Äitinä olet tärkeämpi kuin ilman lapsia

se pointti ole siinä, että surisi äidin kuolemaa enemmän kuin lapsettoman, vaan että suree lasten kohtaloa!



Mitä ap oikein haki aloituksellaan?

No tottakai sitä on tärkeämpi jos on sinusta riippuvaisia lapsia. Ei meillä ainakaan ole ketään joka välittäisi näistä lapsista.



Joo, ehkä joku perhe rahan edestä voisi heitä ruokkia, kun saisi itse ison summan rahaa. (verrattuna vaikka lapsilisään, jonka me saamme, ja lasten harrastaminen maksaa jo melkein 1000 euroa kk)



Ei pyyteetöntä rakkautta taida olla. Paitsi vanhempien lapsiansa kohtaan.



Ja siis meillä on sisaruksia miehen kanssa. mutta heille on raha tärkeintä. Jos lapsemme sinne joutuisivat, olisivat aina toissijaisia, ja raha ja omat lapset ensisijaisia.



Lasten isovanhemmat- isä on alkoholisti. Äitini ei jaksa enää kuin ehkä yhtä kerrallaan. Miehen vanhemmat rakastavat rahaa. En mielelläni haluaisi heitä. Miehen äiti kadehtii esim. sitä että ei itse saanut harrastaa lapsena vaan piti tehd työtä. Ruoasta säästää. Sen pitää olla halpaa ja helppoa ja nopeaa. Minulle ruoka on ykkönen.



Joten ... kyllä katson olevani tärkeämpi nyt kuin jos näitä lapsia ei olisi. Silloin vain oma elämä olisi minusta kiinni.

Etkö aloittaja ymmärrä? Lapsi tarvitsee pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää ja välittämitsä. vain omat vanhemmat kykenevät näitä antamaan. Jos heitä ei ole niin ei ole ketään.



Ja lapsen loppuelämä riippuu siitä lapsuudesta hyvin pitkälle.



On aivan luonnollista menettää vanhempansa aikuisena, mutta oman lapsen menettäminen on sama kuin oma kuolema.

ja toinen on äiti, niin tämän äidin luolema on merkityksellismpi ja "kamalampi" kuin sen jolla ei ole lapsia.



Sympatisoimme NAISTA joka kuoli, meitä kiinnosta se ÄITI ja mitä hänelle tapahtui paljon enemmän kuin se lapseton.



Pointtini oli lähinnä miettiä miten eriarvoistamme naisen ja äidin.



Ja kukaanhan esim. otsikoista ei voi tietää onko se äiti ollut hyvä äiti. Hyvä ihminen.



Se lapsetonkin on voinut olla vaikka äiti teresa mutta ei saa samanlaista sympatiaa kuin se äiti. vaikka huonokin.

Sen äidin kuolema on merkityksellisempi, koska emme voi tieetää miten hänen lastensa käy.



Esim. sen anneli auerin lapset. Tottakai he säälittävät nyt ihan hirveästi. Mietin usein ovatko lastenkodissa vai missä. Tutkimusten mukaan lastenkotilasten elämä on usein huonoa myöhemminkin. Rahan edestä siellä niitä lapsia katsotaan kuten päiväkodissakin.

Rehellisesti ja suoraan sanottuna: Kenenkään vieraan ihmisen lapset eivät merkitse kenellekään vieraalle mitään.

Jos lapsella ei ole omia vanhempia tai nämä sattuvat olemaan huoonot, usein lapsen elämä on huono. Voi olla niin että joillakin on hyvät isovanhemmat ja nämä korvaavat vanhemmat.



Harvoin kukaan muu välittää kenenkään toisen lapsista.

mennään varmaan sen keskiarvon mukaan, jos sinkun äiti teresa -ominaisuuksista ei ole saatu parempaa tietoa. Ja huonokin äiti on niiden lasten ainoa, joten...

ja toinen on äiti, niin tämän äidin luolema on merkityksellismpi ja "kamalampi" kuin sen jolla ei ole lapsia.

Sympatisoimme NAISTA joka kuoli, meitä kiinnosta se ÄITI ja mitä hänelle tapahtui paljon enemmän kuin se lapseton.

Pointtini oli lähinnä miettiä miten eriarvoistamme naisen ja äidin.

Ja kukaanhan esim. otsikoista ei voi tietää onko se äiti ollut hyvä äiti. Hyvä ihminen.

Se lapsetonkin on voinut olla vaikka äiti teresa mutta ei saa samanlaista sympatiaa kuin se äiti. vaikka huonokin.

Auto tuli suoraan kuljettajan oveen, eli siihen missä istuin. Vieressä istui mieheni, takapenkillä kolme lasta. Olin raskaana.



Kun alettiin selvittelemään kolaria, päälleajanut 3-kymppinen mieskuljettaja sanoi että pääasia ettei hän osunut lapsiin.



Niin tosiaankin, hänhän osui vain perheen äitiin. Onni onnettomuudessa.



Sillä hetkellä hoksasin, että ei olisi tainnut olla perheelleni ihan helppo juttu jos toinen vanhemmista olisi menehtynyt tai vammautunut vakavasti.



Mieheni olisi jäänyt yksinhuoltajaksi. Lapset ilman äitiä. Miten he olisivat pärjänneet? Eivät kovin hyvin.



Uskallan väittää, että ehkä vanhemman menetys olisi aiheuttanut perheelle kaikista suurimman tragedian. Paitsi että läheinen ihminen olisi poissa, samalla myös perheen talous ja voimavarat painuvat pakkaselle pitkäksi aikaa.



Uskon, että käytännön kannalta ajateltuna äitinä ja puolisona olen tärkeämpi ja sitä kautta arvokkaampi kuin yksin ja ilman lapsia.



Onnettomuuden jälkeen raskaus meni kesken.

kuin sinkku.



Näitä juttuja tutkitaan mm. testeillä, joissa kysytään, kenet pelastaisit uppoavasta laivasta:



äiti ja lapsi, homopari, sinkkumies, musta nainen ja hänen vanha isänsä... saat pelastaa kaksi...?

Minusta tuli kiinnostava ja tärkeä henkilö yhteiskunnallisesti heti ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä.

Sitä ennen olisin saanut vaikka kuolla katuojaan, ketään ei olisi kiinnostanut.

Rehellisesti ja suoraan sanottuna: Kenenkään vieraan ihmisen lapset eivät merkitse kenellekään vieraalle mitään.

Jos lapsella ei ole omia vanhempia tai nämä sattuvat olemaan huoonot, usein lapsen elämä on huono. Voi olla niin että joillakin on hyvät isovanhemmat ja nämä korvaavat vanhemmat.

Harvoin kukaan muu välittää kenenkään toisen lapsista.

Yksi lapsistani ei ole biologisesti minun, mutta olen koko hänen elämänsä hoitanut häntä kuin omaani, rakastanut ja huolehtinut. Ja todellakin pyyteettömästi ilman minkäänlaista vastinetta.

Äitiys on tärkeää ja merkityksellistä, mutta juuri tuollaiset kommentit mystifioivat (biologista) äitiyttä aivan liikaa.