Omat mummoni kuolivat jo silloin kun olin teini-ikäinen, mutta edelleen ovat muistoissa tosi tärkeitä ihmisiä elämässäni.

Jaksamista! Kliseiseltä kuullostaa, mutta suru muuttaa muotoaan kun aika kuluu, ja jossain vaiheessa huomaat miten pystyt jo iloitsemaan hyvistä muistoista.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu