Hävettää...
Tänään iski ihan yhtäkkiä suunnaton ns" vapauden kaipuu" , ts. tuleva vastuu ja sitoutuminen vauvaan alkoi ahdistamaan. En ymmärrä(tai ehkä ymmärrän, en ole varma), tämä lapsi oli kuitenkin suunniteltu ja toivottu. Ensimmäinen lapseni täyttää jo 11v. ja on välillä myös isällään, tuolloin olen kokenut olevani vastuusta vapaalla, josko näin nyt voi sanoa. Tämä mahdollisuus poistuu. Mieheni kyllä lohduttelee ja rohkaisee, saan vapaasti olla ja urheilla, käydä kavereita tapaamassa ja juhlistellakkin. Jotenkin kuitenkin pelkään jääväni taas yksi lapsen kanssa, kuten aikasemminkin.Tänään tuntui jopa halu päästä miehestänikin eroon, vaikka hän oikeasti on miehistä mitä ihanin. Huh, taidan olla tulossa hulluksi, kuinkakohan " kahjo" olenkaan lapsen synnyttyä.Hävettää omat tunteet, jotkut joutuvat kärsimään lapsettomuudesta, keskenmenoista yms. Vaan minkäs ihminen tunteilleen voi. Ehkä ja toivottavasti tunteeni tasoittuvat ja muuttuvat. Huh tätä hulluutta. Pahoittelen tunteiden purkausta, parempia fiiliksiä muille.
Häpeilevä nurse rv.31+2
Kommentit (4)
Taidamme olla samassa pinossa tuolla Tammikuisissa...
Ihan samoja fiiliksiä täällä on koettu. Ensi alkuun kauhee huoli siitä, että jos ei raskaudukkaan. No sitten melkein heti onnisti ja sen jälkeen tuli sellainen fiilis, että voi helvetti mihin sitä on itsensä laittanut..haluanko sittenkään vauvaa ja tottakai minä sen haluan. Alku myllerryksen jälkeen mä rauhoitun ja tulin tyyneksi ja varmemmaksi kaiken hienoudesta. Nyt sitten taas näyttää siltä, että alkaa miettiä, että jääköhän elämä elämättä nyt, kun vauva sitten tulee aika pian jo...
Eilen tuli sellainen halu mennä kapakkaan ja tanssimaan. Sitten aloin miettiä, kuinka oikein se on sitten mennä, kun vauva on maailmassa...Kaipaan jo omaa entistä kroppaani, farkkuja ja paitoja, jotka näyttävät nyt ihan pikkulasten tamineilta koonsa puolesta. Ja aina kun mä olen pitänyt itseäni lihavana!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Enää en aio jatkaa samaa ajatuskaavaa, jos edes noihin entisiin mittoihin pääsen...Pakko päästä!!!!!Ja sitten mä kuitenkin ymmärrän että elämä jatkuu hienompana ja palauden varmaan aika kivasti ja kaikki menee niinkuin tarkoitettu on-elämä todellakin jatkuu vauvan saamisen jälkeenkin.
Mut sitä vaan miettii kaikenlaista ja eihän se synti ole!!Nytkin kun luen tätä sepustustani, tekisi mieli deletoida koko stoori. Niin lapselliselta se kuulostaa :D
Ehkä mäkin olen pöpi!! :))
Kiitoksia kommenteista, tuntui jotenkin " rohkaisevalta" kuulla että muillakin on vastaavia ajatuksia ja tuntemuksia. Josko se nyt on sitä pienen lapsen tuloon valmistautumista, tai jotain. Toivottavasti muuttuva olotila ja ajatusmaailma kuitenkin.
Nyt täytyy lähteä uutta asuntoa siivoamaan, huoh!!
rv31+3.
vieläkin taistellaan vaika rv 39 + ja neljäs lapsi.
Mulle liikunta on henki ja elämä ja nyttenkin olen viimeiseen asti vääntänyt tehdä eri suorituksia. Olen itsekäs monen mielestä, kun varaan itselleni päivästä aikaa harjoitteluun, mutta haistatan paskat kyllä moralisteille.
Anna armoa itsellesi. Ja se on hyvä, että asioita tulee mieleen jolloin osaa punnita elämän eri arvoja.
Ihan turha hävetä, veikkaanpa ettei ole yhtään odottajaa tai äitiä, jolla ei olisi tuommoiset ajatukset joskus käynyt mielessä. Itselläni paniikki iski kun olin tehnyt raskaustestin ja meni muutama päivä ennenkuin aloin iloita asiasta vaikka raskaus oli tosi toivottu. Kuten kaverini oman fiiliksensä ytimekkäästi ilmaisi: ' first you want it, but when it happens you feel totally fucked up..' .