10v poika on koko ajan pakkomielteisen kiinnostunut jostain. Mistä hakea apua?

pojalla kavereita?

Kavereita on aiemmin ollut enemmänkin, mutta ne ovat jääneet. Poikaa ei tunnu kiinnostavan samat asiat kuin kavereitaan, ainoastaan yksi kaveri on enää sellainen jonka seurassa viihtyy hyvin

ap

bipo tai asperger. Ole hyvä.

Asperger ei sovi kuvioon, poika on erittäin herkkä lukemaan rivien välistä, kasvojen ilmeitä jne. Mutta biposta en ole kuullutkaan??



ap

entinen maanis- depressiivisyys.



Tämänkin tiedon tarjosi av- diagnostikko

Poika 11 v sai syksyllä Asperger/ADHD -diagnoosin, jonka yhtenä oireena on jumittuminen. Toiset sanovat positiivisemmin, että yhden alan erikoistuntija. Oli mitä oli, mutta välillä kiristää ympäristön hermoja.

siitä tuli oikein yleinen vitsi koulussakin, että mikäköhän pakkomielle tolle seuraavaksi tulee. Mulla oli kyllä tyttömäisempiä pakkomielteitä, kuten bändit, näyttelijät, jokin tv-sarja tms. Vähän niinkuin överiksi menevä fanitus. Ja olin ihan samanlainen lelujenkin suhteen, esim. yhtä pehmolelua kävin silittelemässä joka ikinen päivä kaupassa.



Mua kiusattiin koulussa ja ehkä tarvitsin jonkun pakokeinon todellisuudesta, en tiedä. Nykyään oon 25v ja suht koht nolmaali. ;) Toivottavasti poikaasi ei kiusata tai muuta. Kannattaa jutella hänelle.

Kiitos vastauksista. Ja tosiaan oli mitä oli niin hyvähän se on ajoissa hoitaa jos on hoidettavaa. Taidankin ensi kerralla laittaa pojalle oman uni/rentoutus-cd:n soimaan. Jos poika oppisi rentoutumaan. Ja sit tuli mieleen ne eye-q kalaöljytkin joiden on sanottu vaikuttavan keskittymiskykyyn (vaikka toisalta pojalla ei ole kyllä keskittymisongelmia, päinvastoin ;).



Koulusta ei ole tullut opettajalta muunlaista palautetta kuin että poika usein saattaa äännellä jollain tapaa, hymistä tai hyräillä, mutta ei kuitenkaan niin että olisi häiritsevää.



ap

kaikenmaailman pakko-oireiden ja -toimintojen lisäksi on myös pakkomielteitä joistakin asioista. ei meinaamillään unohtaa asiaa. Jankkaa ja jankkaa kunnes on joko saanut haluamansa tai sitten keksii jonkun toisen asian. Ihan niin vakava ei taida olla kuin ap:llä. Meillä ei sentään sängystä nouse. tai ehkä sittenkin vähän vastaavaa oli pari v. sitten, ennenkuin aloitettiin lääkitys.Risperidon. On rauhoittanut jonkin verran. aiemmin illalla valvoi tunnin- pari sängyssä, kun ei saanut mielestään jotain asiaa eikä millään voinut jättää keskustelua aamuun.



Miten ap:n poika suhtautuu , jos ei saa haluamaansa? meillä tyttö usein menettää itsehillinnän ja haukkuu mut pystyyn ja joskus lyö. on sanonut myös, ettei pysty hillitsemään itseään kun joku asia ottaa päähän. Lääkärin kanssa oli joskus puhetta toimintaterapiasta. puheeksi jäi, joten en tiedä, olisko ollut hyötyä.

Jos ei saa haluamaansa niin ei hän usein itsehillintää menetä, tulee vain kauhean surulliseksi. Paras taktiikka meillä onkin "Katsotaan viikon päästä"-taktiikka. Hän on itsekin huomannut että viikon päästä hän saattaakin olla ihan tyytyväinen ettei hankittu jotain, sillä silloin hän todennäköisesti haluaakin jo jotain muuta.



Itsehillintä kyllä pojalla menee muuten herkästi joissain arkisissa asioissa kun joudun käskemään häntä useita kertoja tekemään jotain, ti sitten tappelee isoveljensä kanssa milloin mistäkin.



Nyt on alkanut huolestuttamaan että voiko tämä ennustaa vaikeuksia esim. pahaa masennusta tulevaisuudessa ja voiko siihen mitenkään vaikuttaa.



ap

että itse suhtauduin todella huonosti jos en saanut haluamaani. Esim. fanittamani bändin konsertti kun kiellettiin, huusin että mulla ei oo enää syytä elää ja menin hakemaan keittiöveitsiä.



Taisin olla masentunut siihen aikaan ja nuo fanitukset ja pakkomielteet oli tosiaan pakokeino kaikesta. Joskus tuon ikäisenä mulla oli myös univaikeuksia koska en saanut mielestäni jotain vampyyreihin liittyvää asiaa, kun se oli just sillon mun pakkomielteenä. Vanhemmilla oli kans ero menossa samaan aikaan.



Mulla ei kyllä mitään diagnooseja ollut eikä ole. Mut toisten koulukiusattujen kanssa kun oon jutellut niin monella on ollut sama homma.



Että kannattaa tutkituttaa poika mutta jos mitään syytä ei löydy niin voi mennä ajan kanssa ohikin, mulla ainakin meni, ainakin lieveni. Muistan että vielä lukiossa mulla oli pakkomielle ravitsemuksesta ja tiesin sillon siitä ihan kaiken ja mulle tuli melkein ortoreksiakin kun rupesin häsläämään niin paljon että kaiken piti olla terveellistä.



Nyt kun mietin asioita niin toivottavasti mulla ei ole mikään lievä asperger tms. :D Ihan normaalia elämää mä nykyään elän lapsen äitinä eikä mulla ole mitään pakkomielteitä hetkeen ollu.

kerroit, että poika ääntelee koulussa. voisiko olla tic-oireita? oletko huomannut kotona ääntelyä tai tekeekö jotain samaa jatkuvasti? esim. jatkuva nenän niiskutus tai kurkun rykinä on aika yleisiä ticejä.

Siis vielä noista ääntelyistä, että mäkin hyräilen ja jotenkin on tarve olla jatkuvasti äänessä. Joskus puhun yksinään siis ihan yksinkin ollessa. Jos on seuraa niin höpisen koko aika jotain. Vielä vähän aikaa sitten opiskelin ja hyräilin aina luennoilla itsekseni. Se auttoi keskittymään. Mutta siis niin hiljaa ettei muut kuullu.



Muistan että lapsena mulle jäi herkästi "päälle" joku sana tai ääni, esim. kielellä napsauttelu tai joku hassu sana (tai kirosana) jäi soimaan päähän tavallaan ja mun oli pakko hokea sitä joka välissä. Ja mun piti todella ihan opettamalla opettaa itseni siitä pois. Mutta niiskutusta tai rykimistä mulla ei oo ollu. Muistelin että ap:n poika myöskin hyräili.



Ehkä mulla on joku ongelma mutta en vaan oo tienny sitä. Tiedoksi että oon ihan normaali ulkoisesti, maisteri ja naimisissa oleva vauvan äiti. :D

poikasi on selvästi asperger. Ei kaikilla asseilla ole kaikkia as-piirteitä!!! Tiedän monia ja heitä kaikkia yhdistää jotkin asiat ja erottaa moni. Silti heissä kaikissa on juuri kuvaamiasi asioita, jumittuminen, kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet, myös tuollaista ääntelyä (varsinkin lapsilla). Toivottavasti saatte ajoissa tukea ja apua. Assit ovat koulussa hyviä, yleensä kiitettäviä. Kaverisuhteet ovat usein hankalia. Samoin pettymykset. Jos juttelet opettajan kansa tarkemmin, luulen, että hän on kiinnittänyt huomiota poikaan. Luulisin, että suurin osa opettajista tunnistaa as-piirteet.

epäilen vahvasti assburgerin syndroomaa. kuvassa lapsesi: http://www.google.fi/imgres?q=assburger&um=1&hl=fi&sa=N&biw=1920&bih=93…

Mun poikani on samanlainen, ja tosiaan as-piirteet on diagnosoitu. Et voi muuttaa poikaasi, tuolla tavalla hän silti kyllä pärjää elämässään, älä huolestu.



Toki kannattaa ottaa yhteyttä esim neurologisiin ongelmiin erikoistuneeseen lastenlääkäriin. Vaikka yksityiselle, ainakin jos on vakuutus.

Poikani on tänäänkin ollut sängyssä ysistä lähtien mutta nukahti vasta puolilta öin. Hän ei saa vaan ajatuksia vaimenemaan :(. Viime yön unetkin jäi reiluun 7 tuntiin.

Hän on tällä hetkellä järjettömän kiinnostunut mangasta ja tuntuu ettei hän hereillä oloaikana juuri muuta tee kuin tutkii aihetta netistä, piirtää jne. Sängystä meinaa nousta piirtämään ja korjailemaan jotain piirustustaan ja puhelee jatkuvasti tekniikoista ja manga-piirtäjistä jne.

Viimeksi hänen huomionsa vei kilpikonna-kiinnostus, lainasi kirjoja luki kaiken kilpikonnista lajeista, elinolosuhteista, siivosi hyllyn johon hän laittaisi kilpikonnan terraarion jos sellaisen saisi jne. Sitä ennen oli pistooliammunta innostus, joka alkoi kun kokeili tivolissa ammuntaa. Vaikka se jäi ainoaksi kerraksi niin hän kuitenkin lainasi kirjoja ja opeteli aseiden ja niiden osien nimiä, käyttötapoja jne.

Tuntuu ettei päässä pyöri mitään muuta ja nyt joululomalla tilanne vaan korostuu. Jos hän saa jotain päähänsä, vaikka että haluaisi jonkun tietyn lelun niin se pyörii lakkaamatta hänen päässään päivä toisensa jälkeen, kyselee siitä, kertoo sen ominaisuuksista ja miten ja milloin hän voisi sen saada. Tuntuu että omakin pääni hajoaa kun poika kulkee perässäni puhuen asiasta.

Kiinnostus laantuu vasta kun toinen kiinnostus iskee päälle. Poika tuntuu käyvän ylikierroksilla.

Muuten menee hyvin, poika varmaan ulkopuolisten mielestä täysin normaali. Koulu sujuu hyvin, keskiarvo noin 8,5 suhteellisen pienellä vaivannäöllä. Esitelmät ja projektit sujuu huippuhyvin niin kauan kun saa päättää itse aiheen.

Onko tämä normaalia tai voiko tähän löytää jostain apua? Pelkään että poika vielä palaa loppuun joku päivä.

Relaa! Mun tytär oli samanlainen. Kaikki on hyvin niin kauan kuin koulu menee ok.

Mä itse koen että mulla on aspergerpiirteitä, tosin päinvastoin kuin aspergerossä olen tosi taitava lukemaan "rivien välistä", kasvojen ilmeitä ja muiden tunnetiloja.



Ehkä omalla lapsella on samoja piirteitä, ei tosin diagnoosia saataisi, onneksi tilanne ei ole niin paha. Molemmat poikani ovat pitäneet mm. järjestelystä. Muistan olleeni huolissani kun he eivät pienenä leikkineet vaan heidän leikkinsä oli lähinnä lelujen järjestelyä riviin jne. Isommalla pojalla (12v) ei tosin ole pakkomielteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta hänellä on kausittain rykimistä jota ei huomaa itse.



Pitääpä seurailla ja pohtia miten tilanne ei menisi ainakaan pahemmaksi. Olen miettinyt että pitäisikö esim. piirtäminen ja manga-aiheinen surffailu kieltää pariksi päiväksi, vai ahdistuisiko poika siitä? Ehkä olisi parasta jos antaisin mennä omalla painollaan enkä ruokkisi kiinnostusta. Ei hän kyllä koskaan ole vaikuttanut erityisen ahdistuneelta. Myöskään masennuksen piirteitä en ole hänessä huomannut.



ap

Aina on joku pakkomielle päällä. Olen mielestäni ihan normaali, ADD on kyllä diagnosoitu aikuisena. Minä vaan innostun asioista vähän perusteellisemmin.

En mä muuten olisikaan huolissani ellen pohtisi onko tuollainen jatkuva kiinnostus jotenkin henkisesti kuluttavaa? Ehkä se voi olla positiivinenkin voimavara?



ap