ole selkeää kotia, niin mikä se koti tässä vaihtoehdossa on? Joku majatalo, jossa kukaan ei oikeasti asu, sisusta, laita arkea, vaan jossa vanhemmat vain käyvät kääntymässä. Se olisi aika kalpea varjo entisestä kodista, ei olisi luultavasti kovinkaan kodikas ja mukava ratkaisu. Ihan yhtä lailla se pysyvyys katoaisi.