Onko viikko-viikko-huoltajuus vaikea lasten kannalta?

..repun selkään ja lapset saavat pysyä samassa asunnossa koko ajan. MUTTA omanapaiset vanhemmat eivät ikinä tarkastele asioita oikeasti lstensa kannalta.

haluaisi ilmeisesti itselleen huoltajuuden

Ei kuulosta varmaan hirveän innostavalta niin miksi lapsen pitäisi suostua moiseen??

Meidän asunnot olisivat puolen kilsan päässä toisistaan ainakin nyt alkuun. Omani ihan koulun vieressä



Voiko tuollaista kysyä 9 ja 11-v:ltä vai tuoko liikaa paineita heidän niskaansa?



ap

Eli lapset pysyvät samassa asunnossa, omassa kodissaan,koko ajan. Ainoastaan isä ja äiti vaihtavat asuntoa, aina viikon jälkeen.

Lapsilla ei ole selkeää kotia,vaan reissataan jatkuvasti kahden kodin väliä.

justiin juttelin erään tuttavan kanssa, heillä on tuo viikko-viikko systeemi ja hän sanoi että lapset ovat ihan hämillään.

Siltikään kumpikaan vanhempi ei halua antaa periksi,annetaan sitten lasten kärsiä :(



Meillä on joka toinen vkonloppu lapset isällään, lomilla sitten pidempiä aikoja. Näkevät isäänsä myös viikolla.

niin kyllä ne siitä selviää eli tietenkin te aikuiset muutatte viikottain asuntojen välillä, koska idea on teidän ja se on teistä hyvä idea. Ei lapsia saa pakottaa moiseen stressiin. Oletteko valmiita itse muuttamaan viikottain?

Mutta voiko tuon ikäisiltä kysyä, että kumman luona haluaisivat asua?



ap

systeeminä 3vk ja 3vk ja tuosta jaksosta aina keskimmäinen viikonloppu toisen vanhemman luona. Tämä oli suositus silloin kun huoltajuussopimusta rukattiin, ei pitäis hämmentää lasta niin paljon.

Mutta voiko tuon ikäisiltä kysyä, että kumman luona haluaisivat asua? ap

Muistaakseni lain mukaan 12-vuotias saa jo päättää itse.

Mutta todellakin kannattaa lasten kanssa jutella,ja ottaa heidän toiveensa huomioon,ovat kuitenkin jo sen verran isoja.

että lapset ovat aina väliaikaisesti jossakin vaikka koteja kaksi olisikin.



Olosuhteiden pakosta olemme tehneet vastaavaa aikuisten osalta, kun mies lähti ulkomaille töihin ja muutin lasten kanssa vasta myöhemmin perässä. Nyt taas minä reissaan välillä Suomeen työkeikalle.. vaikka lentomatka on lyhyt ja järjestely tilapäinen on se kuitenkin aika levoton tunne ja raskastakin. Samaa teimme useita vuosia sitten kotimaassa kahden paikkakunnan välillä, eikä se juuri helpompaa ollut. Syyt näihin järjestelyihin ovat olleet pakottavia, eli työttömyys toinen vaihtoehto, emmekä ole halunneet muuttaa koko perhe "sika säkissä" ennen kuin asiat ovat olleet varmoja uudessa paikassa.



Kuvaamassasi järjestelyssä välimatka on yleensä lyhyt, koulu ym. pysyy samana mutta en laittaisi lasta edes sellaiseen reissaamiseen pysyvästi.



Tilanteen mukaanhan on mentävä, en tunne olosuhteitanne. Tiedän yhden pariskunnan, jolla tuo kuvaamasi järjestely on toiminut ilmeisesti hyvin ainakin aikuisten osalta.

Ihan hyvin on mennyt eikä tyttö ainakaan ulkoisesti tunnu kärsivän. Ikävöi kovasti minun luonani isäänsä ja isällään minua, eli miten voisin erottaa hänet pidemmäksi aikaa isästään, vaikka mieleni tekisikin pitää tyttöä paljon enemmän.



Vaikeita nämä huoltajuusasiat :(

että kumpi on kivempi vanhempi. Se on liian suuri taakka. Te päätätte. Mikä ihme on kun nykyvanhemmat pakoilee vastuutaan ja sälyttää kaikki lapsille. Päätös on teidän ja te elätte sen kanssa, lapset saavat olla sen sopan ulkopuolella, huolettomina lapsina.

Itse en laittaisi lapsia valitsemaan vanhempien välillä. Ajattelepa itseäsi tilanteeseen, jossa joutuisin valitsemaan kumman lapsen kanssa haluaisit asua, ei kovin helppo päätös. Voihan lapsilta toki kysyä mielipidettä, mutta tehkää selväksi, että molemmat vanhemmat rakastavat heitä päätöksestä huolimatta, eikä heidän tarvitse olla huolissaan siitä että toinen jää "yksin".



Tiedän esimerkiksi sisarukset jotka menivät eri vanhempien luokse asumaan, jotta toiselle ei tulisi paha mieli. Oikeasti sisarukset olisivat halunneet asua yhdessä.



Vuoroviikkoasumiseen vaikuttavat monet asiat, enkä ihan yksiselitteisesti tuomitsisi sitä.

mainiosti. Ruotsissa asiaa on tutkittu, ja siellä on todettu, että tärkeintä eron jälkeen on se, että vanhempien välinen yhteistyö toimii.



Asumisjärjestelyllä ei ole juurikaan merkitystä.



Vuoroviikkovanhemmuuden hyvä puoli on luonnollisesti se, että lapsella säilyy kaksi rakastavaa vanhempaa arjessa.



Älä hyvä ihminen kysele täällä, ota itse selvää.

ei ulkoisesti kärsi mutta tuli vaan mieleen että ehkä se jatkuva ikävöiminen johtuu juuri siitä että ei lapsi oikein tiedä kummassa kodissa asuu ja kumman vanhemman luona.. Että lapselle olisi helpompi jollain tavalla jos sitä toista vanhempaa näkisi "koko ajan" ja toista vaan perinteiset joka toinen viikonloppu.



Itse olen sitä mieltä että viikko-viikko systeemi on oikeudenmukainen lapsille vain jos vanhemmat vaihtavat asuntoa eikä lapset. Helpompaa asua yhdessä kodissa ja mennä ikäänkuin kylään toiselle vanhemmalle harvemmin ja vähemmäksi aikaa kuin että pitää koko ajan olla vaihtamassa.



Mielestäni myöskään noin pieniltä lapsilta kuin ap:lla ei pidä mennä kysymään ainakaan suoraan kumman vanhemman luona haluaa mieluummin asua. Siitä ei ikinä seuraa muuta kuin lapselle syyllisyys siitä että toiselle vanhemmalle tulee huono mieli (vaikka kuinka päinvastaista vakuuteltaisiin).

mä oon niin samaa mieltä tästä! Mahtavaa kuulla että on muitakin jotka on samaa mieltä. Lapset joko toisella vanhemmalla koko ajan tai sitten jos vuoroviikot niin lapsi pysyy samassa kodissa ja vanhemmat matkustaa kotien väliä. jos ei aikuiset tuollaista kestä niin kuinka lapset kestäis?

ei voi mitään, mutta mies on parempi huoltaja kuin minä :(.Ei mitään hajua milloin edes pääsisi lastenvalvojalle ja siihen asti olisi jotenkin pärjättävä. Mä olen muuttamassa pois





ap

Kunhan saat elämäsi järjestykseen, ehdota vuoroviikkoasumista, niin että lapset on ensin muutaman päivän, seuraavalla kerralla taas vähän enemmän. Käytä lapsia luonasi myös silloin, kun ovat isällään.



Elämä ei ole koskaan helppoa. Ihan oikeasti. Eikä ole olemassa yksinkertaisia tai ainoita ratkaisuja. Meillä on kaksi lasta 8v ja 10v. Ovat olleet vuoden reilusti vuoroviikkoasumisessa. Aluksi ikävöivät toiselle vanhemmalle kovasti. Nyt ovat hyvinkin rennosti sen kanssa, jonka luona ovat. Soittavat jos jaksavat ei-läsnä-olevalle.



Asumme n. 1.5km välimatkalla toisistamme, viikollakin nähdään. Lapset tietävät varsin hyvin, että heillä on kaksi kotia.



Olisihan se ihanteellista, jos lapsilla olisi vain yksi koti. Mutta se tarkottaisi sitä, että meillä vanhemmilla pitäisi olla vara pitää kolmea kotia. Valitettavasti minulla ja vielä vähemmän ex-puolisollani ei ole sitä mahdollisuutta. Lapsilla on vaatteet ja lelut ja paikkansa (sängyt, lipastot jne. minun luona jopa omat huoneet) kummassakin asunnossa. He itse spontaanisti ovat todenneet tämän olevan hyvä ratkaisu. Olen sanonut, että heti kun tuntuu, että olisi mukavampi pysyä jommankumman luona paikallaan, siitä pitää puhua. Että kumpikaan vanhemmista ei ota arvovaltakysymyksenä tällaista, että kumpaakaan ei loukkaa (vaikka tottakai vähän loukkaisi) jos lapset haluavat asua jommalla kummalla ja vierailla toisella.



Herkällä korvalla kuulostelemme lapsia. Tätä nykyä lapsilla on satakertaa osallistuvampi isä kuin oili aikaisemmin. Tai ainakin 25 kertaa osallistuvampi. Ja hänkin haluaa asioiden sujuvan lasten kannalta hyvin.



Onhan ihmisillä koteja useampia (rikkailla you know). Miksei sitten lapsilla voisi olla? Unilelu kulkee kainalossa. Toppatakki laukussa. Ja mitä tahansa unohtuu, sen voi aina hakasta. Tai viepästä.

oli järjestelyn alkaessa 4-vuotias ja nyt 12-vuotias. Siis meillä joilla on tuo 3vko/3vko -systeemi.

Lapsi vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, tosin jonkin verran hankaluuksia on kun on eri säännöt perheissä eikä niistä päästä sopuun, mutta siihen ei auta mikään, oli systeemi mikä tahansa.



10