Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uskotko että 15v:nä seurustelun aloittaneet ovat toisilleen ainoat seksikumppanit loppuelämänsä?
05.01.2012 |
Jos sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa on jatkettu naimisiin ja perhe perustettu, luuletko, että ovat yhdessä vielä vanhainkodissa ja koko ikänsä toisilleen uskollisia?
Kommentit (37)
Jos kaksi kiihkouskovaista kohtaa toisensa, niin oma usko ja sosiaalinen paine, ja läheisten esimerkki varmaan vaikuttaa ja voivat aina vain olla yhdessä kokeilematta muita. Jos taas ns. tavallinen pari niin en jaksa uskoa, toki joku sielunkumppanuus juttu voi olla, mutta aika harvalla se koko elämä on yhtä onnea ja auvoa. Sen mitä minä tunnen muutamia noita teinirakastavaisia (nyt n. 40-v) niin se kriisi on jossain vaiheessa tullut ja on hetkeksi jossain välissä erottu, tosin ovat yhteen sitten taas palanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni vähän ennen kuin täytin 16 vuotta, mies on 5 v. mua vanhempi.
Mikä seksiksi luetaan? Aluksi suhteemme oli (mun osaltani) on/offia, mutta vuoden kuluttua päätin, että tämä on tässä. Tähän jäädään. Muutimme yhteen, kun olin 19-vuotias. Yhdynnässä en ole koskaan ollut muiden kuin mieheni kanssa, muuta säpinää oli juuri tuolloin ekan seurusteluvuoden aikana ja ennen kuin tapasin miehen. Koskaanhan ei voi olla täysin varma, mutta uskoisin, ettei miehelläni ole ollut muita.
En kaipaa muita miehiä. Joskus mietin, millaista olisi jonkun toisen kanssa tai pystyisinkö pettämään - hakemaan ihan pelkkää seksiä - mutta olen tullut siihen tulokseen, etten vain pystyisi. Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Tunnemme toisemme, mutta silti sängyssä on aina vain uutta koettavaa. Ehkä otan tämän jutun liian vakavasti, mutta en usko, että säilyisin itse ehjänä, jos kokeilisin seksiä jonkun toisen kanssa. En usko, että kellään muulla olisi sitä paitsi mitään parempaa annettavaa, koska mulle seksi on myös korvien välissä ja tunneasia.
Niin, ja selvyyden vuoksi sanottakoon, ettemme ole uskovaisia.
Toki säälittäväähän tuommoinen on.
Minä olen mieheni kanssa seurustellut 15-vuotiaasta asti, olemme molemmat toistemme ensimmäiset. Ei ole tullut tarvetta vaihtaa ta hakea petiseuraa muualta. Harmi, että joku pitää tällaista tilannetta säälittävänä...
Itse uskon, että tämänkaltainen tilanne on aika harvinainen. Enkä toki voi omalta osaltanikaan taata että tilanne jatkuu näin hamaan loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki säälittäväähän tuommoinen on.
Minä olen mieheni kanssa seurustellut 15-vuotiaasta asti, olemme molemmat toistemme ensimmäiset. Ei ole tullut tarvetta vaihtaa ta hakea petiseuraa muualta. Harmi, että joku pitää tällaista tilannetta säälittävänä...
Itse uskon, että tämänkaltainen tilanne on aika harvinainen. Enkä toki voi omalta osaltanikaan taata että tilanne jatkuu näin hamaan loppuun asti.
Erittäin kunnioitettavaa. Tuntuu olevan niin kerrassaan normaalia että kolmikymppiseksi asti kierrellään miehestä mieheen.
Olen hänen ensimmäisensä ja ainokaisensa ja se ei tunnu olevan hänelle ongelma. Minulla oli pari suhdetta ennen häntä ja nyt kyllä toivon että tasapuolisuuden nimissä hän olisi ollut ensimmäiseni myös. Itse en ainakaan ole kaivannut yhtään enempää kokemuksia, olettavatko ihmiset että kumppani niin paljon asiaa muuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäkää naivina jos haluatte. Näin minä uskoin vakaasti. Ollaan oltu yhdessä jo reilut 25 vuotta. Minä olisin valmis tähän mutta miehessäni on jotain muuttunut :(
En tiedä miten tässä enää jatketaan. Ja uskovaisia emme ole.
Pitäkää naivina jos haluatte. Näin minä uskoin vakaasti. Ollaan oltu yhdessä jo reilut 25 vuotta. Minä olisin valmis tähän mutta miehessäni on jotain muuttunut :(
En tiedä miten tässä enää jatketaan. Ja uskovaisia emme ole.
Osa kelpaa toisilleen läpi elämän ja osa ei.
Mutta samat karikot kohtaavat myös näitä nuorena aloitteneita pareja pitkässä juoksussa eli halujen erilaisuudet, pikkujoulut kännissä, 3.4.5.6 kympin kriisit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä niitäkin pareja on.
Ja tuurin lisäksi tietysti vaatii myös sitä, että molemmat haluavat pitää parisuhteen kunnossa ja jos vaikeuksia tulee eteen, niin asenteena on ratkoa ongelmat siten, että suhde pysyy kunnossa, eikä siten, että itse saa maksimihyödyn.
Jos sen ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa on jatkettu naimisiin ja perhe perustettu, luuletko, että ovat yhdessä vielä vanhainkodissa ja koko ikänsä toisilleen uskollisia?
Mutta tiedän vanhempia pariskuntia jotka on olleet koko elämänsä yhdessä ihan teinivuosista lähtien ja yhden nyt nelikymppisen pariskunnan jotka on seurustelleen teinistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta kuin asiasta (varsinkin noin tärkeästä) on hyvä olla vertailukohta. Ei siis tarvi mennä toiseen ääripäähän, mutta edes jotain.
Saatte repiä peilihousunne ihan vapaasti, tuo on mun henkilökohtainen mielipiteeni :D
Toki säälittäväähän tuommoinen on.
Minä olen mieheni kanssa seurustellut 15-vuotiaasta asti, olemme molemmat toistemme ensimmäiset. Ei ole tullut tarvetta vaihtaa ta hakea petiseuraa muualta. Harmi, että joku pitää tällaista tilannetta säälittävänä...
Itse uskon, että tämänkaltainen tilanne on aika harvinainen. Enkä toki voi omalta osaltanikaan taata että tilanne jatkuu näin hamaan loppuun asti.
Mutta en usko että se on kiinni vain rakkaudesta.
Jos kyseessä on vaikka periaate, niin silloin ei olle uskollisia ja yhdessä rakkaudesta, vaan jotta voidaan ylläpitää ylevää kuvaa omasta itsestä, periaatteesta.
Harvassa ovat ne, jotka todella löytävät sen loppuiäksi sopivan kumppanin teininä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki säälittäväähän tuommoinen on.
mitä säälittävää siinä on jos tavataan nuorena ja ollaan yhdessä vaikka hautaan asti pettämättä toista..?onko parempi erota monet kerrat ja vaihtaa kumppania ihan millon sattuu?meillä samainen tilanne,15v aloin seurustelemaan,eka kumppani mieheni on ja nyt 10v myöhemmin 2 lasta.vielä en minäkään elämää ole niin paljon nähnyt että osaan ennustaa mitä tuleman pitää mutta toivon totisesti että istumme yhdesä käsi kädessä kiikkustuoleissamme vanhana katsoen lastenlasten leikkejä :D tämä on tällänen vaaleanpunainen unelma :D
Toki säälittäväähän tuommoinen on.
mitä säälittävää siinä on jos tavataan nuorena ja ollaan yhdessä vaikka hautaan asti pettämättä toista..?onko parempi erota monet kerrat ja vaihtaa kumppania ihan millon sattuu?meillä samainen tilanne,15v aloin seurustelemaan,eka kumppani mieheni on ja nyt 10v myöhemmin 2 lasta.vielä en minäkään elämää ole niin paljon nähnyt että osaan ennustaa mitä tuleman pitää mutta toivon totisesti että istumme yhdesä käsi kädessä kiikkustuoleissamme vanhana katsoen lastenlasten leikkejä :D tämä on tällänen vaaleanpunainen unelma :D
Näillä eväin on menty, yhdessä oltu pian 20v.
Olin 17v kun aloimme seurustelemaan, mies oli 22v.
joka on alkanut seurustella jo teininä. En tosin tiedä, ovatko ainoita seksikumppaneita toisilleen, mutta pitkään ovat yhdessä olleen, nyt jo kolmisenkymmentä vuotta.
että monella on niin kiire nuorena pariutua ettei kumppani todennäköisesti ole se kaikken sopivin. Mutta moni pysyy silti yhdessä.
Mutta en usko että se on kiinni vain rakkaudesta.
Jos kyseessä on vaikka periaate, niin silloin ei olle uskollisia ja yhdessä rakkaudesta, vaan jotta voidaan ylläpitää ylevää kuvaa omasta itsestä, periaatteesta.
Harvassa ovat ne, jotka todella löytävät sen loppuiäksi sopivan kumppanin teininä.
jotka olivat 14 ja 15 kun alkoivat seurustelemaan.
Ovat nyt n. 50 vuotiaita, 3 lasta.
En usko kummankaan pettäneen. Ovat erittäin onnellisia. Halivat ja pusutelevat aina kun luulevat, ettei kukaan näe:)
Alue: Aihe vapaa
Minä menin aikoinani naimisiin ensimmäisen seksikumppanini kanssa, aloitimme seurustelun 16-vuotiaina.
Tällä hetkellä tilanne on se, että minä olen pettänyt miestäni 2 kertaa, siis kahden eri miehen kanssa. Joten meillä ei käynyt niin, että olisimme pysyneet loppu ikämme uskollisina. Mieheni ei ilmeisesti kuitenkaan ole pettänyt minua, minäkin siis hänen ensimmäinen ja aino seksikumppani.
En tosin osaa sanoa, että onko tähän uskottomuuteeni mitään osaa tai arpaa sillä, että mies oli ensimmäinen seksikumppani, en minä mitään vaihtelua lähtenyt hakemaan.