Kuka OIKEASTI tekee joka hemmetin hetki metsäretkiä lasten kanssa?

Se on heille täysin tuntematon pelottava paikka.

tosin perheeni on muutenki liikunnallinen ja harrastaa esim suunnistusta eli metsä on tuttu juttu.

ku olin vuoden vanha mentiin käsivarteen, Lappiin viikon reissulle. mukana isosiskoni ja ja-veljeni, kaikki päiväkoti-ikäsiä.



koko ikäni oon metsissä kävelly. vielä teinivaiheessaki tehtiin joskus perheen yhteisii retkii nuuksioon sun muualle.



omat lapsetki vien ehdottomasti. sehän kasvataa loistavasti tasapainookise ympäristö. ja metsissä on kivaa etenki lapsen näkökulmasta :)

Tosin pääsiäislomalla päästiin ihanalle metsäretkelle kun oltiin Keski-Suomessa ja sattui sopivasti kantohanget. Olipa mukava kävellä metsässä hankia pitkin.

Kesälomalla saatetaan mennä luonnonpuistoonkin retkelle, mutta lähinnä omassa mökkiympäristössä haahuillaan metsissä. Eipä sitä niin kauas tartte aina mennä, ja mustikka-aikaan poimitaan niitä samalla.

Talvella harrastetaan hiihtoa, joten metsäretket tapahtuu hiihtolenkkien muodossa.

Helsingissä ei ole metsiä, joten vaikea on retkiä tehdä.



Retkeily jää sitten sille ajalle, kun on muualla menossa.

En tiedä, että kuinka moni niitä tekee oikeasti, mutta meidän perhe ainakin. Meillä ei ole rahasta kiinni, mutta ei vaan matkustella tai käydä noissa lasten "magneettirysissä" kuin ehkä 1x vuosi. Meillä on hyvin eri-ikäiset lapset ja jossain metsässä se ikäero tasoittuu ehkä ihan parhaiten. Eilen illalla viimeiksi oltiin metsässä lenkkipolulla kiertelemässä. Eväitä ei tosin ollut mukana.

Lapseni on jostain syystä aina inhonnut metsässä retkeilyä.



Ihan pienestä asti. Itse rakastaisin metsässä samoilua, ja eväidenkin syömistä. Lenkillä kyllä käy metsässä joka toinen päivä,tuo ei-metsämies.

Yhtä hemmetin tuskaahan se on, ellei ole jotain kunnollisia reittejä tai jos ei vaan mennä jonnekin laavulle ja pysytä paikoillaan paistamassa makkaraa.



Kävin tänä keväänä kerran lasten kanssa ja hiki tuli, mutta ei liikunnasta. Parasta lasten mielestä oli eväiden syöminen ja pois pääsy.



Marjassa/sienessä käyn syksyisin ja sinne pitää muksutkin yleensä raahata mukaan. Viime syksynä pelasivat angry birdsiä mun kännykällä ja söivät karkkia sillä aikaa kun kahmin marjoja ämpäriin.



Ois tosi mahtavaa sanoa, että metsäretket ovat iloista yhdessäoloa ja luontoon tutustumista, mutta ei ne ole. Itikat syö ja lapset kompastelee risuihin, metelöivät niin kauheasti että kaikki hämähäkkiä isommat elukat pakenevat hehtaarin alueelta. Me asutaan ihan maalla, joten ehkä luonto on niin lähellä, ettei ne muksut pidä metsäretkiä minään kovin poikkeuksellisena asiana. Lisäksi ne meidän metsäretket on toistaiseksi tehty ihan "todellisiin" metsiin, ei luonnonpuistoihin.

Asuttiin aiemmin lenkkipolkujen varrella ja kyllä varmaan päivittäin käveltiin siellä "metsässä" polkuja pitkin. Mutta en tiedä, onko se nyt sitten sitä metsäretkeilyä.



Nyt asutaan metsänreunassa, eikä olla mitenkään erityisiä metsäretkiä tehty. Käydään joskus kävelemässä siellä, mutta ei mitenkään erityisesti lähdetä retkeilemään.



Ennemmin mennään rannalle retkelle, tai lähisaariin. Siellä ei tosin ole sitä metsää ;D

tai Pirttimäkeen ja Oittaalle. Näössäsi on pahasti vikaa, jos et lapsiperheitä siellä näe.

ja kyllä me aika usein keitetään kaakaot, otetaan mehu, keksiä tms. ja lähdetään metsään "retkelle". Onhan se toki aikuiselle vaan sellainen köpöttely polulla, mutta lapset tykkää. Varsinkin sellaisina päivinä, kun on kaikilla ärrimurripäivä, niin piristää kummasti.

retkellä keskuspuistossa Helsingissä.

Helsingissä ei ole metsiä, joten vaikea on retkiä tehdä. Retkeily jää sitten sille ajalle, kun on muualla menossa.

Lähinnä kävellään, kiipeillään, maistellaan mustikoita kesäisin yms. Kotimme lähellä on pieni metsä, niin samalla tavalla sinne tulee mentyä kuin leikkipihallekin.

metsäretkiä "joka hemmetin hetki"? Jos kertoo retkeilevänsä lasten kanssa usein, tiheys voi olla mitä tahansa vaihteluvälillä 4 krt/vuosi 1 krt/vko.



Ja Suomihan on täynnä metsiä. Tuskinpa ne retkeilyperheet tosiaan sinne teidän lähimetsäänne tulevat.

on ihan liikaa sääskiä siihen. :(

minun nuoruudessani menty "retkelle", mentiin poimaan puolukoita ja mustikoita eikä kotiin lähdetty ennen ku ämpäri oli täysi.



Ja lähimetsässä seikkailin kavereiden kanssa ihan keskenään. Kiipeiltiin, rakennettiin majoja, ryömittiin ojissa... eikä kukaan asetellut meitä edustaviin valokuviin.

Murroisässä tuli stoppi. Eivät suostuneet mukaan. Mutta nyt, kun ovat parikymppisiä, kulkevat metsässä kuin kotonaan ja ovat olleet jopa laavuissa yötä samanhenkisten kavereiden kanssa.

on ihan liikaa sääskiä siihen. :(

ei mitään mahiksia mennä nyt mehtään. Sääskiä on tänä kesänä enemmän kuin miesmuistiin. Syksyllä voi mennä!

Olen asunut monella eri alueella ja kyllä vaan kaikkialla tässä kaupungissa on metsiä. Mitä lähemmäs mennään merta, nousee myös metsien määrä.

Asumme Helsingissä Viikissä ja tämä on ihan urbaania maaseutua ja metsät ihan sopivan kokoisia pikkulasten kanssa retkeilyyn.



Luonnon tarkkailu varmaan on eväiden syömisen ohella tärkein aspekti. Mökillä Itä-Suomessa sitten patikoimme.



Ja kyllä Viikissä ainakin on ihmisiä retkeilemässä.

minun nuoruudessani menty "retkelle", mentiin poimaan puolukoita ja mustikoita eikä kotiin lähdetty ennen ku ämpäri oli täysi.

Ja lähimetsässä seikkailin kavereiden kanssa ihan keskenään. Kiipeiltiin, rakennettiin majoja, ryömittiin ojissa... eikä kukaan asetellut meitä edustaviin valokuviin.

En minäkään "retkeillyt" saati "harrastanut liikuntaa", juoksimme vaan metsissä kaiket päivät joko muuten vain tai sitten just mustikoita tai vattuja poimien.

Asumme isolla tontilla järven rannalla, eikä juuri retkeillä, kun luonto tulee niin liki. Tosin itse kaipaisin välillä kunnon isoon metsään, onhan se vähän eri asia kuitenkin. Mutta onhan tuossa lähellä yksi joki, jossa voi sillalta ruokkia pullasorsia, se on täällä selvästi suosittu retkeilypaikka. Äidit sirkuttaa "Katso Emma miten suloinen ankka, oi oi oi"...