Millainen diagnoosi ihmisellä, joka kirjoittaa julkista blogia omasta, tapahtumaköyhästä elämästään?
Ymmärrän, jos joku kirjoittaa blogia esim. talonrakennusprojektista, erityislasten kanssa elämisestä yms., jossa on jotakin viisautta/elämäkokemusta/vertaistukea muille jaettavaksi. Mutta että kaikille julkisesti kirjoittaa ja laittaa kuvia omista vaatteistaan, kotinsa sisustuksesta, ostoksistaan eikä ole oikeasti mitään annettavaa muille. Pakko kai tällaiseenkin on olla joku selitys, joku diagnoosi?! Maailma on täynnä tyhjäpäitä.
Kommentit (6)
elämä näyttää noin lukijamäärien valossa olevan monen mielestä aika mielenkiintoista:)
Ehkä lukijansa saavat sieltä ideoita omaan vaatetukseen.
Ymmärrän, jos joku kirjoittaa blogia esim. talonrakennusprojektista, erityislasten kanssa elämisestä yms., jossa on jotakin viisautta/elämäkokemusta/vertaistukea muille jaettavaksi. Mutta että kaikille julkisesti kirjoittaa ja laittaa kuvia omista vaatteistaan, kotinsa sisustuksesta, ostoksistaan eikä ole oikeasti mitään annettavaa muille. Pakko kai tällaiseenkin on olla joku selitys, joku diagnoosi?! Maailma on täynnä tyhjäpäitä.
Minun diagnoosi on etten pidä minkäänlaista blogia.
Asiaa tarkemmin tarkastellen jokaisella, siis aivan jokaisella on hyväksytyksi tulemisen tarve. Tämän tarpeen tyydyttämiseen on monia keinoja. Ihminen ei ole mitään ilman toista ihmistä, et sinäkään ap. Tämän asian ymmärtämiseen tarvitaan tietysti viisautta. Tyhjäpäitä tietysti on paljon kuten mainitsitkin, he eivät koskaan opi ymmärtämää ilmiöitä mitä ihmisen elämään kietoutuu.
tapahtumaköyhää, jos shoppailee, laittaa kotia, kokkailee, leipoo, lomailee jne. Se juuri on sitä elämää!
Jonkun erityislapsen kanssa voi olla paljon tapahtumaköyhempää, usko minua.
Vai haluaisitko muka lukea kuinka jollekin 9-vuotiaalle puhekyvyttömälle, liikuntakyvyttömälle erityislapselle yritetään jo kolmatta vuotta opettaa lasta syömään lusikalla? Mitä syvällistä siinä on? Se on vain älyttömän turhauttavaa, toistaa samaa päivästä toisen. Jos se jonkun mielestä on syvällistä, niin kyseessä lienee henkilö joka ei ole tehnyt päivääkään töitä erityislapsen kanssa.
Blogini ei kyllä ole suosittu, eikä varmasti tule olemaankaan :D
Se on minulle ns. harrastus. En oleta että kukaan lukee, oli tarkoitus laittaa salaiseksi päiväkirjaksi. Mutta, eipä minun elämässä niin paljoa tapahdu että haittaisi vaikka joku satunnainen lukisikin :)
Mulla on aiheena ihan yleisesti koti, lapset ja maatila :) Vähän sitä sun tätä. Tylsä blogi on joo :)
Eikö elämässäsi ole muuta pohdittavaa? Jatka omaa vauhdikasta elämääsi ja anna muiden blogata.
Sen sukulaisille kirjoittamisen ymmärränkin, mutta en tuollaista näyteikkunelmää, mitä em, bloggaaja tekee.
Ap.